Juhla

Juhlan voi käsittää monin eri tavoin. Minä, joka meikkaan joka päivä, ihan vaan sen takia, että se nyt on osa minua, kuuluu minun elämääni, niin että jos joku näkee minut julkisesti meikittömänä, on asiat todella huonolla tolalla. Meikkaaminen on minulle siis osa päivittäistä itsestä huolehtimista. Minulle on sanottu usein, että Mihis olet niin hienona menossa? Oletko juhliin menossa?

Voin vain kertoa, että en mihinkään erityisesti, mutta kyllä, minulla on juhlapäivä joka päivä! Aina voi tehdä arjesta juhlaa. Ne, jotka ovat kuittailemassa minun ”juhlavarustuksestani”, raahustavat päivästä toiseen naama harmaana, tukka hapsottaen ja juuri ja juuri jaksaen elää 🙂 Hah, sorkke pikku kärjistys. No, sitten kun on joku juhla, niin ovat sonustautuneet niin, että heitä tunnista! Ovat niin oudon näköisiä, ettei uskalla lähestyä. Eivät osaa oikein puhuakkaan mitään, sillä jos kerran pari vuodessa laittaa vaikka huulipunaa, niin miten sitä sitten osaa suutaan pitää..

Vaan, oikein juhlat! Siis sellanen juhla, mihin pitää vetää parasta ylle, käydä kampaajalla ja menettää yöunet, kun niin jännittää… Luoja varjele minua niistä. En ole sellainen juhlaihminen, että viihtyisin niissä. En osaa olla sellaisissa juhlissa, missä jokainen on parhaimmissaan ja siellä sitten pönötetään. Siksi minä en ole koskaan viettänyt syntymäpäiviäni juhlien, naimisiin menin salaa… Mikä helpotus!

Niin, että jos saan vaan viettää juhlapäivää joka päivä, se on minulle suurta juhlaa. Lähden tästä sonustautumaan tätä päivää varten. Heti aamusta tulee remppamies käymään ja sitten töihin!

Ihanaa Juhlapäivää Kaikille !!!!

Elämä !

Minulle elämä on aina ollu todella tärkeä, siis niin, että olen halunut elää, minulla on elämän nälkä ja nautin elämisestä, myös niistä synkistä hetkistä. Kyllä, kun menee oikein huonosti, olen ajatellut sen niin, että pian se muuttuu ja kohta on kaikki taas paremmin, sillä kuten hyvät hetket, niin ei huonotkaan kestä ikuisesti!

Olen aina pitänyt elämääni rikkaana ja antoisana. Olen itkenyt ja surrut paljon, mutta vastaavasti olen myös iloinnut ja nauranut, joten eikö se juuri ole sitä ihan oikeaa elämää 😀 Olen ottanut vastoinkäymiset haasteena ja kun niistä selviytyy, se tilanne on aina voitokas. Ei jaksaisi ikuista onnea…. siksi kun välillä konttaa nokka porossa, se onnen hetki tuntuu ihan huikealta.

Niin, tämä on esipuhe sille, mistä meillä oli eilen Peetun kanssa ”riita”. Hän oli taas sellasella tuulella, milloin en jaksaisi häntä. Alkoi tivata minun tunteita??? Kun sitten kerroin, että en ole paras ihminen niistä nyt puhumaan(en halua loukata häntä), niin se jankuttaminen alkoi. Se ikuinen katkeruus napsahti siellä taas esille. Oli sitten ihan pakko kertoa, että se hänen katkeruus on muuri meidän välillä. Hän vaan vetää sitä katkeruuden kivirekeä perässään. Ei ymmärtänyt sitä, kun kerroin hänen myrkyttävän sillä oman elämänsä ja valitettavasti myös läheistensä. Yritin nätisti kertoa, kuinka minä kartan katkeruutta ja vihaa ihan kaikissa muodoissaan, koska ne ovat vain ihmistä kuluttavia tunteita eikä niistä ole mitään hyötyä. Sitten alkoi puhelin soida… En  vastannut! Minä en ole mikään puhelimessa puhuja muutenkaan, saati asioiden setvijä ja etenkään Peetun kanssa. Siitäkin tuli sanomista! No, jatkoimme viestittelyä sähköpostissa ja sainkin huomata, kuinka minä olin taas kaiken aloittanut ja mistä minä olin sen katkeruuden siihen vetänyt??? Huomasin kaiken olevan turhaa! Sanoin vain, että minä en vastaa sen puheluihin, kun lapset ovat kotona ja että suosittelisin hänelle ammatti-ihmisen luona käymistä, koska minä en vaan jaksa sitä jankutusta….

