Aikuinen äiti ?


Jos en osaa olla aikuinen nainen, niin miten sitten aikuinen äiti??? No, en mitenkään! Eilen se taas nähtiin ja koettiin.

Lupasin viedä lapset syömään, ihan vaan sen takia, että koulut loppuivat, kesä alkoi ja lasten todistukset olivat minusta ihan kelpo paperit. Vaan, helppoa ei ollut, sillä alkoi ihan julmettu riita siitä, mihin menemme. Pien mies olisi halunut ihan vaan jonnekin edulliseen pizzapaikkaan, mihin taas Tytsä ei missään tapauksessa halunut. Pelimiehelle olis kelvannut hakea kaupasta pakastepizzaa… Kaiken ajelun ja väännön jälkeen vein heidät ihan kivaan paikkaan, missä oli seisovan pöydän lisäksi kattava lista. Kun siellä mietimme, mitä syödä, niin Pelimies tuumaa, ettei hänellä ole nälkä ! Palo hihat! Käännyin kannoillani ja kävelin viereiseen kauppaan katselemaan postikortteja. Keskityin ihan kaikessa rauhassa niihin, sillä muutoin olisin räjähtänyt! Jonkin ajan kuluttua Pien mies tuli hakemaan ja kappas, olivat sittenkin saaneet valituksi, mitä syödä, oikein wau!

Otimme pöydän ja haimme salaatteja ja yritimme päästä tunnelmaan. Paikka oli siis kaunis ja ikkunasta oli upea maisema. Minusta kaikki oli aika lailla kohillaan, mutta lasten valitus jatkui. Jokaisen ruuassa oli jotain, mikä ei sinne sopinut. Törkkäsin tyhjää salaattilautasta aina kunkin eteen, että siihen vaan. Ruoka oli oikeasti todella hyvää, paitsi Tytsästä, joka pyöritteli ruokaa lautasella ja valitti. Kertoi syöneensä ja jättävänsä loput(yli puolet) siihen. Sanoin sitten ihan painokkaasti, että Kiitti vitusti lapset, minulla oli hyvä ja lämmin tarkoitus viedä teidät ulos syömään, mutta tein virheen! Nousin pöydästä, kävin vessassa laittamassa huulipunaa ja kävelin autoon. Istuin autossa yllättävän rauhallisena ja mietin, kuinka hiivatin aikuinen olen 😦 Jonkin ajan kuluttua ihmettelin, mihin lapset jäivät. En silti soittanut perään, koska nautin hetkestä olla itekseni ja koota hermojani(?). Sitten he saapuivat… Pojat vuolaasti kiittelivät ruuasta ja samaan syssyyn kertoivat, kuinka olivat laittaneet Tytsän syömään ruokansa. Yritin pysyä ihan coolina, vaikka hymyilin sisään päin ja sieluni huusi hurraata!

Lähdimme kauppaan, missä sitten näin sen Jerryn, kts. edellinen postaus. Illalla viestittelimme, minä ja Jerry. Se on yllättävän helppoa, sillä hänen kanssaan se vaan toimii. Juttelimme minun käytöksestä, siitä kuinka minulla tuntuu olevan jatkuva anteeksi pyytämisen tarve. Hän sanoi suoraan, että minun on lopetettava itsensä ruoskiminen, että kyllä hän ymmärtää. Kerroin hänelle, kuinka minua harmittaa olla tällänen ja vielä kun hänkin siitä kärsii 😦 Meillä on kuitenkin melko lailla samansuuntainen huumorintaju ja sen siivellä me päästään eteen päin. Hän illan päätteksi mietti, grillaisko makkaraa, jos se vaikka kajettuu lanteille… Kerroin, että hänellä on ihanat lanteet, niin kuin koko paketti 😉 Lisäsin siihen vielä, että jotenkin minä luulen, ett vaikka salaa, niin hän jotenkin nauttii siitä… Hän vastasi vain hymyllä 😉 Tiedän, että jos hän edellisessä suhteessa sai osakseen vain moitteita, niin kyllä hän nauttii siitä, kun minä häntä kehun. En mielistele, vaan sanon vain sen, miltä minusta tuntuu. Se ei ole keneltäkään pois. Kerkesimme vielä suunnitella kesän reissuakin, jolle hän on innokkaasti lähössä mukaan, jos se ei ole minulle tuskallista… Ensimmäistä kertaa se olin minä, joka lopetin, kertomalla, että menen nyt sänkyyn lukemaan ja sitten unelmoimaan sinusta, jolle sinä et vaan voi mitään 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s