Minulla on edelleen rajoja…


Minä olen todella itsekäs! Kun vietin viikonlopun muitten nurkissa, kärsin! Huolimatta siitä, että olin ihanan tätini luona, niin  en kuitenkaan voi olla niin kuin haluan. Juttelimme tästä Pienen miehen kanssa kotimatkalla. Kuinka meillä oli kiva reissu, mutta miten ihanalta voikaan tuntua se kun pääsee kotiin. Voi käyttäytyä ihan miten haluaa 🙂 Siis kun on kylässä, on oltava vieraskorea ja on huomioitava kaiken aikaa muut. On edes yritettävä käyttäytyä hyvin. Se on uuvuttavaa.

Jo se, että tätini luona ei ole televisiota, jota en muutenkaan kyllä katsele, mutta meillä kotona sitä joku aina katsoo, oli puute. Radiotakaan ei kuunneltu. Niin, että kun lähdimme kotimatkalle, oli aivan mahtavaa kun autoradio alkoi sen musan suoltamisen. Oikein mukana lauloimme. Käsittämätöntä, miten musiikin kuuntelukin voi olla tosi tärkeää!

Niin ja kun sai kiroilla. Kunnioitan sen verran vanhaa tätiäni, etten kiroile hänen kuullensa. Pien mies onnistui siinä paremmin kuin minä, jolta väkisin aina meinasi lipsahtaa. Minä olen niin rahvaanomainen, että noituan, kun se vaan on osa minua enkä näe sitä mitenkään huonona asiana.

Äänen käyttö on myös sellainen, mitä piti vahtia. Tätilläni on kuulolaite ja ilmeisesti hän kuulee eri lailla kuin me oikeasti kuulevat. Meillä on tapana korottaa ääntä kun innostumme. Se ei ollut hyvä, sillä jos naapurit kuulee, niin tulee valituksia.

Kun olin oluella ihanan miehen kanssa, jo se asetti minulle ihan hirveän paineen. Olen siis kivasti keski-ikäinen, mutta aina saan olla varpaillaan siitä mitä teen. Kun matkalla soitimme isälleni, nauroimme Pienen miehen kanssa, että annetaanko Voicen soida ja samalla kerrot kuinka piipahdamme siellä heti, kun olemme hakeneet äidin oluet 🙂 Join siis lauantaina kaksi olutta ja pelkäsin suunnattomasti, kun menin takaisin tätini luokse.

Pien mies kertoi oman näkemyksensä myös siitä, että kun aikoo mennä messuille, niin ei tahdo minua sinne mukaan, koska kiertäisin ne niin nopeasti ja kun hän taas haluaa kiertää ne hitaasti ja harkiten. Just! Siksi jokaisen täytyy saada tehdä asioita itsekseen ja niinkuin itse tykkää. Ei niin, että joku on mukana tärvelemässä kaiken 🙂

Vanhempani ja suurin osa sukulaisistani asettavat minulle tavallaan edelleen rajoja. Siksi minusta oli niin ihanaa päästä kotiin! Kuunnella kamalaa musaa, kiroilla, käydä saunassa ja nauttia sen jälkeen pari oluttaa ja vaihtaa viestejä, eroottissävytteisiä viestejä miehen kanssa 😉

Mainokset

2 thoughts on “Minulla on edelleen rajoja…

  1. Nostaa hymyn huulille, kun miettii, miten sitä vielä aikuisenakin pyrkii olemaan ”mieliksi” tai erityisesti ärsyttämättä vanhempia sukulaisia.

    Mulla on muutamia sellaisia sukulaisia. Vanhemmat on kuitenkin sellaisia, etten ole koskaan edes yrittänyt niille esittää mitään muuta kuin olen. Sanomistahan siitä aina välillä tulee, mutta antaa tulla.

    Ihanaa, että sulla oli kiva työmatka. 🙂

  2. Neo – Niin, kun sitä vaan on sillai jotenkin kasvatettu. Vanhempien kans myös 😦 Olen jo tuottanut heille mielipahaa siitä, että elän omaa elämääni omalla tavallani. En viitsi enää hirveästi soppaa hämmentää. Omien lapsieni kanssa olen toiminut niin, ettei heidän tarvitse salailla ja olla jotain muuta. Meillä on sen verran vapaata.
    Työmatkasta voidaan sanoa, että se oli siis onnistunut 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s