Hiiri


Hiiri, se suloinen pieni ja vikkelä ja jonka aina nähdessään jotenkin pelästyy? Miksi ihmeessä? Niin pientä eläintä sitä kirkuu? Voihan se olla, että hiiren näkee yleensä tilanteessa tai ympäristössä, mihin se ei vaan kuulu.

Hiiritarinoita piisaa, mutta kerronpa muutaman, valikoin kaikista ihan vaan ne elävimmät. Hiiriä kun ovat varmasti kaikki nähneet ja minä en tarkoita nyt mitään kesyjä tanssihiiriä vaan niitä kotihiiriä, jotka tulevat samoille apajille ihmisten kanssa.

Joskus vuonna 1980 seurustelin miehen kanssa, jolla oli aivan ihana pieni punainen tupa. Olin siellä yksin ja istuin tuvassa, meikkaamassa. Minulla oli sellainen käsipeili ja laitoin ripsiväriä, kuuntelin musiikkia….kunnes minun näkökentässäni vilahti jotain. Aivoni käsittelivät sen vilahduksen pienellä viiveellä ja kotvasen kuluttua käsitin, että MITVIT? Nostin jalat tuolille ja ymmärsin, etten olekkaan yksin tuvassa. Hiirihän se siellä kanssani. Hän tuli uudestaan vielä esittäytymään ja pyysin häntä poistumaan, ettei kävisi huonosti kun isäntä tulee kotiin. Lossaanhan se raasu lopulta joutui.

Aikoinaan olin sitten eräässä hotellissa töissä, missä hiiret olivat melkeinpä ”arkipäivää”. Pistimme aina vedot vetämään, minä, keittiömesu ja hovimestari, jokaiselle oma lossa ja siihen oma erilainen syötti, että kenen lossaan saahaan hiiri. En muista voittajaa, muuta kuin että leipä selätti juuston? Käsittämättömin näky minusta oli se, kun eräänä yönä niitä hiiriä jahdattiin(hullun hommaa, sillä onko joku saanut sillai hiiren kiinni?), niin näin kun hiiri juoksi isot ja pitkät kiviportaat yläkertaan. Vieläkään en ymmärrä, miten se oli mahdollista?

Kerran vietin aikaa ystäväni kesäasunnolla, yksin tai niin minä luulin. Olin melkein uneen vaipumassa, kun havahduin ääniin, etten olekkaan yksin. Vaikka olen rohkea, niin silloin kyllä tuntui hiukan kurkkua kuristavalta, että kuka on kanssani mökillä? Ei auttanut muu kuin ottaa siitä selvää. Nousin sängystä, laitoin valot ja kuuntelin, että ääni tulee keittiöstä. Hiivin hiljaa, en kuitenkaan niin hiljaa kuin hiiri, joka pakeni. Kerkesin kuitenkin nähdä sen sekunnin, että tunnistin vieraani ja huokasin helpotuksesta. Hiiri ei kuristaisi minua yöllä. Mietin silti sitä, millä päästä eroon hänestä, sillä en löytänyt lossaa, enkä edes halunut löytää, sillä kuolleen hiiren lossasta irroittaminen ei ole niitä hommia, mistä millään muotoa nauttisin. Menin sänkyyn ja sammutin valot. En voinut nukahtaa, sillä taas alkoi kilinä keittiöstä. Nyt en laittanut valoja, vaan hiivin pimeässä keittiöön ja nakkasin siellä valot! Hahaa, tuijotimme siinä silmiin, minä ja hiiri, joka nakotti tiskipöydällä. Jälleen kerran ihailin sitä pienen eläimen kykyä kiivetä niin korkealle? Sanoin hänelle muutaman painavan sanan, että olisi nyt aika hyvän sään aikana ottaa hatkat, ennen kuin mökin omistajat saapuvat, sillä he eivät hyvällä hiiriä kattele. Hiiri hävisi ja minä menin nukkumaan ja oli hiiren hiljaista. Kun aamulla heräsin, menin aamupissille…ja IIIIIIK! Olinko ollut liian kovasanainen hiirelle??? Siellä hän kellui vessan pöntössä, oli pentele hukuttautunut! Minä suljin silmäni ja painoin nupista ja päästin hiiren viimeiselle matkalle. Sitten vasta istahdin pöntölle.

Colored-wallpapers-mouse-peeping-out-from-the-shoe-pets-photo_large

Mainokset

2 thoughts on “Hiiri

  1. Olipas sinulla hauskoja hiirikokemuksia. Me olemme huomanneet myös tuon, että leipä on oiva houkutin satimeen laitettavaksi. Koko kesän mökillä oli aina viikonloppuna satimet täynnä hiiriä, mutta kun siellä olimme, ei yhtään pikkuotusta näkynyt missään. Saa nähdä miten ensi kesänä on, kun Eka melskaa pihalla ja mökissä niin voi hiiret paeta paikalta. Huomasi hyvin, että viime vuonna siellä oli viikot aina hiljaista, kun isovanhempani eivät enää päässeet sinne.
    Kiitos muuten kommentistasi. Pitää yrittää auttaisiko tuollainen suihke. Olen aikoinaan ollut jopa unitutkimuksessa jossa todettiin, että hengityskatkoksia on, mutta ei uniapneaa. Eli vaiva johtuu nenästä tai kurkusta (pienet röörit ilmeisesti).

    • Niin, ei uskois, että juusto ei kelpaa jos on leipää. Hiiret tykkää siis enemmän leivästä 🙂
      Se suihke oli helppo käyttää ja minusta siitä oli todellakin hyötyä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s