Jospa vaan pääsen hetkeksi pois.


En muista milloin olisin ollut niin väsynyt, kuin mitä olen nyt viime aikoina ollut. Kaikenlaista hässäkkää on ollut ja jotenkin en vaan jaksa. Töissä on kivaa, mutta sielläkin on käynyt asioita, mitkä hiukan kuormittavat. Kun olen väsynyt, kimpaannun niistä. Tulee sanottua sitten suoraan, mitä mieltä jostain typeryydestä olen. Huomaan kyllä itsekkin, että en ole silloin ihana ja joustava työkaveri, mutta kun en vaan siedä sitä, etten voi tehdä töitäni kunnolla.

Sitten on sivubisnekseni netin syövereissä aiheuttanut hieman huonoa fiilistä. Onneksi minulla on tukihenkilöitä, joihin voin luottaa ja jotka tietävät minun aatokseni. Silti, pakko vaan myöntää, että aikuisten(muka) ihmisten käytös todella hiertää. Joskus vaan enemmän. Olen niin yksinkertainen ihminen, etten ymmärrä vittuilusta poikivaa nautintoa? Enkä sitä, että kun ollaan jotain mieltä, se on ainoa oikea, eikä suoda jokaiselle sitä omaa mielipidettä.

Kotona on kaaos! Tulen hulluksi, kun kaikki on sekaisin! Remontin pitäisi olla valmis heti, eikä niin että pitkään kaikki on vaan niin sekaisin 😦 Kaaosta lisää se, kun Tytsä on muuttamassa kotoa ja kiukuttelee enemmän kuin laki sallii. Jälleen tullaan siihen, että koska olen niin väsynyt, en jaksa olla aikuinen, kypsä äiti, vaan lataan samalla mitalla takaisin. Tajuan sen typeryyden ja tekisi mieli samalla hakata päätä seinään.

Nyt sitten keskityn vain siihen, että kolme yötä nukuttuani, lähden Peetun luokse. Olen hänelle jo kertonut, että lupaako huolehtia siitä, että en koskekkaan tietokoneeseen ja puhelimellakin vain yhteydenotot lasten kanssa. Haluan niin irti ihan kaikesta. Haluan vain olla Peetu kanssa, jutella kaikkea. Siihen se varmaan jää, eli jos joku kuvittelee, että olen menossa viettämään hurjaa rakastelulomaa, niin siitä ei ole kysymys. Peetu on siis loukkaantunut niin pahasti, että voi olla, että ei ole enää mikään rakastaja. Jostain syystä se ei kuitenkaan haittaa minua pätkääkään. Minulle on vaan niin tärkeää päästä hänen luo, enkä osaa millään lailla kuvata, että miksi. Ehkä sitten sen jälkeen kun olen palannut sieltä takaisin, olen vähän viisaampi.

Mainokset

4 thoughts on “Jospa vaan pääsen hetkeksi pois.

  1. Onneksi pääset hetkeksi irti arjesta, sinulla on niin paljon kaikkea että ei ole ihme jos kaikki kaatuu välillä päälle!
    Paula

    • Niin mikä onni! Juuri tänään tapasin vanhan ystäväni, joka vaan kummasteli, että miksi minulle vaan aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Olen samaa mieltä. Juuri siksi voisin vaihtaa osia vähäksi aikaa sellaisen kanssa, jolla on tylsää ja jolla ei ole koskaan mitään tekemistä, vain nauttiakseni sellaisesta olotilasta 🙂

  2. Ymmärrän hyvin, että haluat päästä hetkeksi irti arjesta. Remontti on tosi raskasta ja vaikka meillä ei edes remontoida niin silti on kaikki sekaisin ja minua harmittaa. Ja vaikka lasten muutto pois kotoa on toisaalta kivaa niin kyllä se on myös niin haikeaa, että tulee riideltyä muuttajan kanssa ihan turhistakin asioista. Oikein hyvää matkaa Peetun luokse!

    • Kiitos Sari!
      Sekasorto on kamalaa. Kunhan tulen takaisin kotiin, niin sitten alkaa järjestely! Koti kuntoon, ennen kuin palaan takaisin töihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s