Suljin koneen ja tein välillä jotain ihan muuta, niin sitten alkoi tulla tekstiviestejä. Kun avasin koneen, siellä oli vaikka kuinka monta viestiä. Olin jo ihan sekaisin, mihin vastata, sillä siellä oli taas asetettu minun päähäni jos vaikka mitä. Oli kurjaa todeta, että ärsyynnyn tavattomasti siitä Peetusta. Lopuksi hän taas pyysi anteeksi, lupasi ettei enää koskaan, koska kumpikaan meistä ei halua riidellä?? Niin, minä vastasin hänelle, että on paljon helpompaa kun ei lupaa mitään, koska olen tämän ennenkin kuullut.

Elämää on monia tapoja elää, jokaisella omansa! Niin se on! Kaikilla on oikeus päättää omasta elämästään, elää niin kuin tykkää. Jos kuitenkin suunnittelee elämänsä etukäteen ja se ei menekään niin, kannattakoo siitä katkeroitua? Minusta ei. Minusta elämän edessä pitää olla nöyrä, sillä se antaa ja ottaa. Ei se ole meidän hallittavissa.

Minun ja Peetun tavat elää eriävät toisistaan niin paljon, että siinä se syy on, miksi en halua häntä, miksi en voi rakastaa häntä niin kuin hän minua. Voimme tapailla, mutta minusta on vapahduttavaa, että näemme vain silloin tällöin.

Onni !

Miun lempiaihe – onni! Miusta se on niin ihana asia, joka on aina läsnä. Ainakin minä olen sen tunnistanut ja vaalin sitä kuin kruunun jalokiviä.

Joka aamu, joka ikinen hetki onni on läsnä, paikalla, vaikka joskus sitä vaan ei huomaa. Kun tänä aamuna heräsin, olin iloinen, että ei särkenyt päätä tai no vähän, mutta kahvin juotuani se meni ohi. Menin ulos ja jo ensimmäinen hengenveto raikasta pyhäaamun ilmaa oli onnea. Minusta onni asuu meillä, kun kotona on hyvä olla ja lapset ovat ihania. Kun meillä on lämmin ja riittävästi ruokaa. Saa kellahtaa omalle sohvalle tai omaan sänkyyn, saa olla eikä kukaan vittuile, se jo on niin onnea!

Viihdyn yksin ja eilenkin olin yksin eräällä keikalla, no onni oli kyllä mukana. Minun ei tarvinut huomioida ketään, sain mennä ja lähteä silloin kun minusta tuntui siltä. Kun kävelin läpi öisen kaupungin ja olin viluinen, oli onnea tulla kotiin, missä oli niin lämmin. Jotenkin sellainen ihanan turvallinen olo, mikä johtuu siitä, kun se onni oli paikalla.

Töissäkin onni on usemmiten mukana. Onni pitää minua kädestä, kun on vaikeaa, puristaa  rohkaisevasti ja suputtaa, että ei ole mitään hätää. Niinpä voin sitten taas hymyillä niille, jotka eivät onnea ole edes huomanneet. Sääli, he ovat polkeneet onni-paran jalkoihinsa tai eivät edes usko sen olemassaoloon. Minun onni istuu välillä olkapäälläni ja valaa minuun voimaa, näyttää asioita, niitä ihan pieniäkin, joissa hän on. Siitä se elämä koostuu.

Minun onneni on se voimavara, jota ilman minun elämäni ei olisi minun elämää. Jokaisen soisi oman onnensa löytävän, sillä se on niin lähellä, ettei se tarvitse kuin huomata!

Laiska

Laiska oli melkeinpä pahin solvaus, mitä sai lapsena kuulla. Minut kasvatettiin siihen, että töitä pitää tehdä, aina ja kaiken aikaa ja jos et koko ajan ollut tekemässä jotain, olit laiska. Vielä pahempaa se, että jos ei jaksanut tai viitsinyt, niin oli kahta pahemmin laiska. Se oli niin huono asia, että kyllä sitä yritti kaikin tavoin elää niin, ettei olisi laiskaksi haukuttu.

