Aidalla kävelyä ?


On se sateita taas pidellyt. Eilen oli poutaa, siis illalla, tais olla päivälläkin. Olin suunnitellut itselleni illaksi ohjelmaa, mikä ei sitten onnistunutkaan, koska minun oli kuskattava Pelimiestä. Hiukan harmitti. Siitä johtuen, itseäni piristääkseni, laitoin viestin Jerrylle ja toivotin hänelle onnea hänen harrastusiltaansa. Vastasi heti ja pyysi minut mukaan! Siis, mitä – miksi ihmeessä? Kyllä, kutsu kävi ja aikataulukin natsasi niin, että juuri kun sain haettua Pelimiehen, ajoin suoraan sinne hänen harrastuspaikalleen. Se kannatti!

Tapasin siellä tuttujakin ja mikä parasta, Jerry tuli luokseni ja halasi, kaikkien nähden! Minä kun olin asennoitunut siihen, että yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja niin ettei kukaan ymmärtäisi, kenen vuoksi olen paikalla. Nyt se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Olin häkeltynyt! Silti – pää kylmänä ja jalat maassa, ei saa kuvitella mitään! Jerry on vaan kaverikaverikaveri!!!!

Se ei ole helppoa, kun seurasin häntä kaiken aikaa sillai sydän läpättäen ja pää täynnä jos vaikka millaisia ajatuksia. Raivostuttavaa yrittää pysyä ihan viileenä vaan. Miten voi olla vaikeaa, kuin aidalla kävelisi.

 

Kuulin jossain vaiheessa, että hän oli luvannut kyyditä jonkun naisen jonnekin. Oikein harmitti, kun korvani nappasi sen keskustelun. Ei olisi tarvinnut! Etenkin kun Jerry taas ominaiseen tapaansa oikein lupasi kyydit antaa 😉 Kun olin lähdössä, hän tuli luokseni ja sanoi, että palataan…

Ajoin kotiin hiukan ristiriitaisin tuntein. Mietin, olenko mustasukkainen? Oliko edes aihetta? En ja ei ollut! Jerry vaan saa minut aina niin helvetilliseen olotilaan. Taas ajattelin, että onko tälläinen nyt sitten niin mukavaa – ei ole – on ? Miten paljon helpompaa olisi, kun saisi vaan olla ihan ”normaalissa” tilassa. Toisaalta, jos tunteeni viilenisi Jerryä kohtaan, hän kyllä menettäisi minusta jotain, ainakin puolet…

Kotona menin koneelle. Olin luvannut kirjoittaa Jerryn harrastuksesta. Hän tuli pian itsekin sinne ja alkoi jutustelun. Hyvin meni, aluksi, kun vaan tsemppasin häntä ja kannustin jatkamaan valitsemallaan tiellä – mikä koskee hänen harrastustaan ja elämän muutostaan. Kunnes sitten lipsahdin kehumaan hänen ulkoista olemustaan, sitäkin, miten ihana hän on… Minun silmissähän hän on ihan uskomaton! En ole muilta naisilta kysellyt, enkä kysele, enkä missään tapauksessa halua tietää kenenkään muiden mielipiteitä!

Tipuin aidalta! Huomasin sen heti, kun hän ei enää ottanut kantaa. Toivotimme hyvät yöt ja suljin koneen. Olisin voinut hakata päätä seinään, jos se auttaisi. Menin nukkumaan ja koko hiivatin yön näin unta hänestä.

Pakko taas ottaa aikaa ja koittaa siirtää häntä sivuun!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s