Olen hyvä


Kiitos – olen hyvä 😀

Menen peilin eteen ja sanon: Olen hyvä… Käännyn pois, sillä aina alkaa olan takaa jokin naputtaa, että et nyt viittis, kun olet tehnyt niin ja näin, ja mites sekin juttu sillo ja mitäs tuli sanottua ja kuinkas tuli kohdeltua….

Olen taas ihan hukassa. Olen luvannut Peetulle, että menen sinne ensi viikolla. Vien hänelle sen tavaran, mitä ei voi postissa lähettää. Minua kauhistuttaa. Ajatuskin, niin alkaa sydän hakata, liikaa, eikä mitenkään joskus positiivisessa merkityksessä. En ymmärrä, mutta se ahdistus on aina vain pahempaa? Kun mietin sitä, kuinka Peetu käyttäytyy minua kohtaan nyt niin, että on tosi kiltti ja ihan kaiken aikaa jaksaa mainita, kuinka odottaa minua, kuinka olen niin ihana ja, ja…. Kyllä, tosi kaunista ja ihanaa, mutta kun tiedän, millainen Peetu voi olla, niin tuntuu ihan hurjalle, aivan kuin hän koko ajan pidättelisi jotain. Lisäksi se, että vain minä olen ihana. Kenestäkään toisesta en ole hänen kuullut puhuvan tai mainitsevan mitään positiivista. Päinvastoin, jopa minun naapureista hän antoi negatiivisen kommentin. Niin, ja monesta muusta… Niin surullista.

tumblr_mcd32r1DWC1rxpq78o1_400_large

Menen taas peilin eteen: Olen hyvä! Menen kuitenkin Peetun luona käymään. Yritän jotenkin sillai naamatusten saada hänet ymmärtämään, että me ei olla pari. Meistä ei tule enää paria, koska minä… niin mitä? Miten minä voin sen kertoa? Enhän voi sanoa, että en vaan jaksa häntä, että kaikki hänessä on alkanut ärsyttää ja että hän on tukehduttanut minut rakkaudella, joka vain ahdistaa minua, mikä on sama kuin päähäni vedettäisiin muovipussi. Kerronko hänelle, etten minä ole hyvä, en osaa olla hyvä, en hänelle, enkä tiedä, osaanko olla kenellekään. Poistun peilin edestä.

Olen hyvä! Minun lasteni mielestä ainakin 😀 Se onkin varmaan ainoa asia, mistä saan suoraa ja vilpitöntä palautetta. Kun lapseni sanoo, että Äiti, mie rakastan siua, niin minä uskon siihen ja se tuntuu hyvältä ja saa minut tuntemaan niin, no äidiltä…

Ihmisenä minä pyrin olemaan hyvä. Jos en kykene siihen eli kun tulee niitä hetkiä, että en jaksa, niin pysyn omissa oloissani. Silti, koen olevani jo sen verran hyvä, etten vihaa ketään, ihan liian voimakas tunne minulle. Naisena voin olla hyvä, ainakin hetkittäin 😉

No, yritän suoristaa selkäni, katsoa avoimin silmin ja isolla sydämellä, niin jospa se taas siitä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s