Kun kävin pyhäkoulua, niin ainoa muistolause, minkä opin ulkoa ja minkä muistan vielä tänäänkin, on ”Mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoa ja viisastu” !!! Sillä mennään, en siis oikein osaa olla niin, etten tekisi mitään. Yleensä teen montaa asiaa yhtä aikaa. Töissä etenkin, olen koko ajan liikkeessä ja teen kaiken aikaa jotain, silti pelottaa, että jos vaikka joku luulee, etten tee mitään. Useimmiten siellä tulee sanomista siitä, että tekee jonkun homman väärin, väärään aikaan ja aina tulee sanomista niistä hommista, mitä on jättänyt tekemättä… *huoh*

Kun olen kotona, on ihanaa olla, maata sohvalla, missä sitten kyllä teen aina jotain koneella tai luen kirjaa. Se kyllä lasketaan varmaan laiskana olemiseksi, mutta onneksi siitä ei kukaan huomauta.

Joutsen

Yleensä ottaen valtaosa tykkää, että Joutsen, se se on kauneinta ja ah, mikä ylväys ja melkein menee pissat housuun, kun sellaisen(tai niitä) näkee. MIten on niin romanttista, kun joutsen on vielä niin uskollinen puolisollee. Juu, onhan se hienoa, mutta minun kohdallani ei vaan tärppää. Olenhan aina se vastarannan kiiski…

Aikoinaan, olin Helsingissä töissä. Pääsin aina aamuisin klo 7 ja sitten, ihan vaan huvikseen teputtelin Töölön lahden ympäri. Siellä minä sitten tutustuin erinäisiin vesilintuihin. Opin huomaamaan, että joutsenet, ovat ihan kusipäitä. Se ylväys olikin ääretöntä ylpeyttä, omaa suuruutta, millä sitten alistettiin pienempiä ja heikompia. Ne joutsenet kohtelivat kaikkia muita niin törkeästi, aivan kuin olisivat luulleet olevansa koko lahden keisareita. Minua on aina jurppinut se, että isomman oikeudeulla voi kohdella heikompiaan huonosti, niin myös silloin. Voin ihan surutta myöntää, että olisi monasti tehnyt mieli ottaa kiviä ja… No, en kuitenkaan tehnyt sitä, sillä silloin minä olisin käyttänyt omaa suurempaa tilannetta hyväksi.

Se vaan siitä jäi, että aina kun näen joutsenen, niin joo olkoon, ihan on komea, mutta siihen se jää. En millään muotoa haltioidu siitä vaan aina muistan sen vääryyden. Joo-joo, kyllä minä yritin ymmärtää, että luonnossakin on tietty hierarkia, mutta silti minussa sotii. Kyllä, kaikki muut saavat rakastaa joutsenia ihan mielin määrin. Minä näen niissä aina niin paljon muuta…. Juuri sen, että kun kuvitellaan, että ollan suurimpia ja kauneimpia, niin muut eivät ole mitään! Voidaan katsella sieltä ylempää pitkin nenän vartta ja halveksia muiden pienuutta ja vähäpätöisyyttä.

Hauska joutsen on se, mitä pojat näyttävät, kun haluavat pullistella, esitellä hauistaan 😀

Haltuunotto

Ei seevetti, ihan hieno aihe, johon en aamutuimaan saanut sanan sanaa. Juu, kyllä yritin ja sitten vaan katselin tyhjää ruutua ja aattelin, että paskaakos tässä nyt mitään haltuun ottaamaan. Lähin töihin…

Jos en oo vielä koskaan kertonut, todennäköisesti olen, niin kerron taas, että minä pidän työstäni, ihan älyttömästi, mutta se, miten siellä asioita hoidetaan, on ihan perseestä! Työkaverit ovat ihan jees, jopa kivoja, jos – JOS eivät kaiken aikaa maalaisi piruja seinille, jos eivät jatkuvasti ettisi vikoja toisista(itsetunnon puutetta?), jos eivät joka käänteessä kävisi vasikoimassa esimiehelle siitä, mitä joku on taas tehnyt…

Kun tänäänkin oli taas täys härdelli päällä, kun oli olevinaan kiire! Minä en huomannut kiirettä, mutta huomasin sen kireyden, mikä vallitsi siitä, mukamas kiireestä ja se muuten tarttuu ja kaikki olivat ihan pistoksissa ja jopa pomo väitti tilannetta kamalaksi! Noni, ota siinä sitten tilanne haltuun. Ei onnistunut! Jouduin kertomaan oman mielipiteeni, mikä tietysti oli väärä ja sain kuulla, että otin vaan itteeni! Taas tein väärin ja olen varmaan taas pomon juttusilla…

Erään työkaverin kanssa ihmettelimme tätä vallitsevaa tilannetta, että mistä se johtuu? Miksi muutaman on lietsottava kaikki sellaseen ihme tilaan, että jokainen kuvittelee että on kiire? Sitten mennään naamat myttyrällä ja ah, on suorastaan käsin kosketeltavaa se paska fiilis, mikä siellä leijuu.

