Viime tipassa!


Yhdestoista hetki, ei minä en tykkää. Se on kun juuri juoksee junalle ja se on lähtemässä, niin kova kiire, että hätäilee ja pudottaa jotain, kyykistyy noukkimaan se ja taas kiirehtii, juoksee, vaikka ei jaksaisi, juuri yhdennellätoista hetkellä kerkeää junaan, menee paikalleen, on hikinen, hiukset valuu silmille, sydän hakkaa, mutta ehti. Onko silloin autuas olo? No, ei ole, ärsyttää ja hiki alkaa muuttua kosteudeksi mikä vil(t)uttaa…

Oikeesti olen se, joka menee junalle heti niin ajoissa, että luulee, ettei se tulekkaan, koska mitään merkkejä ei vielä ole. Vilkuilee kaiken aikaa kelloa ja menee ennen aikojaan asemalaiturille, sinne tuuleen värisemään ja hytisemään ja odottamaan junaa, joka tulee kuitenkin myöhässä, mutta minä en ole!

too_late__by_ceyhunsen-d5s0q9d_large

En tykkää ihmisistä, jotka jättävät kaiken aina viime tippaan, joita saa aina odottaa, joiden takia palaa pinna, kun ei voi olla ajoissa. Luultavasti minä ärsytän heitä yhtä paljon, kärkkymällä aina etuajassa. Minulle on jopa sanottu siitä, kuinka en osaa noudattaa aikatauluja?

Kaiken kaikkiaan ne yhdennettoista hetket ovat niin ikäviä, miksi? En saa mieleen yhtään sellaista viime tipan hetkeä, mikä olisi jotenkin positiivinen? Voi olla, että joku saa kiksejä siitä, kun kerkiää sittenkin? Minulle tulee mieleen sellainen kerta, kun olin menossa lentokentälle sillä lentokentälle vievällä bussilla. Elettiin aikaa, jolloin minulla ei vielä ollut omaa autoa eli olin riippuvainen julkisista ja niiden aikatauluista. Siinä bussissa oli jokin vika, että tuulilasi vaan huurtui kaiken aikaa ja kuski joutui sitä hinkkaamaan ja ajamaan todella hitaasti, siis todella! Kun vihdoinkin pääsimme lentokentälle, minua kuulutettiin… Vakuutan, että silloin ei ollut itku kaukana. Juoksin ja kerkesin lennolle, mutta se oli niin kurjaa, se jumalaton kiiruhtaminen, että meni aikaa, ennen kuin syke tasaantui. Sen jälkeen olen aina varannut tuplasti enemmän aikaa, kyllä minä voin odotella sitten siellä lentokentällä, kunhan saan rauhassa mennä.

Mainokset

4 thoughts on “Viime tipassa!

  1. Tuolla hiukkasen alempana kirjoitit vaatimattomista..naisista? Sinua ärsyttää heissä pelkkä olemassaolo, heijän ei tarvii sanoa mtn, ei tehä mtn ja silti?! Mitenkäs se oli kaikkien kukkien kukkiminen 😉

    • Kommentteja voi laittaa aina sen postauksen kohdalle, mihin haluaa ottaa kantaa. Tuntuu pikkasen hupsulle kommentoida asiasta, mistä on kirjoitettu ihan muualla, mutta…
      Kaikki kukat saavat kukkia – totta kai! Koskaan en ole sitä kieltänyt. Vaan, kyllä minua saa ärsyttää, ihan jo senkin takia, että minä tunnun ärsyttävän niin monia ihmisiä. Sitä paitsi postaukseni on enemmänkin aina huumoria, ei kannata ottaa aina niin sanatarkasti.

  2. Myös minua harmittaa pelko myöhästymisestä ja olenkin aina joka paikassa etuajassa. Mieheni aina nauraa, että sopisin hyvin armeijaan, kun siellä on aina kauhea kiire odottamaan.

    • Hahaa…yritin painaa ”tykkäys-nappia” 🙂 Toi oli kiva ilmaisu, kiire odottamaan 😀
      No, juuri viime sunnuntaina hain erästä kaveria, jota saa AINA odottaa ja taas tuli mieleen, etten ihan heti hae….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s