Pulina!


On se pulina, kun minä pääsen ääneen, aina se on äänessä, olisi nyt edes hetken hiljaa…

Niin, sellasta olen kuullut. Sitten kun olen hiljaa, niin mikä sille nyt tuli 😀 Ihaninta oli aina se, kun lasteni isä, joka oli todella vähäsanainen, halusi minun pulisevan! Jos olin hiljaa, tuli heti kysymään, että mikäs nyt on? Kun sanoin, etten viitsi iteksee haastella, niin halusi vain kuunnella minua 🙂

Kyllä minä pulisen, kuin rokkapata. Vaan onpa sitten niitä hetkiä kun olen hiljaa ja se on ihanaa. En jaksa puhua, en edes halua, on vain kivaa pitää suu kiinni. Pulisen sitten blogeissa. Niin, aina on ollut tarve avautua, sillä se on minun keinoni pysytellä selvillä vesillä. Se, että kun joko puhuu tai kirjoittaa(mikä on paras vaihtoehto), jäsentelee asiat, saa ne jotenkin vaan selvitettyä.

tumblr_mguilbJmxS1rcgmdoo1_500_large

Kaikille ei voi pulista! Minä pulisen joillekin ihmisille enemmän, toisille vähemmän. Ei tartte olla tuttu, sillä kyllä minä voin vieraallekin pulista. Kaupan kassalla ihan vieraalle ihmiselle voi alkaa heittää höpöhöpö-pulinaa, jos vain huomaa pienenkin vastaanottavaisen merkin. Vastaavasti on sellaisia ihmisiä, joiden seurassa vaan nielee kaiken, ei saa sanaa suustaan. Tälläisiä voivat olla sellaiset hyvin voimakkaat persoonat, jotka omalla tyylillään ottavat kaiken haltuun, niin ettei ole sanan sijaa muilla. Sitten on sellaisia, jotka ovat hyvin hiljaa, mutta viestittävät kaikin tavoin, että ”älä vaan mulle ala avautuu”.

Meillä oli taas kaikki minun kolme mukulaani koko alkuviikon kotosalla. Pelimies ja Tytsä olivat toipilaina, niin olihan silti ihanaa, kun olimme kaikki koolla. Pulinaa piisasi. Tuli sitten pulinan aiheeksi sekin, kun Pelimies on nyt siinä iässä, että saa kivoja teiniraivareita ja huutaa mitä sattuu ja niin, että se sattuu. Ei kaiken aikaa, itse asiassa aika harvoin, mutta sekin tuntuu, koska muuten on se meistä kaikista elastisin. Silloin kannattaisi olla vaan välittämättä, koska kyllähän sen tietää, ettei raivarin saaneella ole itelläkään hyvä olla, ei siitä millään muotoa nauti, päinvastoin. Näin olen yrittänyt valistaa Tytsää ja Pientä miestä. No, kyllä minä itsekin tässä yks kerta pojalle sitten suutuin, huusin takaisin ja meillä on kaikilla tunnetusti hyvin täyteläinen sanainen arkku. Huomasin sitten kyllä, että olin typerä, todella sitä! Olimme siinä lähtöä jonnekin tekemässä ja Pelimies oli hiljaa, keräsi kaikki roskapussit ja vei ne roskiin ja silmin nähden hänellä oli paha mieli. Ei se poika halua kenellekkään pahasti sanoa, mutta kun…

Pulinat pois ja tarina päivässä…

Mainokset

2 thoughts on “Pulina!

  1. Minä kuulun sitten tähän samaan pulinaporukkaan. Aina pitää avautua ja ehkä joskus liikaakin….on vain helpompi olla, jos toisetkin tietävät mikä itsellä mättää. Ja mikäs sen ihanampaa kun kunnon pulinakaveri, jonka kanssa puhutaan lähes päällekkäin ja hauskaa riittää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s