Minua ei rassaa se, jos on pikkasen toimintaa, päinvastoin, siitä saa ihan kiksejä, eli siinä mielessä otan aina tilanteen haltuun 🙂 Niin, ja kun pääsin pois töistä, Pien mies tuli minua vastaan ja heti helpotti. Kun pääsi kotiin, avasin oluen ja otin sohvan haltuun!

Sielunmessu

Hyvä, erittäin hyvä aihe, sillä heti on pakko kertoa, että kun minä kuolen, muistotilaisuudessa olisi mukavaa jos soitettaisiin tämä:

Biisi on minusta niin ihana ja tutustuin siihen silloin kun olin teini-ikäinen. Niin, onpa väliä sillä, mitä tapahtuu kuoltuani, mutta haluan kuvitella, että olen itse siellä mukana 😀 Sieluni tarkkailee tilaisuutta jostain sieltä katon rajasta. Se vaeltaa ja yrittää lohduttaa niitä, joilla on ikävä. Se istahtaa lempeäasti olkapäälle ja kuivaa kyyneleet. Se hymyilee ja yrittää kertoa sen, että älkää olko murheellisella mielellä, minulla oli oikein hyvä elämä ja elin sen joka ikisen hetken.

Hyvä mieli ?

Hyvä mieli on asia, mikä on todella tärkeä, etenkin kun huomaa, että se hyvä mieli on kadoksissa? Joku vei sen tai jokin asia painoi sen niin alas, että sen nostamiseen tarvittaisiin nosturi!

Eilen vielä oli hyvä mieli, mutta illalla kaikki vaan meni persiilleen ja asioita ei ollut vain yksi, vaan oikein kaksin kappalein. Kun niitä sitten haudoin, siinä meni koko yö ihan reisille.

Ensin minun mieleni matalaksi vei eräs työasia. Kaiken piti olla kunnossa ja sitten sain yhden ainokaisen viestin, mikä hajotti koko jutun. Nyt minun olisi se saatava ratkaistuksi se ja aikaa ei ole paljon. En ollenkaan pidä koko jutusta. Minä siis olisin jo ratkaissut sen, mutta vastapuoli ei vastaa viesteihin. Siis, vaikka rakastan työtäni, niin nyt se taas näyttää paskimman puolensa.

Toinen juttu on Peetu! Kaikesta huolimatta, minua rassaa ihan älyttömästi se, että hänellä on se haku siellä seksisivustolla! Miksi, niin siksi, että olettaa minun olevan siitä tietämätön ja koska väittää kaiken aikaa, että ei voisi kuvitellakaan ketään muuta kuin minut, niin menee hiukan kiville. Tekisi mieli jotenkin keksiä keino, että tiedän, mutta miten tekisin sen? Nyt jo on kamala olo, että olen niin kettu, että tein itselleni tekaistun profiilin, minkä avulla pääsin ”stalkkaamaan”. Kaiken huippu, että vaikka olen sellanen ”nobody”, minulle sataa jo viestejä eli kyllä ihmiset elävät melkosessa puutteessa? Tänä aamuna menin koneelle ja ihmettelin, miksi Peetulta ei ollut yhtään viestiä? No, hän oli siellä sivustolla online-tilassa, joten varmaan ihan kivoja viestejä hänellä siellä….

En ole mustasukkainen vaan vituttaa se, kuinka olen taas oikeassa, kun ei kannata kehenkään luottaa. Eipä silti, että olisin luottanutkaan, sillai täysillä. Enhän ole itsekkään mikään pulmunen, koska viestittelen milloin kenenkin kanssa. En usko kuitenkaan siihen, että Peetu olisi ketään tavannut. Niin, ja kyllä sain häneltä sitten aamulla viestejä ja erittäin eroottisia ja minua koskevia… Silti jäin miettimään, että saiko pikkasen potkua sieltä sivustolta 😉

No, kyllä se tästä mieli vielä muuttuu, hyväksi ja sitten sitä osaa taas arvostaa!

Ilmainen mainos!

 

Tässä on ilmainen mainos siitä, mihin lähdin taas….ainakin joksikin aikaa, sillä tämä blogi loppuu pian….

