OHI ON!

Ohi on, ohi on, ohi! Tämä marssimme pian ohi on! Kyllä TJ 1000 on täys. Kammassa ei ole enää piikin piikkiä. Minäkään en ole piikkinä enää kenellekään 😉

Kimmelin loputtomat avautumiset ovat nyt loppu, sillä eikö siinä ole enemmän kuin tarpeeksi, jos 1000 kertaa vuodattaa sydänverensä kaikelle kansalle. On, minusta siinä on jo liikaakin. Avautumiseni, asenteeni ja mielipiteeni on ihastuttanut ja vihastuttanut. Liekö ollut peräti Kesämopo, mikä suivaannutti oikein kaksi lukijaa. Kyllä, ainahan se harmitti, kun  joku lähti, onneksi ei ovet paukkuen.

Aika arkoja lukijoita täällä kävi, sillä oli vain muutama jotka rohkaistuivat kommentoimaan. Se hyvä puoli siinä oli, että ns. vittuilijat osasivat pysyä poissa. Siitä olen aina ollut kiitollinen, sillä vaikka olen melkoisen vahva, niin kyllä minua on helppo satuttaa. Elämän tyrskyissä ei vahvistu ja parkkiinnu ikinä niin, etteikö oli haavoittuvainen.

Kimmeli siis katoaa, se lakkaa elämästä – Kimmelinä. Ehkä se porskuttaa jossain muualla, jonain ihan muuna. Kirjoittamista kun ei voi lopettaa, ei millään, sillä muutoinhan kaikki romahtaisi. Sanaista arkkua on pakko raottaa ja välillä se on ihan levällään.

Nyt sanon hyvästit ja toivotan kaikille mukavia kevätpäiviä ja kiitos kun kävitte täällä, ehkä luittekin jotain 😉 Minä lähden nyt aikaiseen aamuun ja labraan kokeisiin. Aamukahvin saan vasta sen jälkeen ja jos vaikka torilla nauttisi sen. Kippis!

Goodbye_Forever_by_chronic_love_large

 

PS. Kyllä – minulla on haikea olo….. Mutta – aikansa kutakin. Jonkin loppu voi olla uuden alku!

Huojuva…

…talo, elämä vai asenne? Kaikki on välillä niin huojuvaa, niin että vaatii kaiken voiman, pysyäkseen pystyssä!

Niinkin huojuvaa välillä on, että menee yöunet! Viime yönä sitten pyörin, kun kaikki maailman(minun) asiat ottivat minut haltuun ja vatkasivat ja kieputtivat. Joka kerran kun käänsin kylkeä, minä ajattelin, että aamulla kaikki on paremmin, aamulla kaikki näyttää paljon paremmalta. Nyt aion hiukan raottaa huojumisen syitä täällä.

Tytsän opettaja soitti eilen illalla. Tytsällä on ollut poissaoloja, sairauspoissaoloja. Ne ovat hiertäneet meitä kaikkia. Tytsä on ollut stressaantunut, kun on joutunut olemaan koulusta pois, minä huolissani, että mikä on kun muuten terve lapsi on jatkuvasti kipeä. Olen ajanut hänen luokseen, vienyt lääkäriin ja tuonut kotiin toipumaan jne. Nyt sitten eräs, siis vain yksi ope, on ottanut tytön silmätikukseen ja koko luokan edessa moittinut poissaoloista. Viimeinen tikki oli, että ei päästä kurssia läpi, kun Tytsä ei muistanut mennä kokeen palautukseen. Laitoin hänelle sähköpostia, että se oli inhimmillinen erehdys, että voiko silti vielä yrittää, kun tyttö on tehnyt kaikki ylimääräiset tehtävätkin? SE opettaja soitti minulle! Jotenkin jäi sellainen kuva, että olen huono äiti, kun olen päästänyt alaikäisen lapsen toiseen kaupunkiin vailla valvontaa??? Yritti kaikin tavoin ”vasikoida” Tytsän tekemisistä minulle, joihin kaikkiin pääsin sanomaan, että olen asiasta tietoinen! Olin tietoinen tytön kaikista koulutehtävistä, arvosanoista ja nimenomaan siitä, että kaikki ovat läpimenneitä. Silti hän vaan jankutti poissaoloista ja että minun olisi hyvä tulla käymään koululla, että selviäisi, mitkä on koulun säännöt??? Uskomatonta oli se, että tämä opettaja ei ole Tytsän kanssa missään tekemisissä enää sen jälkeen, kun tämä viimeinen tehtävä on palautettu ja se tapahtuu huomenna. Olin tyytyväinen, kun ei pinna palanut mokoman jankuttajan kanssa. Soitin Tytsälle ja neuvoin häntä tekemään sen tehtävän NIIIIIN hyvin, että ei tartte ikinä sen opettajan kanssa olla missään yhteyksissä!

