Apua! Meillä on sotkusta!!!!


Ihan hirveetä, kaikki paikat rempallaan! Minä kärsin! Se voi olla hyvin pitkälti sitä lapsuuden traumaa, kun aina piti siivota, rätti kädessä kulkea, kaikki tiptop, maton hapsut ojossa. Omassa kotona en ole pitänyt siivouspäiviä – en luoja paratkoon, ennemmin juoksisin vaikka jokeen, kun raahaisin kerta viikkoon mattoja ulos, luuttuisin lattioita ja pyyhkisin pölyjä… Niin, että kiitos tiukan kotikasvatuksen, mutta se kääntyi itseään vasten.

Silti, meillä on suht siistiä, vaikka aina olisi korjaamisen varaa. Pien mies aina lohduttaa, että näkisitpä sen ja sen kodin! Niin, et oo sotkuista kotia nähnytkään! Kerran oli jossain käynyt kylässä ja oli kysytty, haluaako poika mehua. Meinasi vastata myöntävästi, mutta kun näki sen lasin, mistä olisi pitänyt juoda, kieltäytyi.

Hyvä, mutta Täti tulee tänään käymään! Siis, ihan kamalaa! Olen koko aamun ollut niin kireä ja nähnyt kotini vain tätini silmin. Katsoinpa mihin tahansa, näen pölyä, sormenjälkiä, tahroja, kamalaa epäjärjestystä!!!! Aamusta juoksin kaupassa, kahteen kertaan, koska en vaan muistanut ekalla kerralla kaikkea. Piti muistaa Tätin tiukka ruokavalio ja yrittää kehittää sen puitteissa maittava lounas. Välillä luuttusin kyökin lattian ja vaihdoin puhtaan maton. Silti – silmiini osui jos vaikka mitä puunattavaa, mutta kun ei huvita!

Minä en ole mikään siivooja! Haluan toki, että kaikki on siistiä ja paikat on järjestyksessä, mutta en vaan halua uhrata elämääni sille, että puunaisin kaiken aikaa. Minä haluan istua sohvalla ja kirjoitta, minä haluan maata sohvalla ja lukea! Nauttia!

Kaikesta huolimatta alkaa olla valmista! Pihvit on paistettu, kastike muhii, perunat kiehuu ja lihapullat ovat uunissa, mustikkapiirakka on jäähtymässä. Paikat ovat jotakuinkin järjestyksessä. Minäkin – tukka suittu ja meikki kohillaan.

Pyysin vanhempianikin meille – syömään, kun kerran ruokaa tuli laitettua. Tapaamaan vieraita, kun sentään isän sukulaisia. No, isä saattaa tulla, äiti ei. Ihan normijuttu! En siis muista, milloin vanhempani olisivat olleet meillä kylässä. Isä piipahtaa joskus kynnyksellä, niin että ovikin on auki, äiti ei ollenkaan. Veljeni luona olivat jokin aika sitten, mutta hän asuukin niin kaukana, minä samassa kaupungissa.

 

Mainokset

2 thoughts on “Apua! Meillä on sotkusta!!!!

  1. Olemme varmaan saman aikakauden kasvatteja. Myös meillä kotona aina siivottiin, ei tosin mitään ”hullunhommaa”, mutta kuitenkin. Sitten kun muutin omaan asuntoon, siivosin joka viikko viemällä matot ulos jne. Lasten myötä tilanne on rauhoittunut, nyt meillä siivotaan tosi harvoin. En viitsi, kun kaikki muut jättävät kaiken siihen mihin käsistä putoaa. Mutta itse kärsin tilanteesta….ehkä sitten joskus taas pysyy siistinä, kun lapset muuttavat omilleen. Harmillista muuten tuo, etteivät vanhempasi käy teillä kylässä. Vaikka niin meilläkin on miehen vanhempien kanssa. Isä perheensä kanssa kävi silloin tällöin, äiti ei juuri koskaan.

  2. Voipi olla. Nykyään sitten on sellasia huusholleja, että niissä on kaikki rempallaan. MInusta sellainen kultainen keskitie olisi ihan kelpo polku. Ei tarttis kaiken aikaa puunata, muttei jättä mullin mallinkaan.
    Minä olen tottunut siihen, ettei vanhempani käy meillä eli sen suhteen ei ole harmia, joskin se välillä jaksaa ihmetyttää. Miksi lapset ovat eri arvoisi vanhempien silmissä. Kun itse pidän omiani aina samalla viivalla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s