Masis !?


Minua on aina rieponut se, kun ollaan niin kovasti masentuneita! Se tuntuu olevan oikein muoti-ilmiö. Haetaan sitten pillereitä, kun niin kovasti murjoo… Vedetään herne nenään ja sitten ryvötään siinä oikein kunnolla. Parisuhde kariutuu ja kun oikein itkettää ja surettaan, niin menee niin vaikeaksi, että siinähän sitä on hyvä kieriskellä.

Nyt sitten se pikku juttu, että sellainen kuuluu asiaan. Elämä vaan on sellaista, että välillä juostaan päin seinää, matto vedetään alta ennen kuin kerkee kissaa sanoa. Siitä selviää! Kyllä, nokka on porossa, ja kontataan ja kompuroidaan, mutta noustaan. Se ei ole masennusta, vaan se on alakuloisuutta, harmitusta, surua ja murhetta, jopa ylenpalttista vitutusta.

Olen ollut monta moninaista kertaa siinä pisteessä, että on ollut sellainen seinä vastassa, etti ole juurikaan nähnyt vaihtoehtoja.Olen jopa yrittänyt tappaa itteni(onneksi en onnistunut). Silti uskallan väittää, etten ole ollut masentunut. Minusta olisi väärin väittää olevansa masentunut, koska masennus on sairaus.

Masennus on sairaus, jolle vaan ei voi mitään. Olen aina ollut onnellinen siitä, että  olen saanut rypeä vain niissä vitutuksen syövereissä, itkenyt itseni surusta kuiviin ja ollut seinää vasten, hakannut päätäni milloin mihinkin. En ole kuitenkaan ollut sairas, olen vain käynyt elämää läpi.

SusuPetal on kirjoittanut masennuksesta niin hyvin, ettei yksikään toinen ole saanut minua paremmin sitä ymmärtämään. Siis siitä masennuksesta, mikä on sairaus, mistä ei toivuta sillai ”ryhdistäytymällä” . Se tulee varoittamatta ja pitää otteessaan, teki sitten mitä tahansa.

Olen nyt lukenut viimeeksi Susun kirjaa Pellen muotokuva. Kirja on niin ihana, niin ajatuksia herättävä, ettei sitä meinaa raaskia laskea käsistään. Silti ei voi lukea kaikkea kerralla, koska haluaa säästää sitä aina huomiseksi. Haluan nauttia sitä pieninä annoksina, kaiken aikaa niin, ettei se loppuisi. Makustelen jokaista tarinaa, imeskelen niitä sanoja, painan ne mieleni sopukoihin. Minua surettaa lähes koko ajan se, että Hän on masentunut ja miksi minä saan olla terve. Vastaavasti kaiken aikaa minua ilostuttaa se, että Hän kirjoittaa siitä! Se lohduttaa, sillä se ei ole mitään valitusta, se on upeaa tarinaa, mikä kuljettaa lukijaa välillä rauhallisesti käsikädessä ja sitten yht’äkkiä se heittää jotain niin, että melkein pelästyy, pomppaa hereille ja sitten taas mennään rauhallisesti eteenpäin.

image

Kiitos Susu taas, tästäkin kirjasta!!! Suosittelen sitä kaikille. Erityisesti olen suositellut näitä kirjoja mielenterveysalan opiskelijoille. Kaiken sen tieteellisen alan julkaisujen joukossa SusuPetalin kirjat ovat raikkaita välipaloja, joista todella on hyötyä!

Mainokset

7 thoughts on “Masis !?

  1. Itse olen sairastanut kerran elämässäni masennuksen ja kyllä se tosiaan on ihan toista kuin normaali vitutus, jota ihmisillä on jatkuvasti. Isäni kuoli äkillisesti, omassa työpaikassa oli aivan kauheaa, yhden pojan koulunkäynti takkusi niin ettei siitä tullut mitään ja mies oli toisella paikkakunnalla töissä. Lopulta olin siinä pisteessä, että pojan lääkäri totesi, että nyt tarvitsee äiti sairaslomaa. Minä kun kilttinä yritin revetä joka paikkaan. Siitä se 8½ kuukauden sairasloma sitten alkoi ja diagnoosi oli keskivaikea masennus. Tosin tutkimusten jälkeen minulla todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hoitamattomana johtaa masennukseen eli sairaus oli varmasti kaiken tämän summa. Minä vain nukuin. Mies tuli samaan kaupunkiin töihin ja minä kuljetin heidät aamulla töihin ja kouluihin ja tulin kotiin nukkumaan. Nousin ylös kun ensimmäinen piti hakea ja tätä kesti yli 5 kk. Se oli aivan kamalaa! Niinpä olen todella kiitollinen niistä ihanista lääkäreistä jotka minua ymmärsivät ja lääkkeistä, joilla nousu alkoi. Nykyisin elämä tuntuu siedettävältä ja osaan huolehtia (toivottavasti) itsestäni enkä väsytä itseäni liikaa. Vaikka ensin vastustin henkeen ja vereen tuota koiraa niin nyt en antaisi sitä pois. Sen kanssa liikkuminen rauhoittaa minua ja sitä voi paijata pyyteettömästi vaikka kuinka kauan. Kiitos Kimmeli tästä ihanasta blogistasi ja ajatuksia herättävistä kirjoituksistasi. Muistin taas miten mukavaa on olla terve!

    • Kiitos Sari kommentistasi! Jäi mainitsematta se, että joku elämäntilannehan voi laukaista masennuksen ja se onkin sitten ihan eri juttu.
      Onneksi olet toipunut ja osaat nauttia siitä 🙂

  2. Kiitos Kimmeli kirjoituksestasi.
    Masennus on todellakin jotain muuta kuin vitutus, kuten Sari tuossa ylhäällä kirjoittaa. Masennus ei ole alakuloa, ei haikeutta, ei väsymystä.
    Vaan onneksi masennuksen kanssa oppii elämään, oppii hoitamaan sitä, oppii tunnistamaan oireet. Oppii suhtautumaan. Itselleni on käynyt niin, olen oppinut itsestäni paljon masennuksen myötä, ennen kaikkea sen, että en ole osa masennusta, masennus on vain osa minua. Joskus pienempi, joskus suurempi, ja olen onnellinen siitä, että nykyään on jo kuukausien jaksoja, jolloin voin ihan hyvin.

    Linkitän tämän juttusi blogiini, jos sopii, vaikka huomenissa, tänään pitää tehdä rapoa näyttelyn avajaisista.

  3. Päivitysilmoitus: Kirjaa luettu « SusuPetal

  4. Mielenkiintoinen kirjoitus SusuPetalin kirjan johdattamana. Susu on aarre ja kaikki hänen kirjansa ovat syvällisesti kantaaottavia, mita masennukseen tulee. Hänen kirjojensa mukana voi myötäelää niin hyvässä kuin huonossakin tilassa. Ja nousta taas ylös.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s