Sitten kaikki miehet….*huoh*.  Peetu kiukuttelee edelleen ja se painaa minua. En ole vaatinut hänen rakkauttaan, joten en halua kuulla, kuinka hän rakastaa, koska käytös osoittaa ihan kaikkea muuta! Minusta pelkillä sanoilla ei voi rakastaa ja olen aina ollut sitä mieltä. Siis, jos en ole sitä odottanutkaan, niin en halua sitä kiukutteluakaan. Piikittelyä ja nälvimistä. Olen menossa sinne kuun vaihteessa, mutta entistä enemmän alkaa tuntua siltä, että se on aika huojuvaa…. Jos tilanne ei muutu, en voi lähteä, en mitenkään!

Sitten Tom ja Jerry! Olin eilen Jerryn kanssa Tytsän luona käymässä, kun piti eräs asia hoitaa. Hän itse ehdotti sitä. Matkalla juttelimme niitä näitä ja sain kuulla hänen naishuoliaan. Eron siitä edellisestä ja sitten millaista on nykyisen kanssa ja kuinka ahdistaa ja miten naiset ahdistaa. Sanoin heti, että minua et sitten lue joukkoon, koska en ole ahdistellut enkä ahdistanut. Kun pääsimme takaisin, pyysin viemään minut heti kotiin, sillä halusin mennä Pientä miestä koululle vastaan, koska minulla oli jo muita suunnitelmia.

Kun olin pojan kanssa asioilla, niin Tom soitti, että nyt kahville! Sovimme paikan ja kun saavuin paikalle, niin pian sinne pelmahti myös Jerry. MITVIT? Tom oli pyytänyt myös hänet, enkä todellakaan ymmärrä miksi. Kun puhuimme minun viikonlopun Helsingin reissusta, minne Tomin piti lähteä mukaan eikä pääse, niin Jerry kysyi, miksi en ollut pyytänyt häntä??? Voi herra varjele, miksi olisin ??? Ilmoitin lähteväni Pienen miehen kanssa 😀 Sitten hyvästelin miehet ja lähdin kotiin, sillä tilanne oli minusta ahdistava!

Kyllä – minua ahdistaa, ihmisten pelaaminen ja asiat, joita en ymmärrä! Minua ahdistaa niin moni asia, että tarvitsen tilaa, ilmaa ja aikaa. Huomenna Kimmeli katoaa….

tumblr_mjixduwORE1qmxiogo2_500_large (1)

Juhla

Juhlan voi käsittää monin eri tavoin. Minä, joka meikkaan joka päivä, ihan vaan sen takia, että se nyt on osa minua, kuuluu minun elämääni, niin että jos joku näkee minut julkisesti meikittömänä, on asiat todella huonolla tolalla. Meikkaaminen on minulle siis osa päivittäistä itsestä huolehtimista. Minulle on sanottu usein, että Mihis olet niin hienona menossa? Oletko juhliin menossa?

Voin vain kertoa, että en mihinkään erityisesti, mutta kyllä, minulla on juhlapäivä joka päivä! Aina voi tehdä arjesta juhlaa. Ne, jotka ovat kuittailemassa minun ”juhlavarustuksestani”, raahustavat päivästä toiseen naama harmaana, tukka hapsottaen ja juuri ja juuri jaksaen elää 🙂 Hah, sorkke pikku kärjistys. No, sitten kun on joku juhla, niin ovat sonustautuneet niin, että heitä tunnista! Ovat niin oudon näköisiä, ettei uskalla lähestyä. Eivät osaa oikein puhuakkaan mitään, sillä jos kerran pari vuodessa laittaa vaikka huulipunaa, niin miten sitä sitten osaa suutaan pitää..

