Miehiä ja tyttäriä


Aamupäivä meni ratevasti Tomin ja Jerryn kanssa virtuaalisesti. Toisistaan tietämättä keskustelin heidän kanssaan. Tomin kanssa facebookis ja Jerry alko pommittaa viesteillä kännykkään. Tom kertoi, kuinka olen hänelle bestis, jolle on kiva aina purkaa kaikki huolet. Olin hänestä samaa mieltä. Jerry taas laittoi viestiä, kuinka me ei sitten tavattukkaan? Kerroin, että pallo oli hänellä. Hänellä kuulemma oli ollut hässäkkää… Juuh, no niin, sellasta se on. 😀

Iltapäivällä minulla oli tapaaminen ystäväni kanssa, joka myös on mies. Kävimme teatterissa jo eilen illalla ja tänään menimme uudestaan. Sen jälkeen hän vei minut syömään. Upeeta! Paitsi, että minun teinineiti, Tytsä soitti, argh! Oli jo aiemmin haukkunut minulle KAIKKI minun miehet, olinpa suhteessa tai en. Vain isi on kyllin hyvä ja ylipäätään fiksu. Sain kuulla kunniani siitä, kuinka voinkaan valita aina niin väärin? Aina on joku vika jossain, liian vanha, liian lihava, liian kiltti, liian ja liian kaikkea. *huoh* Sanoin, että sorry nyt vaan, mutta enpähän ole ketään meille kuitenkaan majoittanut! On täysin minun asiani kenen kanssa liikun ja minkä ikäisten. Ymmärrän toki, että hän on nuori teini, jolle kaikki on kamalaa, etenkin ikä ja ulkonäkö,mutta kun hän on AINA ollut minulle mustasukkainen joka ikisestä miehestä!

Noniin, mutta tänään hän sitten soitti, juuri kun olimme ruokailemassa. Olisi halunut kyytiä! Kerroin, etten ole ajokunnossa, sillä otin teatterissa sherryn ja ruuan kanssa oluen. Siitä alkoi säksätys… Sanoin kuitenkin, että en voi asiaa nyt auttaa, on kaunis päivä, kävelkää! Sitten alkoi tulla viestejä 😦 Kuinka minä en taas ajattele heitä ollenkaa ja (hän ja Pien Mies) haluavat kans jonnekin syömään. Ilmoitin, että ei ole heiltä pois, jos joku vie joskus minua syömään! Kiukuti-kiukuti….minua alkoi vituttaa!

Kun olimme ruokailleet, niin tiemme erosivat. Lähdin kävelemään kotiin ja ajattelin sanoa pari valittua sanaa, mutta kappas neiti ei ollutkaan kotona. Pien mies oli ja sano Tytsän ja vävykin riidelleen ja lähteneen kauppaan. Olin hiljaa ja ”pelkäsin” heidän paluuta. Kun he tulivat, en puhunut sanaakaan, muttei minullekaan mitään sanottu. Oikein hyvä, niin selvittiin vähemmällä. Uskoisin, että kyllä Tytsä tajusi varmaan ylittäneen taas rajansa.

Joskus oikein ottaa pattiin ihan kuumana, sillä jos äitini on aina syyllistänyt minua milloin mistäkin, niin onko tyttärenkin ihan pakko?

Mainokset

4 thoughts on “Miehiä ja tyttäriä

  1. Lapset näyttävät olevan vähän samanlaisia. Myös meillä on pojilla tapana arvostella minua ja tekemisiäni. Yhtään ainutta iltamenoa minulla ei saisi olla puhumattakaan työmatkoista. Olen nyt kuitenkin pikku hiljaa päättänyt, että minullakin saa olla elämää kodin ulkopuolella. Mies ja pojat ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät. Tai saavat opetella.

  2. Sari – Niinpä, en ymmärrä, miksi äidin pitäisi vaan aina olla kotona??? No, Tytsä lähti vävykin luo eilen illalla ja tänään sieltä tuli viesti: Anteeksi se eilinen … 😉

  3. Hyvänen aika. Onneks meidän teinineidit ei sentään tässä asiassa ole samanlaisia. En muista, että olisi koskaan arvostellut mun ystäviä, miehiä tms. Mutta sillä ei olekaan ihana ja fiksu isi. 😉

  4. Neo – Sepäs se! Siitäköhän se johtuukin… Ku se oma isi on niin ihana! Siis kun se miunkii mielestä on ollut se kaikkien aikojen paras 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s