Lempikirja


Lempikirja on se, mitä ei voi nimetä! Sellaiselta ihmiseltä ei voi kysyä lempikirjaa, joka lukee paljon, jolle kirjat ovat henki ja elämä, jolle lukeminen on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Lempikirjoja on niin paljon ja se vaihtelee. Se voi olla juuri se kirja, mitä parhaillaan lukee tai se mistä haaveilee. Se voi myös olla se, minkä on lukenut joskus iän kaiken sitten, mutta kun se näkee, se tuo lämpimän muiston, ihanan fiiliksen.

Lempikirjaa voi kysyä niiltä, jotka lukevat vähän tai joille lukeminen ei ole niin tärkeää. Niin, että kyllä sieltä muutamasta luetusta se paras löytyy. He ovat myös niitä, joille ei tunnu kelpaavan mikään kirja, sillä aina on jokaisessa jotain vikaa.

Minä luen vain hyviä kirjoja. Tiedän kyllä jo alkumetreillä, tykkäänkö ja jos alkaa tyrkätä, en tykkää tai ajankohta tai fiilis on väärä. Turhaa tuhlata aikaa ”väärien” kirjojen lukemiseen. Lukee vaan niitä lempikirjoja 🙂

Joskus on joku tietty olo, ja alkaa muistella jotain kirjaa, missä oli juuri sellainen fiilis ja silloin sitä kirjaa tulee ikävä. Sen tuomaa hyvää mieltä tai siinä kirjassa olleita henkilöitä. Tai yksinkertaisesti vaan sitä tarinaa tai miljöötä.

Voisin kertoa 100 lempikirjaa eikä siinä silti olisi kaikki. Voisin nimetä ne kaikki omistamani kirjat, mitkä minulla on kotona – no en voi, koska en ole niitä koskaan laskenut. En myöskään kaikkia lukenut. Minulla on lukematon määrä lukemattomia kirjoja, pahan päivän varalle. Jos sattuu jotai niin KAMALAA, etten saisi mistää kirjoja, niin minulla on hyvä olla kotivara, etten ihan heti menehtyisi. Hyviä kirjoja, niitä, joita en ole vielä raaskinut lukea.

Lempikirja on se, mitä saan pitä käsissäni, sylissäni, ottaa mukaan, hiplata ja lukea, katsella niitä kirjaimia ja rivejä, joista muodostuu sanoja, jotka kertovat minulle tarinaa, joka irtaannuttaa minut arjesta ja nostaa kaiken yläpuolelle.

tumblr_mk2ezhOhA41r4io5ao1_500_large

 

Lempikirja on se, mikä lohduttaa, kun oikein surettaa, vie ajatukset muuanne ja antaa tilalle jotain muuta. Lempikirja on kirjoitettu niin, että se tempaa mukaansa, eikä hellitä, se pitää hyvänään ja halaa ja rutistaa, itkettää ja naurattaa. Siinä saattaa olla minulle omistuskirjoitus….

Sitten ku minä en voi enää lukea, minä kuolen pois….

Mainokset

4 thoughts on “Lempikirja

  1. Sama juttu täällä. En pysty nimeämään lempikirjaani, kun luen aina ja kaikki ovat hyviä. Usein myös sellainenkin, joka aluksi tuntuu ihan tylsältä muuttuu hetken kuluttua tosi míelenkiintoiseksi. Minua surettaa, kun nuoret eivät enää lue. Siinä jää paljon kokematta! Omilleni yritän aina välillä saada kirjan käteen ja välillä se onnistuukin.

    • Nuorilla on oma aikansa, missä kaikki tapahtuu nopeasti, ei ole enää aikaa eikä keskittymiskykyä siihen, että luettaisiin kirjoja. Silti, kyllä kirjojakin vielä luetaan, ei niin paljon kuin entiset nuoret, mutta kuitenkin. Tosin meillä ei lueta, ei vaikka maksaisin siitä 😀

  2. Tuo viimeinen lauseesi, sen allekirjoitan ja muutaman kerran kirjat ovat minut pelastaneet.

    • Niin Roosa, samoin! Joitakin kirjoja vaalii hyllyssäänkin niin hyvin, sillä juuri ilman niitä en olisi tässä kirjoittamassa. Saattaisin laulaa joululauluja puiston isoimman kuusen juurella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s