Vaan, oikein juhlat! Siis sellanen juhla, mihin pitää vetää parasta ylle, käydä kampaajalla ja menettää yöunet, kun niin jännittää… Luoja varjele minua niistä. En ole sellainen juhlaihminen, että viihtyisin niissä. En osaa olla sellaisissa juhlissa, missä jokainen on parhaimmissaan ja siellä sitten pönötetään. Siksi minä en ole koskaan viettänyt syntymäpäiviäni juhlien, naimisiin menin salaa… Mikä helpotus!

Niin, että jos saan vaan viettää juhlapäivää joka päivä, se on minulle suurta juhlaa. Lähden tästä sonustautumaan tätä päivää varten. Heti aamusta tulee remppamies käymään ja sitten töihin!

231161393343898270_nycJAyiV_c_large

Ihanaa Juhlapäivää Kaikille !!!!

Hyvä mieli ?

Hyvä mieli on asia, mikä on todella tärkeä, etenkin kun huomaa, että se hyvä mieli on kadoksissa? Joku vei sen tai jokin asia painoi sen niin alas, että sen nostamiseen tarvittaisiin nosturi!

Eilen vielä oli hyvä mieli, mutta illalla kaikki vaan meni persiilleen ja asioita ei ollut vain yksi, vaan oikein kaksin kappalein. Kun niitä sitten haudoin, siinä meni koko yö ihan reisille.

Ensin minun mieleni matalaksi vei eräs työasia. Kaiken piti olla kunnossa ja sitten sain yhden ainokaisen viestin, mikä hajotti koko jutun. Nyt minun olisi se saatava ratkaistuksi se ja aikaa ei ole paljon. En ollenkaan pidä koko jutusta. Minä siis olisin jo ratkaissut sen, mutta vastapuoli ei vastaa viesteihin. Siis, vaikka rakastan työtäni, niin nyt se taas näyttää paskimman puolensa.

Toinen juttu on Peetu! Kaikesta huolimatta, minua rassaa ihan älyttömästi se, että hänellä on se haku siellä seksisivustolla! Miksi, niin siksi, että olettaa minun olevan siitä tietämätön ja koska väittää kaiken aikaa, että ei voisi kuvitellakaan ketään muuta kuin minut, niin menee hiukan kiville. Tekisi mieli jotenkin keksiä keino, että tiedän, mutta miten tekisin sen? Nyt jo on kamala olo, että olen niin kettu, että tein itselleni tekaistun profiilin, minkä avulla pääsin ”stalkkaamaan”. Kaiken huippu, että vaikka olen sellanen ”nobody”, minulle sataa jo viestejä eli kyllä ihmiset elävät melkosessa puutteessa? Tänä aamuna menin koneelle ja ihmettelin, miksi Peetulta ei ollut yhtään viestiä? No, hän oli siellä sivustolla online-tilassa, joten varmaan ihan kivoja viestejä hänellä siellä….

En ole mustasukkainen vaan vituttaa se, kuinka olen taas oikeassa, kun ei kannata kehenkään luottaa. Eipä silti, että olisin luottanutkaan, sillai täysillä. Enhän ole itsekkään mikään pulmunen, koska viestittelen milloin kenenkin kanssa. En usko kuitenkaan siihen, että Peetu olisi ketään tavannut. Niin, ja kyllä sain häneltä sitten aamulla viestejä ja erittäin eroottisia ja minua koskevia… Silti jäin miettimään, että saiko pikkasen potkua sieltä sivustolta 😉

418674_4498840994945_1863323814_n_large

No, kyllä se tästä mieli vielä muuttuu, hyväksi ja sitten sitä osaa taas arvostaa!

Sanoja palan painikkeeksi…

Olen palanut kotiin! Kävin tekemässä Aikuisen Naisen lomamatkan. Se oli Lankalauantai ja  kun astuin sisään, en päässyt eteistä pidemmälle, kun se alkoi ja sitä kesti eiliseen iltaan asti. Kun eilen illalla astuin ulos, lähteäkseni kotiin, ilma tuntui ihmeen raikkaalle, kaiken sen sisällä olon jälkeen, kun en ollut edes pukenut päälle, no oli minulla välillä yöpuku.

