Kirmata


Mitä se on – kirmata ??? Kuin hevoset laitumella tai kun lehmät pääsee eka kertaa ulos, ihan wau!

Minäkin se kirmailen. Loma panee kirmaamaan, sinne sun tänne! Lapset aiheuttaa myös sen, että tekee mieli kirmata. Eilen illalla me lähdimme ulos, minä, Pien mies ja Tytsä. Pelimies ei lähde meidän kanssa, kun se nyt on vaan niin noloa. Oli upea kuutamo ja sää oli mitä parhain. Kävelimme pitkin ja poikin ja ihailimme uusia ja vanhoja taloja. Menimmme pieniä ja isoja teitä ja välillä polkuja pitkin. Juttelimme kaikkea höpöjä ja sitten menimme testaamaan urheilupuiston liikuntavälineitä. Jiihaa! Tosi hauskaa! Muutenkin me kirmailimme ja meillä oli oikeasti hauskaa, ihan jo sen takia, että olimme yhdessä. Se ei ole enää niin itsestään selvää, kun Tytsä ei asu kotona.

Tänään lähdimme kauppaan, samalla kokoonpanolla, sillä Pelimies lähti, mihinkäs muuanne kuin pelaamaan. Kävimme monessa kaupassa, koska kaikkea piti ostaa. Olihan lapslisäpäivä. Eräässä kaupassa kun jäin jotain tarkemmin katsomaan, niin yht’äkkiä lapseni kirmasivat kulman takaa eteeni, vaaleanpunaiset pupunkorvat molemmilla 😀 Hah, hihitellen veivät korvat takaisin ja sitten taas jatkettiin.

beautiful-bokeh-colour-cool-fashion-Favim.com-418662_large

Tänään myöhemmin, kun Pelimies tulee kotiin, me kirmaamme koko joukolla elokuviin. Kyllä, se on meidän kohokohta, se mitä teemme kaikki yhdessä, kun meillä on loma! Ennen olemme aina olleet jossain reissussa. Ennen olemme aina saaneet säästettyä rahaa, nyt emme. Tilanne on se, että rahaa ei ole eikä tilanne tule lähiaikoina paremmaksi muuttumaan. Onneksi olemme asiasta puhuneet ja ainakin yrittäneet ymmärtää vaikka sopeutuminen onkin vaikeaa.

Huomenna on päivä, jolloin olemme kaikki omilla teillämme. Aamusta lähden Peetun luokse ja se ajatus ahdistaa niin, että sitä on vaikea sanoin kuvata. Koen kamalaa syyllisyyttä, kun en tiedä, miten ja millä sanoin kerron hänelle, etten jaksa, en voi jatkaa. Hän niin odottaa, vaikka en ole mitään toiveita antanut. Sama negatiivinen agressiivisuus vallitsee hänessä, vaikka hän tekee kaikkensa peittääkseen sen. Minua pelottaa se. Kuinka hänen kaikki viestit ovat olleet sitä, että on kertonut jostain negatiivisella sävyllä. Ainoa positiivinen juttu on olevinaan minä ja minusta se tuntuu hurjalle. Anteeksi vaan, mutta miten voi rakastaa, jos inhoaa kaikkea muita ja on kaikkea kohtaan äärimmäisen epäluuloinen? Kyllä minä rakastin häntä, tai olin hurjan ihastunut, mutta se katosi, kun huomasin sen, miten hän oli niin ailahtelevainen, levoton ja malttinsa menettävä. Hän söi minusta kaiken…. En tiedä, tulenko sieltä saman tien takaisin vai voinko olla yön yli… Kaiken aikaa, minua ahdistaa se. Pelkään kaikkia viestejä häneltä, sillä heti, ihan välittömästi, minulla alkaa sydän hakata, eikä sillai hyvällä tavalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s