Juuri nyt ei saada yhteyttä….


Olin jälleen Peetun luona. Neljä ihanaa päivää ja yötä! Siis olimme ihan kaksin! Kävimme vain äkkiä kaupassa ja joo, kerran olimme mettäreissulla ja sitten piipahdimme kaupungilla kävelemässä ja kahvilla. Emme kuitenkaan tavanneet ketään. Siis, miten minä voinkin viihtyä sillai?? Uskomatonta!

Kaiken muun ajan me vain nautimme toisistamme, kaikin mahdollisin keinoin. Pelasimme sitä ihanaa ja alkuperäistä Trivial Pursuitia, jota pelasimme jo silloin aikojen alussa. Siitä tuli mieleen jos vaikka mitä. Peetu palautti  mieleeni asioita, joita olin jo unohtanut. Hän muistutti minua siitä kerrasta, kun olimme juoneet luonani anisviinaa. Hän kertoi siitä kerrasta, kun olin tuonut hänet kotiin, siis vanhempiensa kotiin ja olimme rakastelleet hänen siskonsa sängyssä….auts…olin ihan unohtanut 😉

No, kaikki oli ihanaa! Lähdin eilen kotiin. Matkalla sain häneltä ihanan viestin ja vastasin siihen, kun pysähdyin kahville. Olimme sopineet, että kun olen kotona, soitan. Siksi, ettei hänen tarvitse olla huolissaan. Vaan kuinkas kävi? Kun yritin soittaa, sain kuulla, että puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä… Mitvit??? Soitin ja soitin ja mietin kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja mitään en saanut stemmaamaan. Lähdin hakemaan Pientä miestä kotiin isältään ja mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän olin sekaisin. Minua koski mahaa ja päätä ja luulin ettei mistän tule enää mitään. Soitin ja taas soitin… Kun sain Pienen miehen autoon, kerroin hänelle. Minä en edes muistanut Peetun äidin nimeä, minulla ei ollut yhtään numeroa, mistä kysyä, mitä on tapahtunut. Sitten muistin Peetun sedän nimen ja Pien mies kertoi tiedustelun numeron. Soitin ja sain numeron, mikä hälyytti mutta ei vastanut. Suljin oman puhelimen, koska luulin jo siinä olevan vikaa. Ei, puhelimeni oli kunnossa. Laitoin viestin Peetun sedälle. Juuri kun olimme tulossa kotiin, puhelimeni soi – Peetu! Kaikki oli hyvin! Hän oli odottanut puheluani, ollut huolissaan ja oli sitten yrittänyt soittaa, kunnes oli huomannut, että puhelin ei toimi?! Verkkovika! Oli sitten sulkenut puhelimen ja avannut uudestaan ja sitten kaikki taas toimi. Hienoa, mutta minulta pääs itku… se helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni kuin tornado! Olin niin päässyt kuvittelemaan, että jotain kamalaa on tapahtunut. Vilkas mielikuvitus ei aina ole ihan hyvästä.

Hiukan myöhemmin minulla oli jo kaikki mahdolliset puhelinnumerot, Peetun äidin ja naapureiden. Lisäksi Peetun setäkin soitti! Kaikki oli taas niin hyvin! Ihanaa!

Mainokset

4 thoughts on “Juuri nyt ei saada yhteyttä….

  1. Sitä ne vahvat tunteet teettävät! Vilkas mielikuvitus on näissä hetkissä pahasta, mutta ilman sellaista voisi oikeasti joskus tapahtua jollekin jotain kamalaa, ellei kukaan välittäisi. Onneksi kaikki on hyvin ja teillä on ihanaa!

    • Minulla on aina ollut taipumus huolestua lähimmistäni. Lapset tietävät sen ja on vastattava puhelimeen, koska muutoin olen jo soittamassa lähimpään sairaalaan 🙂

    • Niin se on, ei sille mitään voi! Se on ihan kamalaa, kun sitä ei kykene sitten mihinkään, kun on huolesta ”sairas”!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s