Kankkunen ?


En ole tavannut häntä, Jerryä, yli viikkoon!!!! Silti ei helpota. Ihan perseestä on olotila. Tänään meidän piti tavata, mutta uskonko, en! Eilen hän ehdotti tälle päivälle tapaamista, vaikka tiesin, että hänellä on menoja. Ilmoitinkin hänelle siitä, mutta… No, tänä aamuna me juttelimme ihan muista asioista ja ohimennen ehdotin, että jos…. Siis kun minulla olisi hänelle jotain, mitä toin Helsingin matkalta. Hah, tiesin jo kysyessäni, ettei käy. Miksi sitten kyselen? Kiusatakseni itseäni. Sanoinkin hänelle, että tiesin vastauksen, mutta kunhan kyselen.

Jerry on minulle kuin alkoholistille alkoholi. Sitä pitää saada, vaikka siitä tulee kankkunen, kamala kankkunen! Ihan tieten tahtoen, heti kun sitä on tarjolla, niin aina vaan lankean, vaikka tiedän seuraukset! Niin, viinastakin on helpompi pysyä erossa 🙂 Uskomatonta. Kuinka monta kertaa olen päättänyt, että se oli tässä, ja heti kun tilanne on käsillä, olen niin vietävissä. Mikään muu asia ei vie minua näin. Se surettaa minua, se etten kykene hallitsemaan itseäni, vaikka niin haluaisin.

Olen tavattoman vihainen itselleni, että aina uudestaan aiheutan minulle pahaa oloa. Kyllä, minähän se olen, joka suostun kaikkea typerää tekemään. Jos oikein tykkäisin itsestäni, välittäisin niin, että pitäisin itseni erossa Jerrystä! Oikeesti, olen aina tykännyt itsestäni, mutta Jerryn myötä se on hävinnyt? Siis, mitä hyvää olen saanut, kun Jerryyn törmäsin??? Itkua, saavillisen kyyneleitä, jatkuvaa pahaa oloa, muutaman onnen hetken tähden, ihan kamalaa jälkiseurausta. Siitä miehestä saa vain pitkäkestoisen kankkusen! Kuinka paljon vielä on kestettävä, ennenkuin tajuan, ymmärrän, mikä minulle on parasta?

Olin eilen illalla juhlimassa, autolla. Pyysin mukaan, joo kyllä, jo alkukesästä pyysin Jerryä kavalejeerikseni(ei suostunut, eipä tietenkään),mutta pyysin mukaan erästä tuttavamiestä. Hän on hyvä tuttuni monesta yhteydestä ja minua paljon vanhempi ja naimisissa. Hän oli juuri ihan paras esiliinaksi 🙂 Olin hankkinut lipunkin jo etukäteen, ihan vaan siksi, että varmasti lähden sinne, koska yksin kotiin jääminen olisi ollut se huonompi vaihtoehto. Lähdin siis, mutta olen aika huono seuraihminen, vaikka kukaan ei sitä uskoisikaan. Nyt etenkin, kun tuntuu, että päästelen suustani vaan sammakoita 😉 Himmailin esiliinani kanssa ja tutustutin häntä uusiin ihmisiin, mutta itse pysyttelin lähinnä taka-alalla ja aika lailla itekseni. Pelkäsin kuolemakseni, että joku lähestyy minua, etenkin jos se on joku mies(taidan olla terapian tarpeessa). Onneksi olin liikkunut sen verran esiliinani kanssa, että olin varmaan antanut kivan käsityksen, että olemme pari. Menimme yhdessä sinne ja poistuimme yhdessä. Olin ihan helvetin helpottunut, kun pääsin kotiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s