Sanoja palan painikkeeksi…

Olen palanut kotiin! Kävin tekemässä Aikuisen Naisen lomamatkan. Se oli Lankalauantai ja  kun astuin sisään, en päässyt eteistä pidemmälle, kun se alkoi ja sitä kesti eiliseen iltaan asti. Kun eilen illalla astuin ulos, lähteäkseni kotiin, ilma tuntui ihmeen raikkaalle, kaiken sen sisällä olon jälkeen, kun en ollut edes pukenut päälle, no oli minulla välillä yöpuku.

No, ehkä minä taas pärjään, jonkin aikaa. Pieni syyllisyys painaa, että ihan kuin käyttäisin Peetua hyväkseni. Tiedän, että rakastaa minua, mutta minä en pysty siihen. Minusta rakastelu on helpompaa kuin rakastaminen. Peetu on kuitenkin rauhoittunut, ei kiukkuttele minulle, ja mikä helpottavinta, ei puhu minulle rakkaudesta, ei puolta sanaa. Tosin nään sen kaikesta muusta, kuinka kohtelee minua, miten pitelee minua…. Minä en ole luvannut mitään, olen sanonut hänelle, että saa minusta sen, mitä kykenen antamaan.

Kyllä, kyllä minä tykkään Peetusta, koska antaessaan minun olla minä, että on ymmärtänyt sen, ettei minua voi saada sillai ihan kokonaan, niin osaa olla varsin ihana. Sellaista rakkautta, mitä Peetulla on, on vaikea ottaa vastaan ja itse en kykene siihen. No, vietin siellä erittäin läheistä oloa hänen kanssaan(1,5vrk) ja sitten lähdin. Ajelin illalla myöhään kotiin, väsyneenä ja raukeana. Menen uudestaan, en tiedä vielä milloin, mutta aika näyttää.

Rakastaminen on vaikeaa! Minulla on sellainen lukko, etten kykene, en halua! Minulla on tapaus Jerry vielä niin tuoreessa muistissa, että en halua sitä. En halua luottaa kehenkään niin paljoa, että asettaisin itseni altiiksi sille, että murheen laaksoon joutuisin. Peetuun luotan, sen verran, että voin tapailla häntä, mutta olen myöskin antanut hänelle vapauden tehdä mitä haluaa. En vaadi häneltä mitään, koska en voi antaa hänelle itseäni kokonaan. Siksi minua ei ollenkaan harmittanut, että hänellä oli profiili treffipalstalla. Tosin hän on kyllä poistanut sen jo. No, ihan uutena juttuna on se, että hän on käynyt nyt seksitreffit-sivuilla!!! Mistä tiedän, niin siitä, kun kävin hänen koneella facebookissa yms. niin poistin sivuhistorian siltä ajalta kun olin koneella ja kappas, sieltähän näkee yhtä sun toista… No, kun tulin kotiin, kurkkasin niitä sivuja ja siellä ei voi käydä, jollei kirjaudu, joten???

Mitä tein? Olenhan utelias ja niin tein tekaistun profiilin sinnekin ja kävin siellä. Osasin etsiä hänet ja siellä hän oli. En olisi ehkä halunut löytää hänestä niin intiimiä profiilia. No, oma vika. Olenhan yllyttänyt häntä siihen, joka kerta, että koska minusta ei ole parisuhteeseen, niin kuin hän haluaa, en voi sitoa häntä. Olen vuosien pimennon jälkeen herättänyt hänet henkiin, erotiikan maailmaan, mistä hän oli pitkään poissa. Hän on niin eroottinen, että en ollenkaan ihmettelisi, jos hän löytäisi jonkun, jota voisi tavata edes vähän useammin.

Tiedän kuitenkin, että hänellä ei ole minun aikana ollut ketään, sillä sen verran voin vaistota. Pieninkin aavistus, että hänellä olisi joku, niin asiat voisivat saada toisenlaisen käänteen. Olen yllyttänyt häntä hakeutumaan ihmisten pariin, koska se tekisi hänelle hyvää. Kenenkään ei ole hyvä mököttää omissa nurkissa yksin ja koittaa vaan jotenkin saada aikansa kulumaan. Peetu on hyvännäköinen mies ja muutenkin todella ihana. Olisi sääli antaa sellaisen miehen mennä ”hukkaan”.

Olipas tajunnan virtaa…No, enää 19 kirjoitusta ja sitten tämä on ohi!