Lapsuusmuisto


Lapsuusmuisto – niitä riittää, sillä minä muistan aika lailla asioita jo siitä ajasta kun olin 3v. Muistan hyvin millaisia vaatteita minulla oli, talon ja sen pihapiirin, missä asuimme silloin, tapahtumia siltä ajalta, sen joulun, kun joulupukki oli jättänyt kuistille laatikon, missä oli lahjoja ja missä oli minulle värikynät. Väläytänpä siis sitä aikaa…

Asuimme silloin vuokralla omakotitalossa, mitä ei enää ole. Se talo oli minusta ihana, vaikka emme asuneet siinä kauan. Kun olin 4, asuimme jo toisaalla. Silti se talo jäi mieleeni. Kävin sen luona, salaa pihalla istumassa,  vuosia sen jälkeen kun jo asuimme muualla. Pihapiiri  oli kaunis, puutarha, missä kasvoi omenapuita ja marjapensaita, karviaismarjoja. Piharakennuksessa oli sauna, liiteri ja vessa. Siellä vessassa minä istuin. Vessapaperi oli silloin niitä arkkeja, koukussa siellä vessan seinällä ja se paperi oli kovaa. Äiti pyysi aina hinkkaamaan sitä paperia, että se sillai hiukan pehmenisi ennen kuin huusin häntä pyyhkimään. Minulla oli sitä paperia sisälläkin, sillä siihen oli hyvä piirtää, sille karhealle puolelle puukynillä. Se sauna oli minusta juuri se sauna, missä asui saunatonttu… ja se loru, että Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan, oli juuri siitä saunasta. Minulla oli hupullinen saunanuttu ja isä kantoi minut sinne saunaan.

Talossa oli keittiö, missä oli puuliesi. Hellan reunaa vasten isä nosti jalkansa, sitoakseen ruskeiden kävelykenkiensä nauhat ennen kuin lähti töihin. Minä jäin äidin kanssa kotiin. Pääsin ulos, jos olisin itse pukenut päälle, mutta kun en tykännyt pukemisesta. Minulla oli marjapuuron värinen puolihihainen kuviollinen neule, missä oli vetoketju niskassa. Asettelin sitä lattialla ja puin sen tahallani väärin päin, näyttääkseni äidille, etten osaa pukea 🙂

Isä teki niin paljon töitä, että kun oli kotona, nukkui ja minun piti olla hiljaa. Opin leikkimään hiljaa. Meillä oli todella isot kasat hengellisiä lehtiä. Kun isä nukkui ja äiti oli kai pihalla, minä päällystin kaikki huonekalut niillä lehdillä. Hiljaa ja varovasti asettelin lehtiä pystyyn ja vinoon, niin että sohvasta ja nojatuoleista ei näkynyt mitään. Olin jotenkin ylpeä itsestäni, että osasin olla hiljaa. Silloin isä heräsi! Eikä ollut ylpeä minusta 😦

Pihalla leikin yleensä yksin, sillä minulla ei ollut lupa mennä naapuriin. Joskus menin, aidan alta, naapurin poikien kanssa leikkimään, mutta siitä seurasi yleensä tupen rapinat, niin kovin usein en uskaltanut. Leikin sitten itekseni. Talvella minulla oli vanerinen pulkka, millä laskin isän tekemästä liukumäestä. Kesällä keinuin tai uitin nukkea sadevesitynnyrissä…

849c7149cc6031210d9fcaf3fa0bc808_large

Mainokset

2 thoughts on “Lapsuusmuisto

  1. Hyvin on jäänyt sinullekin mieleen jo varhaisia lapsuusmuistoja. Minä muistan asioita kun olin 2-vuotias. Muistan kun äiti odotti pikkusiskoa, meillä kävi kylässä koira ja pääsin isän mukaan rehukeikalle mukana omat eväät. Sekä sen ikävän, kun olin mamman ja papan luona hoidossa ja tuli ensimmäinen yö. Sen jälkeen meni aina jo hyvin….

    • Varhaiset muistot ovat ihan kivoja, muistaa. Sitten on paljon niitä, jotka eivät juuri muista mitään. Veljeni on niitä, ettei juurikaan muista ja kun minä häntä valaisen, on ihan kummissaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s