Ruuhkaa elämässä ?


Heräsin yöllä siihen, että olin nähnyt pahaa unta. Näin unta, että olin töissä ja itkin, vuolaasti. Eräs työkaverini oli taas jotenkin tölväissyt ja siinä unessa se oli vaan se viimeinen niitti. Menin huoneeseeni ja itkin ja minua lohduttamaan tuli se työkaveri, jonka luulisin niin tekevän ihan oikeestikin. Muistan, että olin todella pahoilla mielin, niin, että olin lähdössä pois työpaikastani, työstäni, jota niin rakastan. Onneksi heräsin, ennen kuin mitään peruuttamatonta kerkesi tapahtua.

Herättyäni oli pimeää. En laittanut valoa, vaan hiivin tupaan ottamaan särkylääkettä, sillä päätäni jyskytti. Huomasin Pelimiehen nukkuvan sohvalla, Pien mies minun sängyssäni. Meillä on remontti, mikä koettelee minun hermojani. En vaan kestä kaaosta. Menin kylppäriin, enkä laittanut sinnekkään valoja. Tajusin, että voi hemmetti, pyykit olivat unohtuneet koneeseen. Otin ne pois ja laitoin vaan saunaan valon, että näin jotenkin ripustettua. Menin sänkyyn ja nukahdin, onneksi.

Aamulla nousin melkoisen myrtyneenä. En voi muutakaan, kun kaikki paikat on niin sekaisin. Koitin löytää jotain paikkaa missä lukea lehteä ja juoda kahvia, minkä Pien mies oli minulle keittänyt. Sitten tuli viesti. Peetu! Hän on ihana! Hänen elämänsä on niin muuttunut, siit hetkestä kun tapasi minut uudestaan. Viikon päästä herään hänen vierestään. Tiedän, että se on upeaa, mutta kyllä minua vaan silti pelottaa. Siinä pelottaa kaikki! Siis, jos minusta tunnukkaan niin ihanalta kuin Peetusta ja joudun tuottamaan hänelle murhetta, huolimatta siitä, ettei hän ole mikään tomppeli, koska on jo varautunut siihen kertomalla, ettei ole lasia… Vaan, entäs jos meillä syttyy jotain? Välimatka on pitkä! Minä edelleenkin karsastan parisuhdetta, koska en kykene omistautumaan sille niin kuin kuuluisi. Kyse on siis siitä, että kun minun elämäni vaan on niin täynnä kaikkea…

Sitten Moody… Hän vaan sitkeästi toivoo ja uskoo, että meillä olisi jotain yhteistä. Vaan kun ei ole. Kaverina kyllä, mutta ei muuten. Olen hänen seurassaan kaiken aikaa varuillaan. En edes kykene silmiin katsomaan, koska katsoo ”sillai” takaisin. Olen entistä vakuuttuneempi, että suunnilleen sama tilanne kuin  minulla ja Jerryllä. Jerry halusi vaan olla kaveri. Jos kerron Moodylle, että minulla on Peetu, voisikohan hän enää olla kaveri. Vaikeita kuvioita.

Vaan, ihan meinasin unohtaa! Tapasin Jerryn! Neljä päivää sitten. Meidän yhteisen harrastuksen puitteissa. Tiesin jo, luvatessani mennä sinne, että niin tulee käymään. Menin ajoissa, istuin selin, kun hän saapui, kuulin hänen äänensä. Hän tuli sisään, kosketti olkapäätäni ja tervehti. Moikkasin, mutta en katsonut häneen. Olin koko illan omasta mielestä tosi ok. Juttelin ja heitin läppää kaikkien muiden kanssa, mutta en ottanut koppia hänen jutuistaan. Ehkä jonain päivänä. Silti, olin itseeni todella tyytyväinen. En hajonnut!

Mainokset

3 thoughts on “Ruuhkaa elämässä ?

  1. Voi sun kanssas…
    Ootko koskaan ajatellut (varmaankin olet), että ethän sä ois mahtunut sun lastesi isän ”raameihin”. Olet niin ”runsas”! Siis sillä hyvällä tavalla. 🙂
    Voisit ”laittaa kiertoon” jonkun sun miehistäsi. Mulle vaikka Moodyn. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s