Minun poikani kaunis on, vaik on kaitaluinen… hih, no ei kai ny nii kaunis, mutta tosiaankin kaitaluinen. Siitä sain eilen oikein noottia, ensin puhelimitse ja sitten kirjallisesti. Siis, että miten se voikin olla huolen aihe, kun on laiha, hoikka? Kun siihen puututaan, niin tulee sellainen olo, että minä äitinä pidän lasta nälässä tai sillä on anoreksia?
Kyse on minun kuopuksestani, Pienestä miehestä, joka oli syynissä jo vauvana, kun epäiltiin, ettei saa tarpeeksi ruokaa. Kun minä olin juuri jäänyt yksinhuoltajaksi ja minulle sanottiin, että tilanteeni oli erilainen, kun silloin kun minulla oli mies, hurraa!
Eilen sitten terveydenhoitaja soitti asian tiimoilta. En häntä moiti, hän tekee vaan työtään. Kerroin hänelle kuitenkin, että meidän suku ei ole erityisen tukevaa sorttia ja minusta poika on kuitenkin ihan TERVE! Pien mies kasvaa vauhdilla ja siitä tulee pitkä ja hoikka poika. On sen mallinen, ettei liho vaikka kermassa uittaisi.
Onhan se myönnettävä, etten minäkään ole mikään pullantuoksuinen äiti, joka oottaa lapsia aina voileipien kanssa. En tuputa. Laitan ruokaa kun huvittaa, mutta meillä on AINA ruokaa saatavilla ja kyllä sitä meneekin!
Siinä missä Pelimies on urheilullinen ja lihaksikas, niin Pien mies on se hontelo, epäurheilijamainen, jota kiinnostaa ihan eri asiat kuin veljeään. Eilen meillä oli varsin kiivas keskustelu kaupassa siitä, mitä kaakaota ostetaan. Minä olisin ostanut halvinta, mutta Pien mies halusi Reilun kaupan kaakaota, vaikka se oli kalliimpaa. Sain kuulla varsin asiantuntevan selostuksen siitä, mihin se raha oikeasti menee! Muut, ohikulkevat kaupan asiakkaat hymyilivät
Ostimme Reilun kaupan kaakaota ja poika oli niin onnellinen!
Hänelle on tulossa toinen vieras kieli valinnaiseksi. Ottaa ranskan, koska hän tulee tarvitsemaan sitä tulevissa töissään, kun suuntaa kehitysmaihin. Puhuu tuttavallisesti, että alkaa opiskella ransua
Kaitaluinen poikani on 10v. 149cm ja 33,5kg