No, ehkä minä taas pärjään, jonkin aikaa. Pieni syyllisyys painaa, että ihan kuin käyttäisin Peetua hyväkseni. Tiedän, että rakastaa minua, mutta minä en pysty siihen. Minusta rakastelu on helpompaa kuin rakastaminen. Peetu on kuitenkin rauhoittunut, ei kiukkuttele minulle, ja mikä helpottavinta, ei puhu minulle rakkaudesta, ei puolta sanaa. Tosin nään sen kaikesta muusta, kuinka kohtelee minua, miten pitelee minua…. Minä en ole luvannut mitään, olen sanonut hänelle, että saa minusta sen, mitä kykenen antamaan.

Kyllä, kyllä minä tykkään Peetusta, koska antaessaan minun olla minä, että on ymmärtänyt sen, ettei minua voi saada sillai ihan kokonaan, niin osaa olla varsin ihana. Sellaista rakkautta, mitä Peetulla on, on vaikea ottaa vastaan ja itse en kykene siihen. No, vietin siellä erittäin läheistä oloa hänen kanssaan(1,5vrk) ja sitten lähdin. Ajelin illalla myöhään kotiin, väsyneenä ja raukeana. Menen uudestaan, en tiedä vielä milloin, mutta aika näyttää.

Rakastaminen on vaikeaa! Minulla on sellainen lukko, etten kykene, en halua! Minulla on tapaus Jerry vielä niin tuoreessa muistissa, että en halua sitä. En halua luottaa kehenkään niin paljoa, että asettaisin itseni altiiksi sille, että murheen laaksoon joutuisin. Peetuun luotan, sen verran, että voin tapailla häntä, mutta olen myöskin antanut hänelle vapauden tehdä mitä haluaa. En vaadi häneltä mitään, koska en voi antaa hänelle itseäni kokonaan. Siksi minua ei ollenkaan harmittanut, että hänellä oli profiili treffipalstalla. Tosin hän on kyllä poistanut sen jo. No, ihan uutena juttuna on se, että hän on käynyt nyt seksitreffit-sivuilla!!! Mistä tiedän, niin siitä, kun kävin hänen koneella facebookissa yms. niin poistin sivuhistorian siltä ajalta kun olin koneella ja kappas, sieltähän näkee yhtä sun toista… No, kun tulin kotiin, kurkkasin niitä sivuja ja siellä ei voi käydä, jollei kirjaudu, joten???

Mitä tein? Olenhan utelias ja niin tein tekaistun profiilin sinnekin ja kävin siellä. Osasin etsiä hänet ja siellä hän oli. En olisi ehkä halunut löytää hänestä niin intiimiä profiilia. No, oma vika. Olenhan yllyttänyt häntä siihen, joka kerta, että koska minusta ei ole parisuhteeseen, niin kuin hän haluaa, en voi sitoa häntä. Olen vuosien pimennon jälkeen herättänyt hänet henkiin, erotiikan maailmaan, mistä hän oli pitkään poissa. Hän on niin eroottinen, että en ollenkaan ihmettelisi, jos hän löytäisi jonkun, jota voisi tavata edes vähän useammin.

Tiedän kuitenkin, että hänellä ei ole minun aikana ollut ketään, sillä sen verran voin vaistota. Pieninkin aavistus, että hänellä olisi joku, niin asiat voisivat saada toisenlaisen käänteen. Olen yllyttänyt häntä hakeutumaan ihmisten pariin, koska se tekisi hänelle hyvää. Kenenkään ei ole hyvä mököttää omissa nurkissa yksin ja koittaa vaan jotenkin saada aikansa kulumaan. Peetu on hyvännäköinen mies ja muutenkin todella ihana. Olisi sääli antaa sellaisen miehen mennä ”hukkaan”.

tumblr_mcvkgcn_Yjj1qjbrlho1_500_large_large

Olipas tajunnan virtaa…No, enää 19 kirjoitusta ja sitten tämä on ohi!

Terapian tarpeessa ?

