Mulla on mustelma…


Mustelma on tämän päivän aihe ja siitähän riittää tarinaa, etenkin jos joka mustelman kerron, no säästän itseni siltä.

Minulla on aina jossain mustelma, sillä melko lailla herkästi niitä tulee. Nuorempana sitä oikein tutkittiin, siis vereni hyytymistä. Muistan kun olin jo yli 20, asuin poissa kotoa ja olin käynyt kokeissa. Niistä piti soittaa tulokset ja siihen lankapuhelinaikaan se ei ollut niin yksinkertaista kun nykyään. Olin töissä ja pyysin äitiäni hoitamaan asian. Ystävällinen hoitajavaimikäsenytolikaan, kertoi äidilleni sitten ihan kaiken, mm. sen, että onko kohdallani aihetta epäillä alkoholin liiallista käyttöä, koska punaiset verisoluni olivat niin pullistuneita??? Voi kiesus, siis piti huolestuttaa äitini ihan jonnin joutavilla???

No, mustelmia tulee, milloin mistäkin. Pahin mustelma minulla oli nuorena siitä, kun kaaduin pyörällä. Vasen poskipääni napsahti katuun. Selvisin rytäkästä vähin vammoin, sillä alkoholilla oli osuutta asiaan. Nousin ylös ja jatkoin matkaa kotiin. Aamu kun valkeni, niin tilanne kokonaisuudessaan oli kammottava. Poskipääni oli ehjä, mutta verenpurkauma sitä luokkaa, että silmäni ympäristöineen oli niin kukertava, etten kehdannut lähteä töihin. Soitin pomolleni ja kerroin olevani hirveän näköinen. Hän nauroi ja sanoin, että jos minusta vaan tuntuu siltä… Pukeuduin ja laitoin itseni niin hyvännäköiseksi kuin kykenin. Menin töihin ja kysyin työkavereiltani: – Näytänkö minä hirveältä vai tuntuuko minusta vaan siltä??? Kaikki katsoivat minua kuin olisin ollut zombie! Seuraavaksi oli mentävä lääkäriin ja pelästyttää lääkäri, joka arvasi heti, että sitä on oltu juhlimassa…. No, saikkuahan siitä paukahti ja pakenin odottamaan mustelman häviämistä ystäväni mökille.

Muut mustelmat ovatkin sitten tulleet lempimisestä. Pienet merkit piilossa muistuttavat hekumallisista hetkistä. Ne ovat niin yksityisiä, ettei niistä sen enempää. En tykkää fritsuista – siis sillai, että ne näkyvät! Ne kuuluvat teineille, jolloin vielä on se vaihe, että on jotain näytettävä. Aikuisilla ne ovat vastenmielisä.

Niin, ja en voi olla unohtamatta sitä, kun mieheni oli minut jättänyt ja olin lasten kanssa, Pien mies vielä mahassani, mieheni tuli hakemaan lapsia. Hänellä oli lämyt kaulassa. Se, miten se sattui minuun, oli todella tuskallista. Kuinka edelleen rakastin miestäni ja se mustelma kertoi niin paljon. Itku kurkussa sanoin, että kiitos, viesti tuli perille. Siis, tiesinhän minä, että hänellä oli se toinen, mutta silti, en olisi halunut nähdä… No, se on jo vanha juttu.

Kerronko vielä yhden jutun – kerron silti 🙂 Minulla on aika pienet kädet, ohuet sormet ja yliliikkuvat nivelet. Liekö siitä vai mistä johtuen, niin sormistani katkeaa herkästi verisuoni. Koko sormi menee sitten ihan mustaksi ja on niin kippee. Joskus ihan vaan kun avaa oven avaimella, niin naps ja auts! Olipa fiksu tarina.

Mainokset

2 thoughts on “Mulla on mustelma…

  1. Tunnut kyllä saavan todella herkästi mustelmia. Minulla on lähes päinvastoin. Lauantaina Eka kaatoi minut jäisellä pihalla kun oli kiire sisälle ja polvi sattui tosi paljon, mutta jälki on yllättävän pieni. Pahimman olen tainnut saada kaatuessani suksilla mäen laskussa. Silloin olin kyllä reiästä poskessa ja turvonneesta huulesta tosi ylpeä…..ja pari kesää sitten kaaduin esikoisen pyörällä ja tanko teki karmean jäljen reiteen. Eli onhan näitä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s