Kaitaluinen poika

Minun poikani kaunis on, vaik on kaitaluinen… hih, no ei kai ny nii kaunis, mutta tosiaankin kaitaluinen. Siitä sain eilen oikein noottia, ensin puhelimitse ja sitten kirjallisesti. Siis, että miten se voikin olla huolen aihe, kun on laiha, hoikka? Kun siihen puututaan, niin tulee sellainen olo, että minä äitinä pidän lasta nälässä tai sillä on anoreksia?

Kyse on minun kuopuksestani, Pienestä miehestä, joka oli syynissä jo vauvana, kun epäiltiin, ettei saa tarpeeksi ruokaa. Kun minä olin juuri jäänyt yksinhuoltajaksi ja minulle sanottiin, että tilanteeni oli erilainen, kun silloin kun minulla oli mies, hurraa!

Eilen sitten terveydenhoitaja soitti asian tiimoilta. En häntä moiti, hän tekee vaan työtään. Kerroin hänelle kuitenkin, että meidän suku ei ole erityisen tukevaa sorttia ja minusta poika on kuitenkin ihan TERVE! Pien mies kasvaa vauhdilla ja siitä tulee pitkä ja hoikka poika. On sen mallinen, ettei liho vaikka kermassa uittaisi.

Onhan se myönnettävä, etten minäkään ole mikään pullantuoksuinen äiti, joka oottaa lapsia aina voileipien kanssa. En tuputa. Laitan ruokaa kun huvittaa, mutta meillä on AINA ruokaa saatavilla ja kyllä sitä meneekin!

Siinä missä Pelimies on urheilullinen ja lihaksikas, niin Pien mies on se hontelo, epäurheilijamainen, jota kiinnostaa ihan eri asiat kuin veljeään. Eilen meillä oli varsin kiivas keskustelu kaupassa siitä, mitä kaakaota ostetaan. Minä olisin ostanut halvinta, mutta Pien mies halusi Reilun kaupan kaakaota, vaikka se oli kalliimpaa. Sain kuulla varsin asiantuntevan selostuksen siitä, mihin se raha oikeasti menee! Muut, ohikulkevat kaupan asiakkaat hymyilivät Ostimme Reilun kaupan kaakaota ja poika oli niin onnellinen!

Hänelle on tulossa toinen vieras kieli valinnaiseksi. Ottaa ranskan, koska hän tulee tarvitsemaan sitä tulevissa töissään, kun suuntaa kehitysmaihin. Puhuu tuttavallisesti, että alkaa opiskella ransua

Kaitaluinen poikani on 10v. 149cm ja 33,5kg

Muukalainen

Nyt se on sitten todistettu, että meikäläinen ei ymmärrä todellista taidetta ollenkaan. Siis, jos jotain oikein kovasti arvostetaan, niin että oikein palkitaan, niin hopsansaa, yli menee että hujahtaa.

Muukalainen oli ehdokkaana Jussi Gaalassa ties kui monelle Jussille, mutta Jussit napsahti leikkauksesta ja kuvauksesta. Koska en ollut ikinä kuullutkaan koko elokuvasta, (missä pimennossa olen elänyt?) niin hankin sen käsiini ja katsoin…

Katsoin, koska olin kipeä ja en jaksanut juuri mitään muuta, kuin maata sohvalla. Katsoin ja ihmettelin, että miksi päähenkilö ei puhu mitään? Miksi elokuva oli niin synkkä? Miksi siinä ylipäätään puhuttiin niin vähän? Vaikutelma tuli, että kaikki olivat jollain tapaa hulluja, ettei siinä mitään tervettä ollut. Ketä varten tälläinen elokuva?

Jos päähenkilönä ole poika ei puhunut, niin äiti oli rampa ja isä väkivaltaisuudesta linnassa. Muukalainen saapuu sinne askeettiseen mörskään, miksi, se ei selvinnyt, mutta epäilin, että oli isän linnakaveri. Muukalainen vaikutti elokuvan selväpäisimmältä, mutta loppua kohden ihan kaikkea muuta.

En olisi halunut nähdä hevosen kuolemaa, kuolleita kanoja, en sitä, kuinka isä melkein kuristi pojan ja vanginvartijat potkivat isän henkihieveriin.

Pelimies kysyi monta kertaa, että milloin se loppuu ja vihjaili, ettenkö olisi voinut mennä vaan sänkyyn lepäämään. Mutta, minä katsoin se loppuun. Nyt mietin, miksi…

Don’t Go Breakin’ My Heart

Tässä taas biisi, mitä kuunneltiin ja tanssittiin ihan simona, ilman että olisi silloin kiinnostanut, kuka esittää…??? Mutta, että ihan oikein Elton…jeeee!

