Olen viime aikoina taas törmännyt entistä useammin miehiin, jotka eivät kertakaikkiaan saa mitään aikaiseksi! Anteeksi nyt kauheasti, että loukkaan heitä, sillä tokihan he loukkaantuvat, jos siis ylipäätään tajuavat tai jaksavat 
Olen kasvanut perheessä, missä Isä osaa kaiken ja veljeni meni samaan luokkaan. Olen ollut naimisissa miehen kanssa, joka osasi tehdä jos vaikka mitä. Edelleen kaipaan häntä senkin takia, että pystyin luottamaan siihen, että homma hoituu. Enkä tarkoita nyt tällä sitä, että olisin itse tyystin avuton, en suinkaan. Osaan yhtä sun toista, mutta jos mies ei osaa, menee hermot! Tarkoitan tällä nyt sitä, että olen niin vanhanaikainen, että luokittelen miesten ja naisten työt! Kyllä!
Olen tavannut miehiä, joilta jää hommat tekemättä jos ei ole sitä saatan… kivaa vempelettä, millä saa ruuvit auki ja kiinni! Nekö eivät osaa enää käyttää rukaria? Erään kerran pyysin erästä miestä laittamaan meille seinälampun! Olisi lähtenyt kotoa hakemaan sitä akkuporakonetta! Anna olla, laitan itse, sanoin minä. No sitten laittoi, kun otti niin luonnolle, mutta tuskaa se oli.
Olen tavannut miehiä, jotka tavan päästä itkevät huonoa keliä. Kun vähän lunta sataa, niin jo tulee äitiä ikävä. Juttu on niin, etten vaan kestä kuunnella. Kun tosi juttu on se, että aina ei voi aurinkoisessa kesäsäässä ajella. Minusta keli kun keli, se on vain haaste. Aina ei tarvitse päästä helpolla eikä mennä siitä kohtaa, mistä aita on matalin. Entäs jos ei mahu parkkeeraamaan? Eräskin olisi jättänyt auton keskelle pihaa, kun ei muka ois mahtunut parkkiruutuun. Oli pakko sanoa, että onko minun se siihen sovitettava?
Jos sitten pyytää miestä/miehiä tekemään jotain, niin jollei itse valvo, että se tulee tehtyä, nii ketuiks menee! Viimeeksi oli asia, josta mainitsin neljälle miehelle! Kun asia oli ajankohtainen, homma oli edelleen tekemättä. Se oli luvattu hoitaa! Olin raivoissani ja koitin kaikin tavoin peittää sen. Otin yhden miehen avuksi ja tein sen itse.
Minua kiehtoo miehissä aina se, että homma toimii. Rakastuin lasteni isään, kun näin kuinka hän pärjäsi verkkojen kanssa. Ihastuttavaa käsittelyä, enkä unohda sitä koskaan. Eräs mies oli aivan mahtava autojen kanssa. Pelasti minut kerran tosi pahasta pulasta. Kun olin lähdössä pitkälle matkalle, kuuli ihan vaan äänestä, että ohjaustehostimen nesteet olivat vähissä. Pullollinen sinne meni… Olen ihan heikkona miehiin, jotka panevat toimeksi, joihin voi luottaa. Koska en ole itsekkään sellainen, että odottaisin vaan valmista, vaan teen. On vaan asioita, jotka eivät aina minulta onnistu tai en osaa.
Pahimpia on kaupungin miehet! Liikkuvat hitaasti peräkanaa ja ei mitään, ei niin kerrassaan mitään saa aikaseksi. Siirtelevät itseään ja työkaluja paikasta paikkaan, mutta kun pitäisi tehdä jotain, niin sitten onkin kahvitunti, nimenomaan tunti. Sotkun saavat aikaseksi ja sen fiiliksen, että kun seuraavan kerran tulevat paikalle, olen haulikon kanssa vastassa 
Ne kädettömät miehet… eivät viitsisi tehdä mitään, paitsi syödä ja maata sohvalla ja oottaa valmista! Voin vaan kuvitella miten kädettömiä he ovat niissä puuhissa Ei, en halua edes kokeilla. Kerran on osunut kohille ja hää sitten nukahti kesken kaiken… Että sillee!
Miksi minulla on otsaa kirjoittaa näin? Siksi, että olen tavannut myös niitä miehiä, joilla on homma hanskassa. Harmillista on se, että ovat katoava luonnonvara. Heillä on lihaksia, mutta ne ovat tulleet luonnollisesti, ei mistään hikisiltä saleilta. Heidän aikansa ei kulu peilin edessä eikä vaatekaupoissa. He ovat tosimiehiä, joissa on munaa!
