Työ ei ole nyt kivaa !


Jos onkin kaunista minun elämä nyt, sydämen kannalta, niin töissä ei ole! Olen jälleen siinä pisteessä, enemmän kuin koskaan, että minun olisi päästävä pois.

Huolimatta siitä, miten rakastan työtäni, niin en voi tehdä sitä, koska minulla ei ole työrauhaa. En koe, että voisin vapaasti tehdä, sillä kaiken aikaa minulla on olo, että olen väärässä paikassa, väärän homman kimpussa ja vielä väärään aikaan. En vaan yksinkertaisesti jaksa.

Syy on minussa! Koska olen outo ja itsenäinen puurtaja, en kykene työskentelemään joukossa. En kykene siihen, että minun tulisi olla jonkun ryhmän jäsen, koska en osaa tehdä töitä vailla itsenäistä ajattelua. Jotta täällä vallitsisi harmonia, minun tulisi totella sen ryhmän asettamia sääntöjä, joihin minulla ei siis ole mitään sanomista. Olen hoitanut työni tyylillä, että on monia tapoja suorittaa se. Niin ei kuitenkaan ole soveliasta tehdä. Joillekin se on helppoa, kun ei tarvitse itse miettiä mitään, sen kun tekee vaan. Valitan, en kykene sellaiseen.

Eilen oli tämän ryhmän palaveri. En halunut mennä sinne, mutta minusta tehtiin valitus esimiehelle, joka tuli sanomaan minulle, että minun olisi sinne mentävä. Kuin pikkulapselle, että syöppäs nyt ruokasi loppuun. Menin ja se oli yhtä helvettiä. Sain kuulla kunniani. Enkä ollut ainoa, sillä nämä virheettömät, ”Täydelliset Naiset” haukkuivat myös harjoittelijoiden työpanoksen. Se oli niin kamalaa kuultavaa ja olin sanaton. Minä, joka olen aina niin sanavalmis, en saanut sanaa suustani, hyvä kun kykenin hengittämään. Palaverin pääaines koski meillä olevaa materiaalia, viis asiakkaista, joista ei ole mitään väliä. Esineet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset!

Laitoin varovasti Peetulle viestin, että ”Ole kiltti ja soita minulle, että pääsen tästä helvetistä!”. Hän soitti ja poistuin luuri korvalla. Hitto, miten se helpotti, kun sain kertoa hänelle. Hän toimi esimiesasemassa ennen loukkaantumistaan ja tunnisti heti vastaavanlaisen ”marttakerhon”. Istuin varastossa ja purin hänelle sydäntäni, sitä miten en vaan jaksa, miten kaikki työnilo vaan tapetaan! Helpotti..

Siksi aikaa, kunnes olin lähdössä töistä. Iso pomo oli lähdössä samaan aikaan. Tulin hänelle huomauttaneeksi kahdesta päällekkäisyydestä, mitä oli tulossa ensi viikolla. Hän ei ollut parhaimmalla tuulella ja otti niin nokkiinsa, että pajatti minulle pihalla, kuinka minä olen saanut mielin määrin ”harrastaa” omien juttujeni parissa ja ettei pitäisi valittaa jne. Olin hiljaa, kunnes sanoin, että voin lopettaa ihan milloin vaan ja sit tuli itku! Hän pelästyi ja tuli luokseni ja halasi kysyen, että mistäs nyt kiikastaa. Sanoin, etten aio kertoa mitään, mutta en vaan jaksa enää. Hän vaati saada tietää ja hiukan hänelle kerroin, mutta koska hän ei sillai tilannetta tiedä, ei osanut sanoa mitään. Sanoin kuitenkin, että talossa kuohuu! Suurin osa on vastaan kaikkea ja minusta se on väärin…

Kun pääsin kotiin, minun kaikki lapset olivat siellä. Se oli onnea! Purin mieleni heille ja miten se teki hyvää. Sitten Tytsä kertoi, miten paska päivä sillä oli ollut koulussa, Pelimies valotti, miten sitä oli kohdeltu töissä,. missä on nyt tet-jaksolla. Pien mies oli ainoa, jolla ei ollut mitään hätää. Silti, kun me kaikki yhdessä saimme avautua ja olla mukana toistemme huolissa, se oli hienoa.

Kun sitten lopuksi vielä tuumasin, että miksi minä olen niin kamala, että minua pitää sillai kohdella, niin Tytsä tuumasi: Äiti, ei kun ranteet auki. Tuonko veitsen 😀 Nauroin sille pitkin iltaa.

Ilalla nukahdin, kun olin jutellut Peetun kanssa ja olimme viestitelleet ihania viestejä. Nukuin hyvin aina siihen asti, kunnes koko paska nousi alitajunnasta pintaan ja herätti. Vatvoin yön pimeydessä vaikka kuin, sillä ei puhettakaan, että olisin saanut nukuttua. Kävin juomassa, kävin vessassa ja taas kattelin kattoon. En tiedä, mitä tehdä.

En todellakaan tiedä! Mihin menisin? Hakisinko saikkua? Mistä löytäisin uuden työn? Taidan vaan alkaa etsimään…

Mainokset

3 thoughts on “Työ ei ole nyt kivaa !

  1. Entä jos kuitenkin puhuisit isommalle pomolle? Siitä voi joko olla apua tai sitten ei, mutta jotenkin sekin, että ei tee mitään tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Joskus se marttakerhokin päätyy eläkeikään eikä kukaan halua töihin paikkaan, jossa kaikki tulokkaatkin on ristiinnaulittu ilman syytään… Siis että ihan talon maineenkin kannalta.

    • Olen miettinyt sitä, mutta tarvii taas itse ensin jotenkin ”rauhottua”, että osaisi kertoa asiat sillai selkeästi, ja ilman itkemistä 🙂 Tulee mieleen, että jos ekana tulee itku, niin ei ole oikein ”uskottava”, että antaa vaan sellasen kuvan, että minä se sittenkin olen vaan se hysteerinen kaiken kansan kiukkupussi…

  2. Kyllä minä aikanakin kertoisin isolle pomolle. Eikä itku ole merkki hysteerisyydestä vaan se osoittaa, että asia todella sattuu sinuun. Ei tuollaista käytöstä työkavereilta kuulu kenenkään hyväksyä eikä työnantajan tule sitä sallia. Siihen kuuluu puuttua heti! Voimia sinulle ja mukavaa viikonloppua Peetun sylissä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s