Eläin

Sanotaan, että ihminen on eläin! No sepäs kiva, koska eläin on paljon helpompi kuin ihminen. Eläin on yksinkertaisempi! Kyllä eläimen kanssa aina jotenkin pärjää, ihmisen kanssa se on vähän niin ja näin 🙂

Minulla ei ole eläintä! Miksi, niin siksi, että asun kerrostalossa, keskellä kaupunkia. Rakastan eläimiä niin, etten ota niitä kerrostaloon. Enkä halua vastuuta, mikä eläimen mukana tulee. Minulla on jo vastuuta melko riittävästi, itsestäni ja lapsistani. Tarkoitan tällä vastuulla vaikkapa sitä, että jos ottaa koiran, ei riitä, että sitä ruokitaan ja viedään ulos. Se on myös koulutettava ja se ei ole mikään pikku juttu. Ihan liikaa näkee tapauksia, missä on niin kouluttamaton koira, että ihan pahaa tekee.

Sitten on nämä, jotka tekevät siitä lemmikistä ”lapsen”. Ollaan sille kissakoiralle äiti ja isi. Luoja, että en vaan kestä sitä! Lässytetään sille karvaturrille, kuinka äiti nyt lähtee ja äiti nyt tulee tai isi sitä taikka tätä….. APUA! Ei millään pahalla, mutta kyllä se on minusta pikkasen pervoa.

On meillä silti ollut eläimiä! Hamstereita 😉 Ihania ja söpöjä! Yhteensä niitä taisi olla kuusi, mutta eri aikoihin, sillä hamsun elinkaari on valitettavan lyhyt. Ne olivat kuitenkin lasten vastuulla. Niin, kyllä minä sälytin kaiken vastuun niistä lapsille ja hyvin sen hoitivat! Oppivat sen, millainen vastuu on eläimestä. Vuorotellen siivosivat häkin ja antoivat ruokaa. Kun niitä kuoli, oppivat sen, miten on opittava luopumaan. Silloin sain isältäni ”pyyhkeitä” kun annoin lasten ottaa eläimen, mikä niin nopeasti kuolee ja mikä aiheuttaa surua. Sanoin isälleni, että juuri senkin takia, on hyvä oppia sitä surua.

521629_430999116994950_1602766911_n_large

Enää meillä ei ole hamsuja, mutta kyllä niitä muistellaan, miten kivoja kukin oli. Kaikki ne ovat haudattu pienessä laatikossa metsän reunaan. Lapset tekivät senkin. Nyt meillä on se tilanne, että koska Tytsä on muuttanut pois kotoa, Pelimies on allerginen, ja meillä on niin paljon menoja, eläintä ei oteta! Jokainen voi sitten isompana omaan kotiinsa ottaa ja kun minä jään yksin, voisin ottaa kissan 😉 (ja ruveta mummoksi).

PS. Enää kuusi kirjoitusta ja sitten Kimmeli katoaa ja alkaa ehkä elää jossain muualla ihan jonain muuna…

Mainokset

Kerrostaloelämää

Kerrostaloelämä on värikästä, rikasta ja joskus aika uuvuttavaa ja hermoja raastavaa. Kahta samanlaista päivää ei ole.

Olin viemässä autoani talliin, mikä on sellainen autohalli, mistä saa vuokrata paikkoja. Minulla on paikka kahden auton välissä. Oikeanpuolimmainen auto on lähes aina paikoillaan ja meidän välissä on pylväs. Vasemmanpuoleinen auto liikkuu ja olen omistajaa ihan nätisti pyytänyt ajamaan ruutuun niin, ettei olisi ihan oikeassa reunassa, koska minä en saa omaani muuten mahtumaan siihen väliin. Vaan, joko on niin tavattoman tyhmä tai muuten vaan pönttö, niin viimeeksi oli ajanut taas niin, ettei mitään mahdollisuutta minun saada autoani omalle paikalleni. Tai – olisin voinut pitkällisen sovittelun jälkeen saada autoni paikoilleen, mutta en olisi päässyt ulos autosta. Meni hermot! Seuraavana päivänä menin anomaan uutta paikkaa ja selvisi, että niitä on eri leveyksillä!? Valkkasin hiukan leveämmän. Lisäksi sain tietää, että oikealla puolella oleva paikka olisi vapaa??? No, siinä on ollut auto niin kauan kuin muistan. Kiva, on sitten saanut joltain avaimen ja pitelee autoaan ilmasiksi tallissa 😦

Viime yönä heräsin klo 4. En sillai niin ku yleensä, että joku vaivaa mieltä, vaan siihen, että lapsi itkee! Minulla oli ikkuna auki ja jollain muullakin oli, sillä aivan selvästi kuulin ainakin varttitunnin ajan, kun joko ”pentu” huusi haluavansa äitin viereen! Oli hilkulla, että mennyt ikkunaan ja huutanut, että OTA NYT PERKELE SE LAPSI VIEREEN!!!

Tänään sitten näimme tapahtuman pihalla. Pikku tyttö oli lähtenyt ulkoiluttamaan perheen kahta koiraa – lastenrattaissa!? Koirat istuivat nätisti rattaissa, mutta tyttö vei ne keinun luo. Nosti toisen koiran rattaista ja alkoi sovitella koiraa sellaiseen vauvakeinuun!? Koira pani hanttiin ja sitten minä!!! Huusin tytölle, että oo kiltti ja elä kiusaa koiraa, sillä se tuskin haluaa keinua. Uskoi! Pakkasi koirat taas rattaisiin ja meni pois.

Kaikki minuakin häiritsee 😉

Surettaa

Tämä pikku-pallero löytyi eilen omasta mökistään, nukkuneena ikiuneen 😦

Huolimatta siitä, että kyseessä on vain pieni jyrsijä, meillä oli suru, itketti.