Terapian tarpeessa sitä tuntee olevansa ihan tämän tästä, joskus jopa joka toinen tunti! Terapiasta kyllä käy, ensiapuna, oikein hyvin tänne blogiin kirjoittelu ja ihan tietysti ystävät, jotka jaksavat kuunnella, kun oikein murjoo. Ehkä olen juuri sen takia saanut pidettyä nenäni pinnalla, että on pakko aina avautua, saada se kaikki ulos, etten tukehtuisi.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Silloin kun mieheni, lasteni isä minut jätti, oli se niin kova paikka, että minun oli pakko hakea apua. Puolitoista vuotta minä siellä kävin, itkin ja surin, purin elämääni. Se oli vaikeaa, mutta ikinä en unohda sitä, että siellä minä pikkuhiljaa sain ihmisarvoni takaisin. Sain uskoa olevani ihan kelpo ihminen ja kehtasin liikkua ihmisten ilmoilla, huolimatta siitä, että koin vahvasti sen, että minulla on iso leima otsassa: Hylätty! Se ihminen, joka minua siellä kuunteli ja valoi minuun elämää, oli enkeli. Kun häntä aina jälkeen päin ohimennen näin, se tuntui hyvältä, että tuo ihminen ”pelasti” minut, miten se aina lämmitti. Onneksi kävin sen kerran kertomassa hänelle. Eräässä tilaisuudessa menin hänen luokseen ja kerroin: Tiedätkö, miten hyvältä minusta tuntuu nähdä sinua! Hän halasi ja sanoi, että se on ilo kuulla. Enää häntä ei ole, mutta silti, en ikinä unohda sitä, kuinka joku voi nostaa toisen takaisin elämään vain valamalla sitä uskoa ja toivoa. Hänen muistonsa säilyy minussa, minun elämässäni, siinä, että edelleen jaksan uskoa huomiseen, aina!

Sittemmin minä olen turvautunut ystäviini. Kun on muutama sellainen, joka on aito ja oikea ystävä, sellainen vilpitön, joka ei tuomitse minua vaan kulkee rinnallani, huolimatta siitä, että kaikki tekoseni eivät aina ole niin kovin hyväksyttäviä. Olen heistä kiitollinen, oikein kädet ristissä. Vaikka väitetään minun olevan vahva ihminen, se johtuu ystävistä, niistä jotka vaan aina jaksavat tukea silloin kun meinaa olla heikoilla.

Eilen juttelin Pienen miehen kanssa siitä, millainen merkitys hänellä on ollut minun elämässä. Siis kaikki lapseni ovat aina olleet samalla viivalla ja rakastan heitä kaikki just yhtä paljon, mutta Pien mies tuli elämääni ikään kuin pelastavana enkelinä. Kun odotin häntä, mieheni lähti ja itkin ja surin niin, että pelkäsin minussa olevan lapsen siitä kärsivän. Kun tämä pieni mies syntyi terveenä, hän oli ILO koko meidän perheelle. Kun me häntä yhdessä hoidimme, ei siinä kerennyt niin kovin surra. Vaikka olin menettänyt lasten isän, minulla oli kolme ihanaa ja tervettä lasta, joita ilman en olisi tässä. Ne pienet lapset antoivat minulle syyn elää ja toivat sitä iloa ja riemua. Vieläkin, vaikka ovat jo isoja, ovat elämäni valo!

angelmonroe-2013022840625-17959359-original_large

Terapian tarpeessa olen vähän väliä, mutta nopeana apuna on kirjoittaminen, lukeminen, luonnossa kävely ja oleskelu, elokuvat ja teatteri, sillä joskus on niin, ettei vaan jaksa puhua. Kun saa olla hiljaa, asiat jotenkin jäsentyvät niin, että vasta sen jälkeen niistä voi puhua. Kaiken kaikkiaan koen olevani onnellinen, olen kiitollinen niin paljosta. Mitään en antaisi pois, en kyyneltäkään….

Mulla on mustelma…

Mustelma on tämän päivän aihe ja siitähän riittää tarinaa, etenkin jos joka mustelman kerron, no säästän itseni siltä.

