Löydän oman tieni


Eilisen sain ihan kiitettävästi lusittua! Kyllä, minulla ei ollut itku kaukana, mutta sain nieltyä. Sairaalakeikka meni yli odotusten. Minua kohdeltiin siellä taas niin hyvin, että jo se piristi mieltäni ja oli balsamia sielulle. Toinen tutkimus oli heti ok eli saan elää ja toisen tutkimuksen tuloksia saan odottaa.

Olin sopinut Tomin kanssa kahville menosta. Tom pyysi minua vielä illaksi erääseen tilaisuuteen. Oli pyytänyt jo aiemmin, mutta olin kieltäytynyt. Kun hän nyt esitti asian uudelleen, kerroin etten uskalla, jos Jerrykin on siellä ja en kykene kohtamaan häntä. En niin, että säilyttäisin itteni kuosissa. Hän ilmoitti, että ei usko minun menettävän mitään, vaikka näkisinkin Jerryn ja jos yhtään lohduttaa, niin Jerry ei tule sinne, koska on ylitöissä. Huh! Niinpä lähdin sinne ja se kyllä kannatti, sillä oli kivaa. Olisin halunut tietää, mitä oli jutellut Jerryn kanssa, kun oli hänelle soittanut, mutta en sitten viitsinyt. En usko, että mitään minusta, mikäli se Jerrystä on kiinni.

Kun tapaamme Tomin kanssa, emme puhu Jerrystä. Kaikki Jerryyn liittyvä keskustelu käydään virtuaalisesti. Illalla myöhään se taas meni siihen… Minua ärsyttää, että Tom yrittää järkeistää koko jutun.  Ei halua minun jäävän ”tälläseksi”. Minun oli pakko hänelle taas kerran selvittää, etten ole tieten tahtoen tähän tilaan halunut, vaan että oli minulle iso yllätys, että näin kävi. Selviä kyllä, sillä olenhan selvinnyt pahimmistakin! Tuntuu siltä, että en mitenkään voi kertoa Tomille, ei toiselle miehelle kerrota, kuinka hänen kaverinsa vaan on niin helvetin ihana! Kaikki tämä keskustelu oli niin raskasta, että minulla oli itku kurkussa. Niin kuin minun vain pitäisi nyt olla järkevä ja ohittaa kaikki, jatkaa elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aivan kuin olisin vaan jotenkin töpeksinyt ja nyt tarttisi vaan jatkaa entistä järkevää elämää.

Niinhän se on tehtävä, mutta minä olen rakastunut Jerryyn, eikä se ole hetkessä ohi! Haluan katsoa mitä tuleman mitää. Edelleen haluan tavata Jerryn ja katsoa, onko hän ihan ok, onko oikeasti niin, ettei hän halua minua. Löydän kyllä tien, mitä kulkea, Jerryn kanssa tai ilman.

Mainokset

One thought on “Löydän oman tieni

  1. Jee. Tämä kuulosti jo paljon paremmalta. Annat itsellesi luvan tuntea, vaikka tiedät, että tien löytyminen vie aikansa. Hienoa! 🙂
    PS. Ärsyttää wordpressin hymiöt, joissa perushymykin näyttää räkättävältä naurulta. Voin kuitenkin elää tämän asian kanssa. Piti vaan sanoa. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s