Minä en kirjoita kirjaa!


Minä luen kirjoja ja paljon. Ilman lukemista en istuisi tässä. Heijaisin itseäni jossain hoitokodin nurkassa, täysin tyhjä katse tuijottamassa ei minnekkään. Kirjoittelen myös ja ihan samasta syystä, pitääkseni itseni edes jotenkin ryhdissä, mutta minä en kirjoita kirjaa. En senkään takia, että tämän tästä saan siihen kehoituksia. Ei kirjan kirjoittaminen ole helppoa. Ei siihen siihen riitä, että kirjoittelee kivoja tai osaa jotenkin ilmaista itseään sanoilla. On helppo rykästä itsestään blogiteksti tai kirje, mukava sähköposti ja nokkela tekstari. Sillä ei ole mitään tekemistä kirjan kirjoittamisen kanssa. Kun kirjoitan blogitekstin, nakutan menemään ja se on siinä, en palaa siihen, en hio, en editoi. Päästän sen käsistäni saman tien ja olo on helpottunut.

Kun kirjoitetaan kirjaa, siihen palataan, sitä muokataan kuin pullataikinaa, poistetaan jotain, lisätään sitä sun tätä. Tehdään tekstistä kirja. Siihen menee aikaa, se on työtä. Sellaiseen en kykene! Kirjoittamisessa on ihanaa se, kun saa kirjoittaa, päästää itsestään jotain irti, juuri sillä hetkellä kun se tuntuu siltä. Kuin olisi tuska päällä ja kirjoittamalla se vaan alkaa hellittää ja tilalle hiipii autuas olo. Tekstiin paluu ei minulta onnistu. Kun olen sen päästänyt käsistäni, en halua siihen palata, sillä se on jo tehtävänsä tehnyt. En halua muokata, en lisätä, en poistaa, en halua enää sitä fiilistä, millä se oli kirjoitettu.

Nostan hattua kaikille heille, jotka sihen kykenevät, kirjoittamaan kirjoja, jotta minulla olisi lukemista. Viimeisin elämys oli SusuPetalin Goottiemon kauhujen lipas. Kuljin siinä kappaleen matkaa, kirjailijan kanssa, kun käsikirjoitus on hyväksytty ja alkaa varsinainen työ, editoiminen. Vietin jopa sen kostean illan. Mielessäni ajattelin kaiken aikaa, että kyllä sinä kirjailija jaksat, sinulla on sanoja ja niiden käyttämisen taito. Minä kuljin vain mukana, sivu sivulta ja kärsin mukana, tietäen kaiken aikaa, että minusta ei olisi siihen. Kun uppouduin  kirjaan sohvan uumenissa, lapset pyysivät jotain ja minä vain pyysin tekemään itse. Hienoa, olin todella se supermutsikin 🙂

En kerro tästä kirjasta enempää, mutta suosittelen tarttumaan siihen ja kulkemaan kappaleen matkaa, kirjailijan kanssa.

 

Mainokset

5 thoughts on “Minä en kirjoita kirjaa!

  1. Kiitos, Kimmeli, hauskasta arviostasi, laitan linkin tähän blogiini.

    Minä inhoan omiin teksteihin palaamista. Miten se voikaan olla niin tylsää, suorastaan vastenmielistä. Kerran pureksittua jo, sen makuista.
    Varmaan siksi en koskaan voi kirjoittaa tiiliskiveä, sen editoimiseen ei riittäisi mahahapot.

  2. Päivitysilmoitus: Päivien kimallus kulkee kirjailijan mukana « SusuPetal

  3. Hieno arvio Susun kirjasta, kirjoittamisesta, lukemisesta….

    Kirjoitit juuri kuten ajattelen. Minä vaan en osaa kirjoittaa. Onneksi sentään ajatella. 😀

  4. Susu – Ilo oli kokonaan minun puolellani. Kirja elää minussa, pitkään! Juttelin tänään taas erään kirjailijan kanssa editoimisesta ja hän piti siitä?

    Kiirepakolainen – Kiitos! Sydämestä se tuli… Älä huoli, kaikki osaavat kirjoittaa, omalla tavallaan…

  5. Päivitysilmoitus: Miksi en rikastu kirjoillani « SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s