Saippua


Söi saippuaa ja halkes…. ? Ei ole tehnyt mieli syödä saippuaa, vaikka niitä onkin ollut aivan uskomattoman ihanan tuoksuisia. Muistikuva on siitä, kun olin ihan pieni, niin kävimme kylässä wanhan mummun luona, joka asui erään omakotitalon yläkerrassa. Kiipesimme sinne jyrkkiä portaita ja siellä hänellä oli pikkuinen vessa, mikä tuoksui niin ihanalle. Tuoksu lähti saippuasta, joita hän käytti. Kävin aina katsomassa, minkä värinen ja muotoinen siellä oli. Pastellivärisiä ja eri mallisia, niin jotenkin söpöjä, ettei meinannut raaskia käyttää. Usein vieläkin, kun osun sellaiseen kauppaan, missä on saippuoita, menen nuuhkimaan, olisko mitään sellaista tuoksua, kuin joskus kauan sitten….

Kotona meillä oli pääasiassa samoja saippuoita. Saippuaa osti isä, joten ei sitten mitään ihania tuoksuja. Useimmiten oli se keltainen saippua, mikä myytiin punaisessa pahvirasiassa, sellainen jännän mallinen, missä oli vielä tarra siinä saippuan päällä. Minusta se tuoksu ei ollut järin ihana. Nimeä en muista, vaikka se pyöriikin ihan mielessä.

Tää se oli: WRP255

Sitten oli se koivunlehden mallinen vihreä saippua, joka oli myös niin usein, etten halua sitä itselleni. Jossain vaiheessa sitten vain Sunligth-palasaippua, se kuvottava vihreä palanen, mikä ei kyllä päässyt minun suosikkeihin. Olisin niin halunut jotain nättiä ja hyväntuoksuista. Niin, että kun pesee kädet, sellainen vieno tuoksu siitä, että kädet ovat pesty, leijjuu hetken ilmassa.

Omassa kotonani olen suosinut nestemäisiä saippuoita, koska se pala vain on olevinaan niin epäsiisti… Kyllähän se pala tulisi halvemmaksi, mutta se pumppupullo on kuitenkin niin siisti. Ostan siihen milloin mitäkin saippuaa. Nytkin parasta aikaa yhen pumppupullon sisus on euron shampoota. Hyvin sillä kädet puhdistuu. Satuin ostamaan sen, kun halvalla sain, mutta hiuksia sillä ei voi pestä.

tumblr_mj7o23O2E01rlgwh9o1_500_large

Eräänlainen tapaus muistuu mieleeni lapsuudesta. Olin 5v ja meillä oli saippuasta jyrsitty/kadonnut pala!?!? Siitä jumalattomasta katastrofista syytettiin minua! Minulla ei kuitenkaan ollut osaa eikä arpaa sen saippuan turmelemiseen ja kun vakuutin syyttömyyttäni, sain kuulla olevani vielä valehtelijakin. Tapaus ei koskaan selvinnyt, mutta minua se kirveli pitkään – se että kun en vaan voinut mokomaa asiaa myöntää? No, en voinut, kun en ollut tehnyt sitä 😦

Mainokset

2 thoughts on “Saippua

  1. Tuttuja oli nuo lapsuuden saippuat. Myös itselläni on yleensä vain nestesaippuoita.
    Kamalaa tuollainen lapsen epäily ja syyttäminen. Itselläni on aina ollut tapana, että uskon omaa lastani, joten ovat kyllä välillä mua hyväksikäyttäneet, mutta useimmiten sitten tulleet omantunnontuskiin ja myöntäneet asian oikean laidan. Joskus on sitten itse saanut selitellä. Mutta ellen minä usko lastani, niin kuka sitten?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s