Via Dolorosa


Tämä päivä on se, josta en tule koskaan olemaan ylpeä. Aamulla heräsin jälleen kerran siihen, että Peetu pomppasi ylös aikaisin! Hän herää aina aikaisin, oli mikä päivä hyvänsä, pukee nopeasti päälle, keittää kahvit, alkaa laittaa koiralle ruokaa ja menee koiran kanssa ulos. Näin on tapahtunut niin monta päivää, etten saa nukuttua ja alan olemaan erittäin kiukkunen. Eilen nukuin päiväunetkin sen takia. En ole aamuihmisiä ja haluan herätä hitaasti ja rauhassa. Siihen ei ole ollut mahdollisuutta ja se katkaisi kamelin selän…

Peetu alkoi kiivaasti siivota ja pakata, vaikka olimme sopineet lähdöstä puolille päivin. Minua alkoi hermostuttaa ja sanoin, että ok, lähdetään heti, mutta mie tuun illalla takaisin, koska minulla on kaikki hommat tekemättä, pyykit koneessa jne. Silloin alkoi riita! Peetu sanoi, että se on sitten siinä!

Lähdimme. Ajoimme syvän hiljaisuuden vallitessa, kunnes Peetu avasi suunsa ja vittuili. En puhunut mitään, koska en vaan jaksanut, en halunut riidellä. Yritin välillä sanoa jotain rakentavaa, mutta ei siitä mitään tullut. Peetu meni ihan laidasta laitaan, vuoroin haukkui ja sitten taas rakasti. Se oli kamalaa. Luulin, ettemme tule ikinä perille. Kaksisataa kilometriä Via Dolorosaa.

Eilen minä jo kerroin Peetulle, etten kykene parisuhteeseen. Miten vaikeaa minun on olla, koska tykkään ja en. Osa minusta on ihan kallellaan Peetuun ja toinen puoli huutaa apua. Peetu ei halunut on/off-suhdetta. Hänelle on niin kristallin kirkasta, että rakastaa minua valtavasti(minuun se sattui). Tilanne oli enemmän kuin paha.

Lopputulos oli se, että Peetu päätti sen lopullisen tilanteen. Vein hänet kotiin, käytin kaupassa ja otin kaikki tavarani. Yöpöydälle jätin rahat, mitkä hän väkisin antoi minulle matkasta. En vaan voinut ottaa, sillä olo oli kamala, ihan hirveä. Yritin hyvästellä häntä, niin hän vaan näytti, että on parempi mennä… Menin.

Koko matkan kotiin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Olen menettänyt ihmisen, joka varmasti eniten on minua rakastanut ja parhaiten rakastellut. Ihana ja upea ihminen. Siis, niin väärin – miksi aina niin! Maailma on täynnä naisia, jotka kaipaavat miestä rinnalleen ja osaavat rakastaa. Miksi ne rakastavat miehet osuvat aina minun kohdalle, kun en niitä kaipaa? Ymmärrän Peetua niin hyvin, kun vastahan minä tein surutyötä Jerrystä…

Yritän nyt jotain selkoa saada, väsyneellä ja rikkinäisellä mielellä.

tumblr_me5r1lIFaP1rvku4bo1_500_large

Saa haukkua. Olen ansainnut sen 😦

Mainokset

4 thoughts on “Via Dolorosa

  1. Surullista, mutta et sä mitään haukkuja ole ansainnut. Päin vastoin olit rohkea, kun uskalsit nostaa kissan pöydälle etkä pitkittänyt väistämätöntä. Toimit oikeasti kuten pitikin ja huomaat sen vielä itsekin. Toivottavasti myös Peetu aikanaan huomaa, että näin sen pitikin mennä.

  2. Olen Neon kanssa samaa mieltä. Et ole ansainnut haukkuja! Teidän piti nähdä ja kokea mitä on olla yhdessä, koska se oli teiltä kokematta. Kuitenkin tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät milloin joku homma ei toimi. Ei ketään voi pakottaa parisuhteeseen! En oikeasti ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi elää kuten sinä. Mikä hemmetin pakko meillä on olla parisuhteessa kun tuo sinun mallisi toimisi monella parhaiten. Mieheni lähti eilen kuntoutukseen ja voi miten ihanan rauhallista meillä olikaan koko ilta. Eikä Ekakaan ollut pitkän päivän aikana tuhonnut koko asuntoa…..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s