Vieläkin vaan viehätyn tästä. Kuulin sen jossain amerikkalaisessa hömppäsarjassa, siis todellakin kuulin, sillä en katso sellaisia sarjoja

Ne muut klassikot ovat täällä!

Balsamia

Eilen, lorvittuani koko päivän, vuoroin sängyssä vuoroin sohvalla, sain itteni siihen kuntoon, että lähdin Sami Pitkämön konserttiin. Saatoin tuoksahtaa hiukan tiikeribalsalmille, mutta en ainakaan itse sitä huomannut, koska nokka oli edelleen niin dukossa.

Konsertti oli juuri niin ihana, kuin kuvittelinkin. UMO oli orkkana ja olihan hienoa! Eturivistä seurattiin, kuinka torvet soi. Sami Pitkämön ääni on vaan niin upea ja jazzin rytke niin svengaavaa.

Penkki oli hyvä istua. Tuki juuri minun selkää ja mitä tulee flunssaan, niin en tainut aivastaa kuin pari kertaa. Konsertissa ei ollut väliaikaa ja se kesti tunnin, mikä meni aivan liian nopeasti, sillä niin olisi kuunnellut enemmän… Sami Pitkämö ja UMO olivat balsamia kipeälle ihmiselle ja terveellekin

Kun pääsin kotiin, hölväsin itteni taas tiikeribalsamilla. Ensin selkä ja vielä ottalohkokin, jota jyskytti flunssan seurauksena. Sen jälkeen olo oli kuin olisi ollut märkä paita päällä, kun se niin viilentää. Alkaa aina suorastaan palella, mutta ei kun peittojen alle. Aamulla töihin…

Sami Pitkämö saa olla vielä tämänkin kuun artisti!

Raihnainen matkamies maan

Toissapäivänä olin tohtorin pakeilla reilun tunnin. Puhuttiin ja setvittiin, mikä neuvoksi, kun pää on pipi. Kokeilemme uutta ja pitkäkestoisempaa lääkitystä. Niin paljon puhuttiin, että olo alkoi tuntua jotakuinkin terveelle ja hyvinvoivalle.

Kunnes eilen… Flunssan poikanen oli jo olkapäällä. Tirskutti ja olo oli dukkoinen. En ollut huomaavinanikaan. Reippaasti töihin ja toimeen. AUTS! Ai PRKL! Nostin väärin ja sattu selkään, alaselkään. Meinasin, että ohimenevää, ei mitään kummempaa. Erehdyin.

Nyt olen kotona, flunssan kourissa ja selkä paskana! Mitähän seuraavaksi???

Olin kuitenkin eilen töissä loppuun asti, koska minulla oli hieroja. Se ei varmaankaan ollut hyväksi, koska sen jälkeen koski lisää. Tulin kotiin ja menin sänkyyn huilaamaan Orudiksen kanssa. Illaksi menin teatteriin

Nyt otan iisisti. Hoitelen itseäni tiikeribalsamilla ja c-vitamiinilla, päiväunilla ja kirjalla.  Niin, että jaksan illalla mennä Sami Pitkämön konserttiin!

Hidastahan tämä elo nyt, on mutta kun lääkäri käski ottaa hiukan rauhallisemmin ja enhän minä osaa…Ikävää on, kun aivastaminen sattuu selkään

Seinä vastassa

Eilen lähdin iltavuoroon ja ajattelin oikasta puiston poikki – Virhe!

Ensin jo tien ylitys aiheutti kiertotien, koska en päässyt suorinta tietä valtavien lumipenkkojen yli. Tai olisin kyllä päässyt, mutta en viitsinyt ruveta. Kun vihdoinkin pääsinkoulun pihalle, mistä menee polku puistoon, niin What?

Missä oli polku???

Kun käännyin ympäri, mennäkseni sitten pyörätien kautta, vastassa oli samanlainen seinä. Minua alkoi ihan hervottomasti naurattaa, että onko tämä sellainen sokkeloleikki

Luulin muka meneväni oikotietä, niin se muuttuikin kiertotieksi.

