Olihan työmatka


Olen palanut kotiin. Ihanaa, olla kotona. Silti minulle jäi kaksi erittäin ihanaa miesmuistoa.

Ensimmäisenä kerron siitä, jonka kanssa kävin olusilla. Olemme tunteneet vuosia. Meillä on alusta asti ollut ”yhteys”. Jopa niin, että se kerran, aikoja sitten meni ihan siihen asti. Vannotin häntä, ettei koskaan kertoisi siitä kenellekkään. Kertoi kuitenkin, nykyiselle vaimolleen. Hah, no siitä hänelle aina muistutan. Samalla kerron, kuinka itse en voi kertoa kenellekkään, sillä kaikki naiset olisivat kateellisia ja miehet kuolisivat omiin katkeriin sappiinsa 🙂 No, joka tapauksessa tämä mies on ihana, ja nautin joka hetkestä, jonka vietimme. Puhuimme taas tosi paljon kaikkea ja nautin siis joka hetkestä, jokaisesta sanasta ja katseesta, jonka vaihdoimme. Hän on minua kohtaan niin luonteva ja meillä on niin paljon kaikkea yhteistä. Huolimatta siitä, että hän on naimisissa, meillä on jotain sellaista, mihin kukaan ei voi puuttua. Näemme harvoin, mutta ainakin minä leijun sen jälkeen monta päivää. Hän on juuri sellainen mies, jota ihailen, jollaista en koskaan saa, mutta hetkikin riittää. Hän on itsevarma, huumorintajuinen, komea ja empaattinen. Kun saatoin hänet junalle, hän suuteli minua, kuitenkin niin, että sanoi: Sallithan… Mitä olisin voinut sanoa… En mitään 🙂 Sen sanon, että kukaan ei tule minulle puhumaan hänestä mitään negatiivista, koska en kuuntele!

Toinen ihanuus on hän, joka kosketti minua perjantaina ja jota karttelin lauantaina. En päästänyt häntä niin lähelle, että olisi päässyt koskettamaan. Viestejä laitoimme, mutta en mennyt hänen luokseen. En halua olla sellainen ”kiimainen nainen” enkä missään tapauksessa helppo tapaus. Silti, käyn aika kuumana tähän mieheen, ja hei, pakko kertoa, mies on vapaa! Aiemmin ei ollut, mutta hän on alusta asti antanut merkkejä siitä, että käy kuumana minuun. Imartelevaa… Silti, en voi suositella itseäni, koska en vaan ole niitä naisia, jotka tekevät miehen onnelliseksi, no hetkeksi kyllä, mutta… Luulen kyllä, että me vielä tapaamme ja juuri niissä merkeissä.

Eli, kaiken kaikkiaan, varsin antoisa työmatka! Millainen se olisikaan ollut, jos olisin ollut ilman Pientä miestä ja yötä muualla kuin sukulaisissa…

Mainokset

4 thoughts on “Olihan työmatka

  1. Sinullahan on ollut aivan mahtava työmatka. Ja tuo tekee ihan hyvää, että on vähän ”vaikea tapaus” miehelle. Mutta kyllähän tuollainen itseäkin imartelee….

  2. Onnittelin itseäni, sillä olen nyt vieläkin ihanampi, kun en heti langennut 🙂 Näin sain kuulla…. Oikein kivaa…

  3. Päivitysilmoitus: Lohtua vai korviketta ? | Päivien Kimallusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s