Kyläluuta


Minun lapsuudessani jos oli kyläluuta, se oli melkosen negatiivinen ilmaisu, melkein kuin juoruakka… Semmonen, ku liikkuu kylästä kylään ja juo kahvit ja nauttii särpimet ja vaihtaa kuulumiset(=juoruaa).

Kun minä olin lapsi, olisin halunut käydä kylässä ja olisin halunut, että meillä olisi käynyt vieraita. Juu, ei käyty eikä meillä käyty, tai jos niin pääsi käymään, että kylään oltiin menossa, lapset jätettiin kotiin, koska ne nyt olivat aikuisten juttuja ja lasten kanssa sai aina hävetä silmät päästään… Kun yritin ehdottaa, että olisin jonkun koulukaverin luokse päässyt tai olisin voinut meille tuoda jonkun, niin sitten tuli kuvioihin se kyläluuta! Sain kuulla olevani kyläluuta?

Kun muutin pois kotoa, olen käynyt kylässä, yksin ja lasten kanssa, enkä näe siinä mitään negatiivista. Päinvastoin, kyllä sitä voi ystäviä ja sukulaisia tavata. Meilläkin on käyty! Tosin en ole ihan niitä vieraanvaraisimpia, koska koti on minulle se paikka, mikä käsittää minun reviirini. En ihan mieluusti ota enkä ketä tahansa meille, mutta ne jotka otan, otan mieluusti. Onhan se kuitenkin niin, että kun on omassa kotona vieraita, pitää osata käyttäytyä sen mukaisesti eli pientä kipsaamistahan se on…

Niin ja lapsia ei ole jätetty ulkopuolelle! On käyty kylässä, mihin on saanut viedä lapset ja meillä on käynyt vieraita, joille lapset eivät ole ongelma. Vieläkin minun lapset haluavat lähteä mukaan, kun lähdetään kylään. Eikä se ole kyläluutailua! Toki nautitaan antimista, puolin ja toisin, ja vaihdetaan kuulumisia, ei juoruilla. Ollaan yhdessä, se ei voi olla väärin. Silti olen aika huono lähtemään, niin että ei kovin usein kyläreissuja harjoiteta.

No, nyt olen kylässä, ilman lapsia, koska on kyseessä aikuisten juttu(olen Peetun luona). Ensi viikonloppuna menen Pienen miehen kanssa oikein yökyliin, ja silloin on vuorossa tätini. Niin, että siihen malliin. Meille ei ole nyt ihan heti kukaan tulossa? Ellei sitten veljeni pääsiäisen aikoihin…

Mainokset

2 thoughts on “Kyläluuta

  1. Enää tuota kyläluuta sanaa ei taideta niin käyttääkään kuin ennen oli tapana. Eihän kukaan juuri enää käy kylässä. Tapaamiset hoidetaan kahviloissa ja muissa yleisissä tiloissa ja jokainen on pyhittänyt kotinsa vain tärkeille tapahtumille. Muistan kyllä kuinka lapsuudessani vielä kyläluudaksi sellaista sanottiin, joka ei juuri kotona viihtynyt.

    • Hah, niin tulee heti mieleen sellanen talosta taloon kulkeva vanha täti, joka ryystää kahvinsa lautaselta ja puhuu ja puhuu (juoruaa) eli tiesi kaikkien asiat 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s