Onneksi en nähnyt!


Olin eilen teatterissa. Moody oli kans ja ystäväni miehensä kanssa. Siis oikein kaksi pariskuntaa, millaista tyyliä en ole koskaan harjoittanut. Nyt kuitenkin oli jokseenkin pakko rako, koska meillä oli yhteinen projekti, jonka tiimoilta oli tavattava ja päätimme minun aatoksesta aloittaa sen teatterilla. Niin ja Moody ja minä emme ole pari. Emme, vaikka sitä on minulle nyt sitten oikein tyrkytettykin.

Tänä aamuna tulin kotiin kukonlaulun tietämissä, sillä kyllä, oli oikein kunnon jatkot kolmannen pariskunna kotona. Niin ja oli, oikein hauskaa. Etenkin kun olin edellisenäkin yönä ollut parin pariskunnan kanssa juhlimassa. Uskomatonta, minulta, joka en juuri sillai käy juhlimassa.

No, tänään olin päivällä koneella, kun Jerryltä alkaa tulla viestiä. Hän kysyi, oliko pilannut minun illan? Olin ihan kujalla, että miten niin? No, kun hänkin oli ollut siellä teatterissa! Minä en siis huomannut, en nähnyt! Kerroin Jerrylle, että onneksi joku varjelus oli mukana, että en vaan huomannut häntä, että sain viettä ihan hauskan illan. Sillä niin se vaan on, etten ole vieläkään valmis tapaamaan häntä ja hän ymmärtää sen. Muutoinhan hän olisi voinut tulla tervehtimään. Juttelimme sitten pitkät tovit kaikkea.

Moody on nyt minulle kuitenkin ”ongelma”. Minä tiedän, kuinka hän on minuun ihastunut. Vaikka olen siis tehnyt ihan kaikkeni, että ei. Olen kertonut kaiken itsestäni, että olen ihan narttu ja jos vaikka mitä. Turhaan! Hän kuulemma aikoo ottaa selvän, mitä kauniitten vihreitten silmieni taakse kätkeytyy. En siis ole päästänyt häntä lähelleni. Eilen annoin hänen halata, mutta siinä kaikki. Minä vaan en voi. Hän on tosi kultainen, ihana ja kohtelee minua äärimmäisen hyvin, mutta. Minulla on ollut pääasiassa vain seksisuhteita ja Jerry. Jerrystä toipuminen on jokseenkin loppusuoralla. Tiedän, että Moody haluaisi minut. En voi pompata hänen kanssaan sänkyyn, sillä tuntisin tekeväni väärin – ihan niin kuin Jerry ei voinut minun kanssa. Toisaalta voisin, mutta en uskalla, koska mitä jos minä sittenkin ihastuisin, niin en oikein ole valmis siihenkään. Vaikeaa, erittäin vaikeaa.

Niin kun minä vaan haluaisin olla, ihan rauhassa. Mennä omia menojani ja olla möllöttää. Niinhän minä tietysti teenkin, mutta en tiedä mitä tehdä Moodyn kanssa, joka odottaa minulta joitain vastauksia, tänä iltana. Rehellinen olen, siitä ollaan sovittu. Vaan, mikä se totuus on…se jää nähtäväksi.

Jätä kommentti