Monella naisella tuntuu olevan pääasia olla parisuhteessa! Ilmankaan(miestä) ei voi olla. Minä voin. Helposti ja vielä omasta olostani nauttien. Niin ja siksi, että minulle ei kelpaa kukaan. Kun minusta puhutaan, niin se koetaan negatiivisena kun taas minua se ei haitaa. Kai sitä saa olla ronkeli? Olen ronkeli ruuankin suhteen 🙂
Olen joskus kertonut, että miksi haksahdan välillä ukkomiehiin, niin ihan vaan siksi, että niitä on tarjolla. Uskomatonta, mutta totta. Se taas todella syö luottamusta noin ylipäätään miehiin. Miksi en sitten ottaisi/huolisi sinkkumiestä? Huh, no siksi, että minä en ole enää mikään nuori ja ikäiseni sinkkumiehet ovat kaikki jollain laila…noh…sanotaanko, että tässä vaiheessa minun ronkelius tulee hyvin esiin.
Tunnen eräänkin sinkkumiehen, joka on huumorintajuinen, kiltti ja ihan raamikas, mutta… Joka ikinen kerta saan hänestä niin kyllikseni! Hän on niin saamaton! En vaan kertakaikkiaan kestä perässä vedettävää miestä. Onneksi emme seurustele, enää, yritimme sitä joskus… Nyt olemme vain kavereita. Käymme joskus elokuvissa, mikäli hänellä on rahaa. Yleensä hän on aina rahaton. Argh! En kestä ainuttakaan persaukista miestä! Siis kun itse elän pienellä budjetilla, niin kyllä minulla on ihan kunnia-asia silti jotenkin pärjätä, eikä olettaa muiden olevan kaiken aikaa jeesimässä. Toinen juttu on se, että jos miehellä kaiken aikaa joku paikka prakaa. Ihan totta, en ole niin hoivavietistä kärsivä, että jaksaisin kaiken aikaa kuunnella sitä, kuinka nyt kolottaa sieltä ja sitten taas täältä. Etenkin, kun se johtuu pääasiassa siitä, että mies ei viitsi tehdä mitään! Kuka tahansa hajoo, jos ei liiku, jos makaa kaiket ajat ja nousee vaan syömään…. Miten minä voinkin olla ronkeli!
Sitten nämä ikuiset lapset! Minä vaadin mieheltä miehisyyttä ja selkärankaa. Rentoa otetta ja vahvuutta. Minä en jaksa kuunnelle iänkaikkisia ruikutuksia elämän moninaisista koukeroista ja kuinka elämä on kohdellut kaltoin…Olen tosi ronkeli! Jos ei mies tajua sitä, että vastoinkäymiset kuuluu elämään ja ne on tarkoitettu voitettaviksi, niin hoh-hoijaa…
Jossain ukkomiehissä on ihan oikeat miehen ominaisuudet. Siksi he ovatkin jo varattuja. Minä en ole miesten nielijä. Ikinä en ole ukkomiestä vikitellyt. Jos kuitenkin omena tipahtaa suoraan puusta käteen, niin heitänkö pois, en! Kyllä minä sen nautin 🙂
Päivien Kimallusta 
Minusta sinulla on hyvät periaatteet tuohon sinkkuuteen. Se on totta, että kun aletaan olla keski-ikäisiä, ei vapaita (hyviä) miehiä taatusti ole tarjolla. Ja miksi ei sitten käyttäisi varattua miestä, kun siihen on mahdollisuus. Niitä riittää ja jos asia ei tule julkiseksi niin keneltä se on pois? Mies voi olla kotonakin paljon mukavampi, kun hänellä on jotain ”omaa juttua” menossa. Sama koskee varmasti myös meitä naisia. Varmasti myös varatuissa naisissa on näitä suhteisiin joutuvia/pääseviä tapauksia.
Vietin täällä kommenttilootassa hiljaisen hetken miettien tota omenan käteen putoamista.
Vain kypsät omenat putoilee puista ja on valmiita syötäviksi. Harmi, että tämä puista putoileva ukkomiestenkasti syö samaan aikaan luottamusta miehien suhteen yleensä. Mutta on kohtuutonta olettaa, että sinkkunaiset laittaisi ne ukkomiehet kuriin.
Mun mielestä niiden ukkomiesten kuuluisi hakea elämänilonsa jostain hyväksyttävämmästä toiminnasta tai ottaa suoraselkäisesti ero, jos kerta on alkanut tehdä mieli maistella vähän muitakin puutarhan hedelmiä.
Sari – Näin olen sen ajatellut. Moni mies kärsii siitä, että esim. vaimo ei jostain syystä enää ”kykene” . Minä kyllä viel jotenkin….
Neo – Minulla oli tosi tiukka moraali, joskus. Iän myötä se on höltynyt, ihan vaan kaikkien kokemuksieni takia. Useimmat ukkomiehet rakastavat vaimojaan, mutta jäävät jostain paitsi… Minä en halua ketään ns. parisuhteeseen, mutta joskus voin sen lasillisen nauttia. Jos se taas antaa potkua elämään jollekin, niin hienoa 🙂