Katsoin peiliin…


…ja silmäni suljin!

Eilen juhlimme ja sain useaan kertaan kuulla, kuinka olen kaunis, hyvävartaloinen yms. Hah, yhtään ei imarrellut, sillä oloni oli kaikkea muuta. Eräs ystäväni vielä illalla soitti ja kertoi, miten hyvältä olin näyttänyt. Kerroin hänelle, että usko tai älä, mutta tekisi mieli itkeä. Hän ymmärsi sen. Sen, että kun se ei riitä! Jos haluaisi kuulla sen jonkun muun suusta…. Mikään ei lohduta!

Kun menen peilin eteen, näen siellä tyhjän katseen, vanhan ja ylipainoisen naisen, jonka kasvot ovat elämän uurteita täynnä. En halua nähdä sitä peiliä, sammutan valot…

Mainokset

2 thoughts on “Katsoin peiliin…

  1. Huh huh, kylläpä alakulo on nyt todella ottanut vallan. Onneksi juhlat sentään tuli vietettyä ja sankari sai nauttia. Parempi ettet peiliin katsele….kyllä se ilo sieltä taas jossain vaiheessa ilmestyy…ymmärrän kyllä että kestää kauan päästä yli tuon tapahtuman.

  2. Juuh, selviän sillä kun kierrän peilit kaukaa 🙂
    Kyllä minä muutenkin – teen töitä! Kerään itselleni niin paljon hommia, ettei tartte mitään miettiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s