Kultainen nuoruus ?


Ei kultainen nuoruus jää unholaan…. Laulu menee niin, mutta minusta se on hiukan lässytystä. Minusta nuoruus ei ollut mitenkään kultaista aikaa. Olen usein hämmästellyt sitä, miksi nuoruus olisi jotenkin kultaista? Huoletonta aikaa – ei ole!

Minun nuoruuteni ei ainakaan ollut mitenkään kovin huoletonta. En ala siitä suuremmin avautumaan, ettei joku ala huutelee katkeraksi. Kuitenkin, nuoruushan on aika lapsuudesta aikuisuuteen ja onhan se sellaista hakemista ja etsimistä, oman paikkansa löytämistä. Lisäksi yhtään ei auta aikuiset, jotka sättivät ja syyttävät nuoria jos vaikka mistä.

Kun minun nuoruuteeni kuului aikoja, jolloin istuin pimeässä rappukäytävässä miettien, mihin päänsä kallistaisi tai mistä saisin ruokaa, se opetti elämästä aika lailla. Olemaan nöyränä sille, että kaikki ei ole itsestään selvää. Oma koti on aina ollut todella tärkeä, se että saa nukkua omassa sängyssä, se on käsittämätön onnen tunne. Ruokaa en laita roskiin, sillä on onni, että sitä ylipäätään on.

Oli omassa nuoruudessani joskus kultaisia hetkiäkin. Ne, kun pidin itsekkäästi kiinni ajatuksesta, että minun elämäni se on siitäkin huolimatta, että se ei tuntunut olevan monelle muulle kuin riesa. Kun istuin ja kirjoitin päiväkirjaa, purin hammasta ja päätin, että selviän, että tämä ei kestä ikuisesti, että jonain päivänä kaikki on paremmin. Sillä uskolla minä kestin ja oikeastaan olen onnellinen, kaikesta kokemastani, sillä ilman niitä en olisi minä, en olisi kasvanut taistelijaksi ja oman elämäni sankariksi.

Minä uskoin itseeni! Lohdutin itseäni, että tiedän mikä olen, tiedän mitä teen. Minä en ollut huora, en juoppo, en se ihminen, josta ei koskaan tule mitään. Pidin itseäni pystyssä ystävieni avulla ja oli aina sellaisiakin aikuisia, jotka eivät olleet ensimmäisenä sormella osoittamassa. Ne ihmiset ovat helminä edelleen elämässäni.

tumblr_mkddsyw8cJ1rqdoqho1_500_large

Noniin, ei siitä sen enempää, mutta nuoria uskon ymmärtäväni enemmän juuri sen takia. En ole ensimmäisenä haukkumassa, vaan usein monen nuoren käytöksen kohdalla palaan muistoissani omaan nuoruuteeni ja kaikki loksahtaa paikoilleen.

Menipäs nyt pikkasen angstaamiseksi, mutta eikös se olekin tyypillistä pitkäperjantaita 🙂 Kun tänään ei saa juhlia, ei nauraa, jos sillai aatellaa. No, en aattele! Minulla on koko päivä puuhaa, sillä haen kohta vävykin ja illalla pojatkin tulevat reissuiltaan ja veljeni tulee poikiensa kanssa kylään! Jeah! Niin ja huomenna, heti aamusta lähden piipahtaa Peetun luona….

Mainokset

2 thoughts on “Kultainen nuoruus ?

  1. Sama juttu, en todellakaan kaipaa kapista nuoruuttani takaisin. Huh, jos joutuisi taas kapuamaan Taikkarin mäellä, ehei.

    Pitkähköstä perjantaista huolimatta,aurinkoista viikonloppua!

    • Hyvä Susu! Onneksi ei tartte samoja mäkiä enää kavuta. Yritetään pysyä pystyssä ilman niitä mäkiäkin, siinäkin on kylliksi .

      Mukavaa piiitkää viikonloppua ja väistele ilmassa lentäviä, mitä ne sitten lienevätkin….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s