Minulla on aina jossain mustelma, sillä melko lailla herkästi niitä tulee. Nuorempana sitä oikein tutkittiin, siis vereni hyytymistä. Muistan kun olin jo yli 20, asuin poissa kotoa ja olin käynyt kokeissa. Niistä piti soittaa tulokset ja siihen lankapuhelinaikaan se ei ollut niin yksinkertaista kun nykyään. Olin töissä ja pyysin äitiäni hoitamaan asian. Ystävällinen hoitajavaimikäsenytolikaan, kertoi äidilleni sitten ihan kaiken, mm. sen, että onko kohdallani aihetta epäillä alkoholin liiallista käyttöä, koska punaiset verisoluni olivat niin pullistuneita??? Voi kiesus, siis piti huolestuttaa äitini ihan jonnin joutavilla???

No, mustelmia tulee, milloin mistäkin. Pahin mustelma minulla oli nuorena siitä, kun kaaduin pyörällä. Vasen poskipääni napsahti katuun. Selvisin rytäkästä vähin vammoin, sillä alkoholilla oli osuutta asiaan. Nousin ylös ja jatkoin matkaa kotiin. Aamu kun valkeni, niin tilanne kokonaisuudessaan oli kammottava. Poskipääni oli ehjä, mutta verenpurkauma sitä luokkaa, että silmäni ympäristöineen oli niin kukertava, etten kehdannut lähteä töihin. Soitin pomolleni ja kerroin olevani hirveän näköinen. Hän nauroi ja sanoin, että jos minusta vaan tuntuu siltä… Pukeuduin ja laitoin itseni niin hyvännäköiseksi kuin kykenin. Menin töihin ja kysyin työkavereiltani: – Näytänkö minä hirveältä vai tuntuuko minusta vaan siltä??? Kaikki katsoivat minua kuin olisin ollut zombie! Seuraavaksi oli mentävä lääkäriin ja pelästyttää lääkäri, joka arvasi heti, että sitä on oltu juhlimassa…. No, saikkuahan siitä paukahti ja pakenin odottamaan mustelman häviämistä ystäväni mökille.

Muut mustelmat ovatkin sitten tulleet lempimisestä. Pienet merkit piilossa muistuttavat hekumallisista hetkistä. Ne ovat niin yksityisiä, ettei niistä sen enempää. En tykkää fritsuista – siis sillai, että ne näkyvät! Ne kuuluvat teineille, jolloin vielä on se vaihe, että on jotain näytettävä. Aikuisilla ne ovat vastenmielisä.

Niin, ja en voi olla unohtamatta sitä, kun mieheni oli minut jättänyt ja olin lasten kanssa, Pien mies vielä mahassani, mieheni tuli hakemaan lapsia. Hänellä oli lämyt kaulassa. Se, miten se sattui minuun, oli todella tuskallista. Kuinka edelleen rakastin miestäni ja se mustelma kertoi niin paljon. Itku kurkussa sanoin, että kiitos, viesti tuli perille. Siis, tiesinhän minä, että hänellä oli se toinen, mutta silti, en olisi halunut nähdä… No, se on jo vanha juttu.

Kerronko vielä yhden jutun – kerron silti 🙂 Minulla on aika pienet kädet, ohuet sormet ja yliliikkuvat nivelet. Liekö siitä vai mistä johtuen, niin sormistani katkeaa herkästi verisuoni. Koko sormi menee sitten ihan mustaksi ja on niin kippee. Joskus ihan vaan kun avaa oven avaimella, niin naps ja auts! Olipa fiksu tarina.

Kuukauden paras aika

Aika kiva, mutta nyt on kivaa! Kuukauden paras aika! 90% vitutuksesta ja hitonmoisesta ärsytyksestä laantui, kun alkoi ”kuukauden suositut”. Se helpotus, kun mieli muuttuu seesteiseksi ja vähän niin kuin velatsaataviksi-tunteeksi. Ihan helevetin upeeta!

Minulla on ajoittain ihan kamala PMS, siis just niin hirveä, että melkein vois tappaa, hah no ei nyt sentään, mutta sinne päin. Pää räjähtää ja kaikki, ihan kaikki ärsyttää! Nuorempana oli helpompaa, mutta nyt kun on jo rupuska ja kaiken pitäs olla ohi, niin ei, pahemmaksi muuttuu. Olen oottanut, hartaasti, sitä, että ei enää olisi näitä naisten vaivoja, niin kyllä vaan on odottavan aika pitkä!

