Minä EN ole kateellinen!


 

Uskallan väittää, etten ole kateellinen! Tosin en uskaltanut sitä kertoa eräässä koulutuksessa!? Siellä siis kertakaikkiaan annettiin ymmärtää, että kaikki ovat kateellisia. Kouluttaja kysyi niin provosoivasti, ettei kukaan kyennyt väittämään vastaan. Ärsytti, meinasin lähteä, kun se koko koulutus oli niin yleistävää.

Käsiteltiin sitten kaikki kateuden ilmentymät ja en tunnustanut mitään. Siis istuin hiljaa paikoillani, koska jos olisin väittänyt vastaan, se kouluttaja olisi varmaan ”nujertanut” minut jollain uudella teesillä. No, kerronpa nyt muutamasta, sillä niitä kateuden merkkejä on pitkä rivi.

Vahingonilo ja loukkaava ironia – Koskaan en ole tykännyt! En kykene edes katsomaan Hauskoja kotivideoita tms. Minusta ei ole hauskaa, kun nauretaan aina sille, kun jollekin sattuu vahinko! Mikä siinä naurattaa kun joku vaikkapa ajaa pyörällä ojaan? Aivan varmana sattuu ja minusta sellaisessa ei ole mitään naurun aihetta. Loukkaava ironia taas on ihan suoranaista vittuilua ja se taas on huonoa käytöstä, ala-arvoista.

Välinpitämättömyys, tyytymättömyys – Nämäkin on niitä, joissa koen olevani ihan päinvastoin. No, olen välinpitämätön, silloin kun joku ihminen on minua loukannut. En jaksa tuhlata energiaani vihaan tms. kuluttavaan, vaan sellainen ihminen on minun elämässäni se, josta en välitä, millään lailla.

Juoruilu ja juonittelu – Hyväntahtoisia ”juoruja” voi jutella, mutta paha olo tulee, jos juoruilee selän takana ilkeyksiä. Rakastan kaikkia tarinoita ihmisistä ja joskus se voi lipsahtaa juoruilun puolelle, mutta se on kyllä silkka vahinko. Juonittelu on suurin syy siihen, miksi en kykene katsomaan saippuasarjoja. Tulen hulluksi juuri sellaisista juonitteluista enkä millään muotoa kykene käsittämään, miten se voi olla viihteellistä?

Kielteisyys, estää, vaikeuttaa – Niinpä, eli miksi minun pitäisi? Olen kielteinen, jos se osuu minuun, mutta en kiellä muita, en estä enkä halua vaikeuttaa kenenkään toisen elämää. Näin voi tapahtua, mutta siis tietoisesti minulla ei ole sellaiseen mitään aihetta.

Laiskuus, passiivisuus, märehtiminen – Hups! Juuri ne ominaisuudet, joita en vaan koe omikseni millään lailla. Jonkun mielestä laiskuus voi olla sitä, kun makaan sohvalla ja luen, mutta minusta se ei ole laiskuutta vaan rentoutumista, etenkin kun olen aika lailla aikaan saava. Märehtiminenkään ei kuulu tyyliini, sillä en olen niin itserakas, etten tykkää siitä olotilasta. Tässä puhuttiin siitä, kuinka aletaan miettiä yön tunteina ikäviä asioita. Minä laitan heti valot ja alan lukea kirjaa 🙂

Ongelmien suurentelu – Niinpä, yritän pikemminkin pienentää niitä, niin ei ole ollenkaan niin paha asia. Koko ongelma melkein katoaa, kun sitä kutistaa. En jaksa edes kuunnella niitä, jotka tekevät kärpäsestä härkäsen ja rypevät siinä niin, että kaikille tulisi oikein paha olo.

Vaikeus valita ja tehdä päätöksiä – No kun ei, ei sitten millään lailla. Minä en jahkaile. Tässä kohdassa puhuttiin siitä, kuinka menee kauppaan vaikkapa ostamaan puseroa, eikä osaa millään lailla päättää, minkä ottaa, koska se kauppaan jäävä, se mitä ei saakkaan, on kuitenkin parempi? Voi ei, sntakaa minun kaikki kestää. Tässä on syy, miksi en juurikaan lähde kenekään kanssa kauppaan, koska en kestä sitä valinnan vaikeuden seuraamista. Minä menen kauppaan ja otan sen, mistä tykkään ja tätä tapahtuu harvoin, koska minun ei tarvitse oikein saada kaiken aikaa jotain…

Mustasukkaisuus ja kontrollintarve – Seurasin aikoinaan jo työni puolesta mustasukkaisuutta. Se myötähäpeän määrä oli huikea, kun joutui seuraamaan mitä uskomattomimpia kohtauksia. Toisen ihmisen vahtiminen ja kontrolloiminen on kamalaa, äärimmäisen noloa. Senpä takia lasteni isän uusi nainen tuli ihan puun takaa, koska en ollut edes osanut vahtia, kontrolloida mieheni menoja.

Vallanhalu ja reviiriasenne – Menee kyllä ohi, sillä en halua valtaa. Reviirini riittää, kun se käsittää vain kodin. Vallan haluaminen, olisko se juuri sitä, että voisi hallita muita? Hui, minusta on ihan riittävästi siinä kun hallitsen itsäni 🙂

Vaikeus delegoida ja antaa tietoa – Hahaha…just! Osa työstäni on delegoiminen ja tiedon jakaminen, joten…

Kylläpä oli monta ilmentymää! Silti se, mitä noin niin kuin yleisesti käsitetään kateudeksi, on se, että ollaan kateellisia toiselle ihan mistä tahansa ja aina sillä toisella on joku paremmin kuin minulla. Miksi? Minä taas en koe niin, koska en ole materialisti. Minulle riittää se mitä minulla on. Olen aina rakastanut omaa elämääni, kaikkine iloinen ja murheineen, ihan vaan sen takia, että se on minun, ihan minun ikioma!

 

Mainokset

2 thoughts on “Minä EN ole kateellinen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s