Onks ihan pakko aina….


Minua on aina harmittanut tavattomasti se, että etsitään vikoja muista. Vain ja ainoastaan sitä, että voidaan huomauttaa jostain. Katsotaan asioita niin, että ei huomata mitään muuta kuin jokin negatiivinen seikka. Lienee ihan sama asia joka paikassa, mutta minun on pakko vuodattaa nyt tilannetta työpaikallani.

Meillä on nuori tyttö siivoojaa tuuraamassa. Varmaan ensimmäinen kesätyöpaikka ja parhaansa yrittää. Hänen tekemisiään ja erityisesti tekemättä jättämisiään on nyt sitten ruodittu oikein työkokouksessa. Kun kuulin tästä, olin niin kiukkunen ja pahalla mielellä, että luulin pyörtyväni. Siis voiko olla totta, että otettiin hampaisiin se tilapäinen työntekijä, se joka ei varmasti osaisi talon tapoja niin kuin se vakituinen. Minusta niin ala-arvoista, että oli ihan pakko mennä siitä esimiehelle itkemään. Juu, kyllä itkemään, sillä olin niin pala kurkussa ja vedet silmissä sen tytön puolesta. Vitutti, että miten meillä, mukamas sivistynyt henkilökunta ei kestä sitä, jos ei sitä omaa roskista tyhjennetäkään joka päivä? Kyllä, ihan varmasti me kestetään muutama viikko hiukan huonommallakin siivouksella, sillä ei se meidän töitä yhtään huononna.

No, sitten se yleinen juttu muutenkin siitä, kuinka aina tongitaan sitä toisen tekemättä jättämistä!!!  Miten sitä voikin takertua aina siihen, mitä se toinen EI ole tehnyt, kun voisi panna merkille sen, mitä se on jo tehnyt! Kerran jo kivahdin, että minua ei häritse paskan vertaa, mitä joku ei tee, sillä minulle on tärkeää vaan se, mitä minä teen. Eli, siis kunhan vaan huolehdin omista tekemisistäni ja asioistani.

Eilen sitten mopo karkasi käsistä, kun olin erään työkaverini kanssa vuorossa ja tehtiin molemmat koko ajan töitä. Tuli asiakas, joka pyysi erästä asiaa, jonka minä luulin kuuluvan muiden tekemisiin, koska ainakaan itse en osannut, eikä minua ollut siihen opetettu. Tämä minun työkaverini ”ojensi” minua tästä asiasta asiakkaiden kuullen hyvinkin kärkevästi. Se on asia, mitä en koskaan hyväksy! Työntekijät voivat toisilleen sanoa, mutta ei asiakkaiden kuullen! Kuittasin hänelle siitä, koska niin otti pattiin se, että hän oli tieten tahtoen saattanut minut erittäin noloon tilanteeseen. Hän yritti papattaa siitä, kuinka asiakasta ei saa pompottaa ja plaaplaa… Sanoin, että minä en ole tässä talossa harjoittelija(harjoittelijoita yhtään väheksymättä) enkä halua kuulla tollaista, asikkaiden kuullen, että asian olisi voinut esittää fiksumminkin.(Olen ollut talossa kauemmin ja asiakaspalvelusta minulla on paljon enemmän kokemusta). Jatkoin töitäni ja kyllä otti pattiin!

Jonkin ajan kuluttua, kun olin oikein uppoutunut hommiini, hän tuli luokseni, halasi ja pyysi anteeksi! Olin ihan hämilläni! Ihmeiden aika ei ole ohi! Myönsi olleensa väärässä ja töksäyttäneensä väärin ja väärässä tilanteessa. – Sattuuhan sitä, sanoin ja hymyilin sisään päin.

Mainokset

2 thoughts on “Onks ihan pakko aina….

  1. Kivasti osasi työkaveri tehdä, kun tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi. Tuli ihan hyvä mieli, kyllä ne asiat joskus päättyvät hyvinkin 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s