Minä olen ärsyyntynyt ja ärsyttävä lähes kolme viikkoa! Yhen viikon olen sitten ihan ok, mutta se aika onkin sitten muuten huveista vapaata. Silti, otan ilon irti. Kun se päivä taas koitti, ne alkoivat, melkein itkin ilosta ja huusin hurraata vessassa. Ihan kuin olisi kivireki jäänyt taakse, rypyt silisivät, aurinko alkoi paistamaan, kaikki mikä oli ollut harmaata, muuttui värilliseksi!

Silti, en tiedä, millaiseksi taas muutun, kun aika kuluu. Olen niin sietämätön ja minun pitäisi vaan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Käydä töissä ja hoitaa asioita. Kaikki olisi huomattavasti helpompaa, kun ei tarttis tehä mitään. Sais vaan olla möllöttää ja olla itekseen. Ku minä tunnen niin hyvin itteni, että itteäni en ärsytä, annan sen olla.

Pitäisi varmaan liikkua enemmän. Olen ollut liikaa sisätiloissa ja alkaa kaikki parkkiintua. B-vitamiiniakin napsin. Istunkin liikaa… ku kaikki, mitä haluan tehdä, tapahtuu istuma-asennossa tai no joo, puoliksi makuullakin.

tumblr_mf5jz16zwb1rujhwuo1_500_large

Nyt on siis oikein mukavaa, paitsi Peetu, se ihana haluaa minulta tietää missä mennään, enkä minä tiedä. Hän olisi tulossa meille puolessa kuussa, mutta mitä jos minä olen silloin taas hirviö????

Naisten alushousut

Arkinen, mutta todella tärkeä asia! Miten se nyt nousikin esiin, niin aamulla, kun vaihdoin alushousuja, kattelin niitä pesuun meneviä, että kyllä joutas jo roskikseen, mutta jos kuitenkin vielä yhteen pesuun ja sit… Näin minä ajattelen usein ja alushousuni ovat kaikki lähes samaa luokkaa.

Olen siis sitä mieltä, että aina on oltava puhtaat alushousut, koska kuten kaikki tietävät, niin olisi kurjaa joutua johonkin onnettomuuteen, missä sitten paljastuisi, ettei ees puhtaita alushousuja ollut jalassa. Niinpä vaihdan niitä aina tarvittaessa. Minulla on alushousut kylpyhuoneen kaapissa, joten vaihto sujuu näppärästi ja sitten on taas kaikki hyvin.

Minulla on siis alushousut, ei pikkarit. Jumaliste, miten hirveä sana on pikkarit. Kuka älypää sen on keksinyt, niin minä en ainakaan käytä! Pikkutytöillä saattaa olla pikkarit, mutta ei aikuisella naisella. Kaikista pahinta on, jos kuulee sanan pikkarit miehen suusta. Herra varjele, että silloin ottaa koville. Alkkarit viel jotenkin menee, mutta ei sii pikkarit.

Alushousujen ostaminen on työlästä! Kukapa niitä sovittelisi??? Hirveästi ei viittisi laittaa rahaa niihin, koska pieni kangaspala ja lähes aina piilossa, niin onko fiksua törsätä? Ei, eikä oo varaakaan. Sitten on vaara, että ostaa väärin! Ostaa just ne alushousut, mitkä menee pyllyvakoon, kun on niin iso lahkeen suu ja pieni perse. Pahimmassa tapauksessa on ostanut juuri sen pakkauksen, missä on seitsemät erikuvioiset, hauskan näköiset alushousut ja ne kaikki katoaa sinne… Tai sitten ne ovat niitä, mitkä ei purista, vaan valuu kaiken aikaa… Vaivihkaa on aina tungettava käsi housun kauluksesta sisään ja kalastettava karkaavat alushousut takaisin omille kohilleen. Sit on niitäkin housuja, mitkä ovat ihan jumalaisen kauniita, mutta kutittaa. Ei kiva, kun on juuri sellaiset laittanut jalkaansa ja huomaa kutinan vasta kun on jo töissä, juhlissa, kaupungilla. Rapsuta siinä sitten…