Tulevaisuus hallussa

Tässä oli taas puhe siitä, mitä tulee kestäkin tulee isona. Kaikki on selvillä…

Pien mies tuumasi, et tarttee ottaa A- ja B-hepatiittirokotteet…

- Täh? Kui? No ku hää lähtee sinne kehitysapujuttuihin. Tarttee vähän kieliä opetella ja sillee, et osaa sitten jeesata siel, mis ei oo ees kaikilla vettä. Huono juttu on sitten se, kun ei osaa kellee sanoa, mikä se on, mikä hänestä tulee. Planeetan pelastaja?

Pelimies aikoo pelata jalkapalloa ja se sitten siitä. Ei ole mitään muita juttuja. Kun tarpeeks hvyin potkii, niin kyllä siitä leipä irtoo, etenkin jos kuvittelee saavansa aina huvijahtia myöten.

Tytsä - se minun järkevä esikoinen… Puhuttiin siitä, kun Irina Björklund näyttelee George Clooneyn kanssa. Niin, onko hän ensimmäinen suomalaistähti ameriikassa?  Harmi – kun hän(Tytsä) olisi halunut olla… Aikoo oikein Oscarin saada ja on miettinyt jo puheensakin valmiiksi.

Että sillee.

Jussi-pussi….

Mie asetuin eilen hyvään asentoon ja aloin katsoa Jussi-gaalaa! Olenhan hulluna kotimaisiin leffoihin ja niin tietysti halusin taas nähdä, kuka saa palkinnon jne. Vaan kuinkas kävi???? Ylläri-pylläri! Koko suksee pyöri muutaman leffan ympärillä ja oli pakko hakee viime vuoden kalenteri ja tsekata, oliko niitä  muitakin leffoja, ku Muukalainen, Kuulustelu ja Postia pappi Jaakobille. OLI!!! Vaan, esim. Toinen jalka haudasta-leffaa ei esitelty millään lailla. Muitakin oli…

Alkoi ottaa pattiin se, että kuka valitsee ehdokkaat??? Miksi joka osiossa ehdokkaat olivat ne samat? Koko samperin gaala alkoi toistaa itseään ja tuntua ihan hölmölle, kun koko ajan vaan samaa ja samaa ja samaa…

Timo Koivusaloa ei huomioitu ja se on minusta suuri vääryys, sillä KYLLÄ hän osaa tehdä leffoja, erittäin HYVIÄ leffoja!!!

Postia pappi Jaakobille on hyvä elokuva, mutta oliko se silti pakko nostaa kaikkien yläpuolelle? Muukalainen on niin muukalainen, etten oo ees koskaan kuullut siitä. Nyt se on minulla ja aion ottaa selvää, millainen se on, kun sai kaksi pystiä, kuvauksesta ja leikkauksesta.

Kuulustelu on myös leffa, jonka haluan nähdä ja ihmettelen vaan, miksi sekin oli jäänyt minulta näkemättä? Oliko se elokuvissa? Pääosassa kuitenkin suuri suosikkini Minna Haapkylä, joka sai naispääosa-Jussin. Haluaisin sen nähdä, kun vaan jostain saisin sen.

Minusta olisi mukavaa, jos katsojat saisivat valita…

Mexico!

Jee, osuinpas löytämään vanhan biisin, mitä minulla ei ollut itellä missään, mutta jota kuunneltiin niin usein levyautomaatista. Voi jehna, mitkä fiilikset oli eli voin vaipua nostalgian syövereihin ja muistaa ne tiukat farkut, jotka suurin piirtein soi, kun tätäkin biisiä nuorisotalolla jorattiin.

Esittäjä ei ole minulle tuttu, mutta biisi on! Nauttikaa

Muita upeita sunnuntain klassikkoja täällä!

Havukka-aholla

Viime viikolla kävin Havukka-aholla. Oli ihan pakko nähdä se leffa.

Minulla oli muutama syy taas mennä elokuviin:

- rakastan leffassa käymistä

- oli kyseessä uusi kotimainen leffa

- pääosassa ihana Kai Lehtinen

Elokuva on niin hyvä, kerrassaan ihana. Aivan huikeaa luonnonkuvausta ja jää oikein ihmettelemään, kuinka kaikki eläimetkin oli niin hienosti saatu kuvattua. Puhumattakaan sitten ne kaikki elokuvan henkilöt, jotka vaan olivat niin mahtavia. Upeita tyyppejä, joista tietysti paras oli itse Konsta Pylkkänen, jota näytteli Kai Lehtinen. Lehtinen on niin loistava, että ikinä ei huomaa, että hän näyttelisi, kun hän vaan ui niin roolinsa nahkoihin, että on sitä sitten kokonaan.

“Eikö ihminen saa olla mitä se on”….

Niin!