Omituisia ”traumoja”


Olen usein miettinyt, että on minulla outoja ”traumoja”. Sellaisia, mistä ei edes kehtaa oikein kellee puhua. Itse ainakin pidän niitä kummajaisina ja ihmettelen sitä, että miksi jostain asiasta tulee niin ”tarumaattinen”. Kerronpa muutaman pienen esimerkin…

– Kännykän viestiääni! Reilut 10v sitten minulla oli vieras, hyvä ystäväni poikansa kanssa, oikein yökylässä. Minulle tuli siihen aikaan paljon tekstiviestejä ja koska minulla oli ollut kännykkä niin vähän aikaa, siinä oli se normaali, piip-piip-ääni! Ystävääni, jota tuntui ärsyttävän minussa ja elämässäni KAIKKI, sanoi minulle paljon sen vierailun aikana ja ystävyytemme päättyi siihen. Hän puuttui siihenkin, että kuinka ärsyttää se viestin ääni. Siitä lähtien en ole voinut pitää viestissä kuin sellaisen hennon piip-äänen. Silti, jos viesti tulee niin, että joku kuulee senkin äänen, pelästyn, että ei kai se vaan häiritse???

– Meikkaaminen/korvakorut! Aina kun meikkaan, olen kuulevinani isäni äänen jostain, että Tartteeko sitä naamaansa maalata…. Kun korvikset heiluvat korvissani, kuulen saman äänen, että Mitkä killuttimet pitää olla… Siksi mietin, onko korvikset ja meikkaaminen vaan ikuista kapinaa?

– Sanomalehden tietovisat! Silloin kun minä ”panikoin”, niin että keskittymiskykykin oli ihan sukasta, en kyennyt lukemaan lehden tietovisaa, koska se oli ihan hebreaa. Nyt tuntuu siltä, että jos luen sen, sekoan ihan varmasti 🙂

-Jyrkät ylämäet! Nuorena tyttönä olin poikaystäväni moottoripyörän kyydissä. Ajoimme metsässä, jyrkkää polkua ylös ja putosin sieltä kyydistä. Oksat ja männynkävyt vaan vilahti. Minua ei sattunut, mutta en edes autolla pysty ajamaan, jos mäki on oikein jyrkkä. Tulee vaan väkisin sellanen voimakas tunne, että heitän sen auton kanssa taakse päin kuperkeikan 😉

– Corn Flakes! Olin tullut kipeäksi, mutta halusin kouluun, koska siellä esitettiin elokuva. Siihen aikaan, kun meillä ei ollut edes televisiota, se oli niin mahtava juttu, että oli pakko mennä. Söin aamiaiseksi niitä maissihiutaleita, enkä kertonut kenellekkään, etten ole kunnossa. Koulussa, juuri ennen sen elokuvan alkua, minä oksensin! Muistan, miten otti pattiin, se häpeä ja se pelko, etten näe elokuvaa. Opettaja tuli apuun ja oksu siivottiin ja sain katsoa elokuvan, minkä jälkeen lähin kotiin. Mutta, corn flakesia en pysty syömään, kun heti nousee jotenkin pala kurkkuun.

1266720312903_f_large

Minua kiinnostaisi, onko muilla tälläisiä juttuja? Jos, niin mitä ne ovat ja miksi niitä voisi nimittää? Ei kai ne nyt ihan traumojakaan ole? Minulla niitä on vaikka kuinka paljon, mutta nämä nyt tulivat ihan ekana mieleen.

Mainokset

6 thoughts on “Omituisia ”traumoja”

  1. Kyllähän samantapaisia riittää kenellä tahansa. Itse myöskin kärsin tuosta puhelimen viestiäänestä, koska yksi työnantajani kielsi aikoinaan lasteni soitot minulle päivällä. Muutkin nuo sinun juttusi ovat mun mielestä ihan ymmärrettäviä. Itseäni häiritsee usein se, että onko esim. sukkahousut varmasti ehjät. Varmistelen usein päivän aikana, ettei vain näy silmäpakoja…Hävettäisi niin jos olisi enkä olisi huomannut.

    • Aika jännä, että vain sinä Sari niistä kerroit! Kiitos!
      Täällä on kai joku kommentointilukko päällä….

  2. Tuohon isään liittyen tuli heti mieleen vähän vastaava. Aina kun ennen kotona katsottiin televiosta jotain missä oli jotain hauskaa ja jos sille nauroi niin se heti tokaisi totisena; no, vanha vitsi. Vastaavia se hoki vuosia. Nyt jos katson jotain hauskaa ja alkaa naurattamaan, tuntuu ettei oikein voisi nauraa, kun onhan tuollasta jo nähty. Aivan kuin olisi tapettu se hauskuus, ettei sitä saa olla, kun se on kerran ollut jo ollut hauskaa…Aina se vaan tulee mieleen.
    Mistähän sanomisista omatkin lapset joskus aikuisena pitää muakin ihan pöpinä?

    • Jos minä katsoin jotain televisiosta, isäni tuli siihen. laittoi tv:n kiinni ja sanoi, ettei se ole tarpeellista. Usein oli sellainen olo, että kaikki mistä pidin, ei ollut tarpeellista. Olen sitten omien lapsieni kanssa käyttäytynyt monissa asioissa tasan päinvastoin. Silti, tarttiskohan vähän haastatella niitä 🙂

  3. Kommenttilukko tosiaan on ollut päällä kun en ole päässyt tänne, ei päästänyt vanhoilla salasanoilla ja ois pitänyt taas kirjautua ja rekisteröityä, ja siltikään ne ei kelvannut. Mut kappas nyt yhtäkkiä vanha salasana kävi! Jälkijunassa näitä viikkojen takaisiakin ehdin käydä lukemassa.

    • Minusta tänne pitäisi päästä kommentoimaan ilman kirjautumista! Tarkistin juuri asetuksista sen. Kertokaa, jos toisin on?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s