Niin, ja kun nykyään on sit hirmuinen määrä eri mallisia. Ota niistä selko, mikä mikin on. Naruja en suostu käyttämään alushousuina. Enkä huoli mitään lahkeellisiakaan. Sellaset minulla oli ennen muinoin sukkanauha-aikoina ja sain niistä trauman. Silloin ne olivat niitä mummomallisia ja  vaaleanpunaisia ja ei ollenkaan tyttömäisiä. Nykyään ne sanoo niitä vissiin boxereiksi. Miehet voi pitää boxereita, minä en. Haluan ihan tavalliset, normaalit alushousut, mutta en kuitenkaan mitään sloggeja! Voiko pliisumpia alushousuja olla??? Niin, ja ajan kanssa niihin tulee reikiä!? Minä tahdon tavallisen malliset, jalassa istuvat, NÄTIT alushousut, ilman mitään krumeluureja ja käsin en pese!

tumblr_m8soprWex91rd17e8o1_500_large

Tämmösen kivan jutun kehitin itselleni näin joulun alla, mikä sinänsä ei ole ongelma vaan kuhan mietiskelin, yksin kotona! Rusetti alushousuissa…ei seevetti !!!

Äiti on nyt vähän vihainen…

Noni, nyt on vanhemmuus hukassa! Oikea superäitien kauhu oli tänä aamuna vauhdissa!

Heräsin ennen kellon soittoa ja laitoin kahvit tipppumaan, niin että Tytsäkin saa. Niin, miksi se ei ole herännyt??? Vävykki oli meillä yötä, nukkuvatko ne pommiin? Menin varovasti koputtamaan… Juu, hän ei mene tänä aamuna kouluun, koska aikoo auttaa Vävykin muutossa! MITVIT!!!!! Olin sillä siunaamalla niiiin pahalla päällä, ettei mitään tolkkua! Kun ei se koulu ole muutenkaan helppoa Tytsälle, niin yhtää ei tarttisi olla pois, vaan panostaa kahta kauhiammin. Huomautin siitä ja sehän oli väärin, niin väärin!

Koska olin kiehumispisteessä, siitä sai kuulla kaikki. Menetin kaikki aikuisen naisen rippeetkin ja kiukuttelin sitten ihan koko aamun edestä. Seuraavana oli vuorossa Pien mies. Sen tavaraa(jota on todella paljon) on joka paikassa!!! Pyysin siivoamaan tänään, heti koulun jälkeen, sillä muuten ei pääse mihinkään. Poikain huoneeseen ja parvekkeelle ei mahu! Olen sanonut siitä 100 kertaa, mutta mitään ei tapahdu 😦 Olen varoittanut, että jos minä siivoan, tulee puhdasta! En kuitenkaan saa tehdä sitä. Pien mies ei ole aamuisin niitä herttaisimpia(tullut äitiinsä), joten sain kuulla kunniani, jäkättämisestä 😦

Vielä oli vuorossa Pelimies. Siis kun sen pelivehkeet ovat aina missä sattuu, lattialla, sohvalla, saunan lauteilla, yms. Nyt herra oli tunkenut kaikki likapyykkiin, mutta ne olivat märkiä! Haju oli siis ihan käsittämätön. Melkein itkin raivosta, kun purin sitä haisevaa kasaa. Kyllä, minä jäkätin, sillä siitäkin olin niin usein ennenkin sanonut, ettei sinne laiteta mitään märkää, ei edes kosteaa. Pelimies ei sanonut mitään.

Niin, siinä missä Tytsä ja Pien mies peittoaa minut sanan säilällä ja saa minut entistä äkäsemmäksi, Pelimies on hiljaa ja saa minut tuntemaan oloni niin viheliäiseksi.

Kiva, tunsin siis olevani todella vittumainen äiti, ihminen, nainen. En ollut ollenkaan ylpeä itsestäni. Kun lähdin töihin, en sanonut enää mitään, paiskasin oven kiinni ja menin, roskapussi heiluen.

Kun kävelin töihin, Pelimies karautti kauempaa pyörällä ohi – ja vilkutti!