Maltti on valttia!


Kotona! Erittäin ihanaa olla taas kotona. Tulimme viime yönä 🙂 Matkatavarat on purettu, pesukone on laulanut, Pelimies on palanut myös kotiin!

Olen hiukan pistoksissa, kun en tiedä milloin on se hetki, kun tapaamme Jerryn kanssa? Juhannuksena? Minusta se alkoi jo ja kestää su-iltaan asti. Joten ootanko nyt sinne asti? Kyllä, odotan just niin kauan kun kutsun ajankohta tulee. En kuitenkaan kehtaa kysyä, etten vaikuttaisi kovin innokkaalta. Se voi olla just niin, että hän laittaa viestiä ja tapaamme hätäsesti pari tuntia, käymme syömäs tms. Ihan sama, kaikki käy, kunhan vaan saan tavata 😉

Kun aamulla heräsin, tein jotain, että selkä sanoi poks! Ei… Just kun minun piti jatkaa selkäjumppaani, kolmen päivän tauon jälkeen. Särkylääkkeen voimin lähdin liikkeelle, hakemaan Pelimiestä rippileiriltä lääkäriin. Pojalla oli nivunen repeytynyt ja sitä nyt sitten tohtorin pakeille näyttämään. Melkein koko päivä meni, kun huolimatta siitä, että olimme yksityiselle, saimme jonottaa oikein urakalla magneettikuvaukseen. Vielä tänä iltana pitäisi lääkärin soittaa ja kertoa, kuin pitkä lepoloma tulee. Paska juttu, että Pelimieheltä on nyt potkiminen kielletty. Meitä on kaksi vammaista!

Tytsän kanssa menee hermot!!!! Vävykki oli mukana meidän reissulla, vaikka he eivät ole enää yhdessä. Silti he yöpyivät omassa huoneessaan ja olivat ihan ok. Tytsä kiukuttelee ja sen kanssa ei jaksa nyt. Yritin saada tekemään kotihommia, että olisi vaikkapa imuroinut – ei tehnyt sitä! Meni kaverinsa luo, tuli sieltä käymään ja lähti taas! Nyt ei sitten tipu rahaa! Olkoon koko jussin ilman rahaa, mutta latin latia en anna. Siis, olen kurkkua myöten täys tätä jatkuvaa ”bilettämistä”. Ens viikolla laitan kyllä koville.

Pien mies hilluu kaupungilla kaverinsa kanssa. Tiedän, ettei ole missään pahan teossa, sillä pulloja ne lähinnä keräävät. Olihan poika minun kanssani aika lailla tiiviisti kolme päivää, niin onhan se nyt vain ihan oikeus ja kohtuus, että saa olla kavereittensa kanssa.

Minä…*hoh-hoij-jaa* luen uudelleen Jerryn viestejä ja poimin sieltä kaikkia kivoja sanoja, makustelen niitä ja mietin, miten ne olisi ymmärrettävä, onko ihan tosissaan kirjoittanut, vai sillai lonkalta, vailla mitään merkitystä. Eilen ei vastanut minun viesteihin… Tänä aamuna hän oli FB:ssa ja minun oli avattava keskustelu, mikä tyrehtyi alkuunsa, koska hänen oli lähdettävä töihin. Yritän olla siitä välittämättä. Hän välillä innostuu ja sitten taas iskee niin jarrut päälle, aivan kuin tajuaisi, ettei tässä nyt kannata. Silti, en anna senkään vaikuttaa, sillä alan olla sitä mieltä, että pikku hiljaa alan tuntea sitä miestä. Serkkuni laittoi viestin, että hiljaa hyvä tulee ja puhui kokemuksesta. Liiallisella malttamattomuudella olen jo pilanut niin paljon 😦 Nyt en, sillä maltti on valttia 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s