Mustan päivän valoisampi ilta


Aamulla heräsin kipuun, höyryvasara hakkasi minun päätä. Hiivin hiljaa ja varovasti hakemaan särkylääkkeen ja sukelsin takaisin peiton alle. Jonkin ajan kuluttua tajusin, ettei se mitään auttanut. Kahdeksan hujakoissa hiivin ottamaan oikean, täsmälääkkeen. Taas hiivin sänkyyn ja kaikki oli niin mustaa. Silti, toiveikkain mielin yritin etsiä hyvää asentoa, vain tajutakseni, että peli on menetetty. Kipu oli sitä luokkaa, että ei auttanut kuin raahautua vessaan. Koko elimistöni oli sekaisin! Kun taas könysin sänkyyn, märkänä kylmänä hiestä, ymmärsin jotenkin hämärästi, että minun pitäisi ilmoittaa töihin, etten pääse, en kykene. Puhelinumerojen etsiminen oli tuskaa ja kun kolmeen ekaan numeroon ei vastattu, luulin etten ole enää tässä maailmassa. Olin ihan varma, että olen jo kuollut ja jossain sellaisessa maailmassa, missä ei ole puhelimia. Kallistuin sänkyyn ja pian pomoni soitti eikä tunnistanut ääntäni, koska se oli niin tumma… Ei ihme, maailmani oli musta.

Myöhään iltapäivällä aloin palata elävien kirjoihin. Hitaasti mutta silti melko lailla varmasti. Join aamukahvin, jonka Pien mies minulle keitti. Pikku hiljaa tunsin, että aloin vaan toipua, sillä se suurin kynnys oli jo ylitetty ja tunne alkoi kiehtoa. Kun herää eloon, se tuntuu niin upealta, että ehkä juuri sen takia tein jotain todella uskomatonta…

Eilen illalla sain taas viestin Peetulta, se oli jälleen aika epätoivoinen ja sekä se sitten laukaisi sen, että minun pääni vain hajosi? Mene ja tiedä, mutta en vastannut siihen kuin vasta tänään, kertomalla vain sen miten kipeä olin. Hän vastasi siihen, miten on hengessä mukana ja muistaa minun päänsärkyni jo sieltä aikojen takaa… Sitä ennen olin jo luvannut itseni toisaalle! Rinssini otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista ja minä suostuin!

Minut saisi kivittää! Tapaan hänet silti. Miksi, niin siksi, että hän on ainoa mies, joka on ymmärtänyt minua siinä, etten kestä sitä, että minua yritetään sitoa… Olen kertonut hänelle aina kaiken ja saanut lohdun hänen viisaista sanoistaan. Tiedän, että tarvitsen piristystä ja kuka olisi siinä parempi kuin hän. Hän, joka on minua huomattavasti iäkkäämpi, niin on huumoriltaan aivan samalla linjalla kuin minä ja saa minut nauramaan katketakseni! Kyllä, olen sen verran kevytkenkäien hepsankeikka, että haluan olla välillä vain pitää hauskaa ja nauttia elämästä, kevyesti, mutta niin että se tekee hyvää. Tapaan hänet ensisijaisesti siksi, että voin vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia, sillä meiltä se luonnistuu. Olemme tunteneet lähes kaksi vuotta ja meillä on ollut vain yksi riita!

tumblr_mh777mkUEC1rt3d76o1_500_large

 

Peetun kanssa niitä on ollut enemmän kuin jaksan laskea…. Voi olla, että tapaan silti Peetuakin, mutta siitä en ole ihan niin varma. Ikävöin häntä, aina välillä, mutta sitten taas, kun tulee viesti täynnä kaipuuta, se ikävä laantuu. Kun se Peetun ikävä tuntuu siltä kuin minun olisi vaan pakko tavata hänet, että hänen tuskansa laantuisi?

Mainokset

4 thoughts on “Mustan päivän valoisampi ilta

  1. On sinulla taas ollut niin paljon tässä pyöritystä hetken aikaa, että varmasti kaikki se laukaisi tuon järkyttävän päänsäryn. Onneksi sinulla tuntuu olevan hyvä lääkitys! Ja minusta on aivan ihanaa, että tapaan Rinssisi. Sinä et ole sitoutunut kenellekään ja voit tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Nauti hyvä nainen!

  2. Just niin, nauti vaan joka hetkestä joka suodaan! Ihan tarpeeksi sitä on kaikenlaista tuskaa ja sulla tuo migreeni on jotain todella kammottavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s