Päästäkää minut pahasta…


Oletteko kuulleet ihmisistä, jotka pelkällä olemuksellaan saavat pahan mielen aikaseksi? Niitä on ! Tapasin eilen taas sellaisen ja kerronpa nyt koko episodin.

Olin lähdössä kimppakivareissulle, bussilla. Matkan päämäärä oli tietenkin teatteri. Muutenhan en olisi lähtenyt. No, menin asemalla hyvissä ajoin ja huomasin siellä entisen työkaverini, joka oli myös lähdössä samalle matkalle. Menin reippaasti hänen luokseen, tervehdin ja aloin jutella, kunnes muistin, että hän ei todellakaan pidä minusta. On sen aina tuonut hyvin selvästi julki. Koska olimme kaksin, hän muutaman sanan vaihtoi, mutta lähti nopeasti tupakalle.

Kun pääsimme matkaan, tuli eräs ystäväni matkalta kyytiin. Oletin jotenkin, että hän olisi voinut istahtaa viereeni, kun siinä oli vapaata. Ei, hän meni suoraan tämän viereen, joka minua ei voi sietää. No, olenhan minä tiennyt, että he ovat kavereita, mutta nyt he olivat koko reissun ajan todella tiiviisti yhdessä. Jopa niin, etteivät tulleet edes ruokailemaan muun porukan kanssa.  No, se ei haitannut.

Olin sopinut sinne ravintolaan tapaamisen erään miehen kanssa, jonka kanssa minulla oli pieni neuvottelu työjutuista. Hän tuli ilmoittautumaan minulle jo, kun olin vielä syömässä. Niin koko porukka sai tietää, että minulla on siellä mies! Kun olin syönyt, menin hänen luokseen baaritiskille. Halasimme lämpimästi ja sitten teimme suunnitelmia ensi vuodesta ja löimme kaikkea pientä lukkoon. Kun erosimme, halasimme vielä. Olin siis tehnyt tämän kaiken, sivussa muista meidän porukoista, ettei vaan tulisi mitään puheita. Hah, niin luulin…

Palasin ryhmän luo ja kun lähdin sitten käymään vessassa, näin tämän parivaljakon kahdestaan siellä eräässä pöydässä. Menin tietysti juttelemaan. Selvisi, että he olivat nähneet koko episodin, sen tapaamisen. Olivat seuranneet sieltä sivusta. OMG! Olivat tunnistaneet, kenen kanssa halailin… Tämä kaikki selvisi vain toisen osapuolen kertomana, sillä hän, joka minua ei kertakaikkiaan voi sietää, istui mykkänä, suu tiukkana viivana ja sen oloisena, että minun oli pakko lähteä. Silti, oli pakko kertoa, että kyse oli pelkästään työasiasta, vaikka sekään tuskin oli miellyttävä asia. Se, että voin hoitaa työasioita lähes missä vaan ja siksi väitän, että olen monessa työjutussa onnistunut. Sekään ei miellytä. Eli, tekee niin tai näin, aina menee vikaan.

Matkalla mietin, miten minä omalla elämälläni siis todellakin ärsytän monia. Kun elän niin kuin haluan, vapaana, luonnonlapsena, en kumartele ketään, pidän kaikkia samanarvoisina, pyrin olemaan kaikkia kohtaan tasapuolinen, olen kiltti ja ystävällinen… Niin paskaa tulee niskaan! No, kaikkeen tottuu, sillä kolikolla on se toinenkin kääntöpuoli. Minulla on todella paljon oikeita ystäviä, enkeleitä! Niin, että jos joku ikävä ja säälittävä ihminen yrittää välillä pilaannuttaa ilmapiiriäni, poistun hänen reviiriltään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s