Vanhus liikuttaa…


Eilen tunsin olevani vanhus! Siis suurinpiirtein melkein kuollut vanhus. Minua ei voinut edes liikuttaa, en kyennyt liikkumaan vaan ajatus vesilasin hakemisestakin oli tappaa…

Niin, tapasin Rinssin ja meillä oli mahtavaa. Olin niin levollinen hänen kainalossaan ja saadessani jutella ja saadessani vastaanottaa niin henkistä kuin fyysistä kosketusta. Nauroimme ja puhuimme höpöjä ja vakavia. Minusta on aina niin upeeta se, kun ymmärrän miten oikeassa hän on, kuinka hän vaan tuntuu tietävän minut ja tuo julki sen, millainen minä olen 🙂 Hän sanoi suoraan, kuinka olen rakentanut muurin itseni ympärille, niin etten laske ketään ihan lähelleni. Hän sanoi senkin, että samalla rakennan muuria myös sen toisen ympärille, ettei sillä ole pääsyä minun lähelleni…. Surullista ja jäin sitä miettimään. Miksi niin on? Varmasti kaikki alkoi silloin kun maailmani murtui, kun lasteni isä hylkäsi… No, joka tapauksessa Rinssin kanssa oli upeeta ja uskoisin siksi, että välillämme on niin vapaata, avointa ja rehellistä. Parasta on se, että hänellä on niin vahva itsetunto, ettei tartte minua sen pönkittämiseen. Siksi hän ei vie minun voimiani.

Olimme kuitenkin hotellihuoneessa, missä oli sauna. Huoneen ilma ei sopinut minun päälleni. Koska minulla on migreenikausi menossa, se ilma, se ettei saanut edes ikkunaa auki, se lasillinen sherryä ja kaikkinainen muu aiheutti sen, että aamuyöstä alkoi ”ystäväni” migreeni hiipiä ihoni alle. Se alkoi sillä saamarin kuvotuksella, että tiesin, miten turhaa oli ottaa lääkettä. Kestin urhoollisesti heräämisen, vaikka olin aika vaisu. Silti oli ihanaa kuunnella Rinssin rupattelua, joka laittoi minulle aamukahvia. En saanut sitä alas tai jonkin verran sain, mutta se tuli hetken kuluttua ylös. Kykenin kuitenkin viemään Rinssin junalle, kiittämään ihanasta illasta ja yöstä ja sitten kotiin. Kun vein autoa talliin, minulla oli niin paha olo, että koko rintakehää pakotti. Riisuin vaatteita jo hississä ja kotiin päästessäni suoraan vessaan. Sitten, koko päivän olin vanhus, jota ei voinut liikuttaa….ei mikään! Luulin, että loppuni on tullut. En voinut siis ottaa mitään lääkettä, koska elimistöni meni jälleen niin sekaisin, että ei edes suppoa olisi voinut ottaa. Vasta illan korvilla aloin virota henkiin ja Pien mies teki minulle ”aamiaista” klo 21.

tumblr_mi1ju5oDPT1rhayoso1_500_large

Jostain syystä ajattelin, että sainko taas opetuksen? Olin hunningolla, juoksin toisen miehen syliin, vaikka olin juuri aiheuttanut Peetulle surua. Peetu ei ole vastannut viimeiseen viestiini. Ehkä niin on paras… Kun olisi niin kova, ettei mikään liikuttaisi, mutta kun liikuttaa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja pääni ei kestä. Lisään estolääkityksen määrää, laitan kädet ristiin ja toivon, että saisin edes tämän viikon elää vapaana kaikesta, ihan vaan rauhassa.

Vaikka olinkin kovissa tuskissa, niin silti olen jotenkin sitä mieltä, että tasoissa ollaan. Olin riemuteillä ja sain opetuksen….Kyllä, niin ei pitäisi ajatella, mutta niin olen vain oppinut ajattelemaan, koska elämän vaa’assa tarttee olla tasapainossa, kaikkea yhtä paljon?

Tarina päivässä tai kahdessa….

Mainokset

2 thoughts on “Vanhus liikuttaa…

  1. Harmittavaista, että et voinut täysillä nauttia viikonlopusta, kun tuo tauti pahalainen löi taas päälle. Mutta ei se mikään opetus ollut. Et sinä ollut enää Peetulle mitään velkaa, vaan sinulla on lupa nauttia elämästäsi juuri kuten itse haluat. Hyvää alkanutta viikkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s