Ne ihanat miehet!


Niinpä niin, olen ronkeli, mutta pidän miehistä, ihanista miehistä! Voisin poimia niistä jokaisesta jotain ja rakentaa sellaisen tosi ihanan miehen prototyypin 😀

Ikä ei ole tärkeä! Olen seurustellut itseäni nuorempien kanssa. Jopa lasteni isä oli minua 9v nuorempi. Olen myös seurustelut itseäni vanhempien kanssa, jopa huomattavasti vanhempien kanssa. En siis ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut tekevät siitä ongelman. Itse asiassa suivannuun aina, kun aletaan puhua jonkun parin huomattavasta ikäerosta. Miten se voi häiritä??? Tiedän paljon parisuhteita, jotka ovat edelleen varsin toimivia, vaikka heillä on se ikäero.

Kliseemäistä, mutta ihan totinen tosi on se, että huumorintaju on ihan hemmetin tärkeetä! Itse heitän läppää kaiken aikaa ja jos toinen osapuoli ei ole mukana ja menee kaiken aikaa ohi, niin good bye. Sen on pakko otta kiinni ja olla mukana, puhua samaa kieltä, nauraa minun kanssa, minulle ja minä hänelle. En halua mitään tuskaisaa keskustelua, missä pohditaan kaikkea vakavaa, siis tosi vakavaa. Miksi, niin siksi, että kun nuorena tälläisiä iltoja vietettiin, missä pohdittiin tuskissaan elämän syvyyttä ja olemassaolon tarkoitusta, meinasi järki mennä ja oli niin paha olla, että voi-voi. Mieluummin elän jonkun mielestä pinnallista liitoa ja olen onnellinen omassa yksinkertaisuudessani.

Käytös on tosi tärkeää! Olen aivan liekeissä, jos miehellä on hyvä käytös. Juntit älkööt vaivautuko 😉 Olen sulaa vahaa, kun mies auttaa takin päälle ja tekee sen luontevasti. Ennen se ei ollut tärkeää, mutta kappas kun iän myötä se vaan on alkanut tuntumaan aika makealle. Sekin kun mies päästää minut ovesta ensin, ei siis koskaan lompsi itse ensimmäisenä. Wau! Ihan pakko myöntää, mutta kyllä olo vaan tuntuu ihan rinsessalle. Hämmentävää on sekin, kun mies noutaa minut enkä minä miestä.

Puudelimiehet, ne jotka koko ajan kyhnäävät kiinni ja kerjäävät huomiota koiran katseellaan, saavat minut kirkumaan! Mistä hemmetistä niitä oikein sikiää. Miehen kuuluu olla sellainen nallekarhu, joka ottaa naisen kainaloon, lohduttaa ja kertoo matalan luotettavalla äänellään, että kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi. Niin, olen tosi fossiilli, mutta niin se vaan on, että miehen kuuluu olla vahvempi, kaikin puolin. Kaikki hiiret saavat olla, poissa minun polulta.

Mitä tulee ulkonäköön, niin se on tärkeä, tosi tärkeä. Kyllä täytyy olla jotain, mikä minua kiinnostaa, enkä tarkoita nyt sitä,e ttä tarttis olla joku tosi komea. Yleensä kaikki sellaiset ylikomeat miehet ovat ihan tomppeleita, ylimielisiä ja liian tietoisia omasta ulkoisesta habituksestaan. Panostavat vielä siihen ulkonäköönsä niin, että niitten hiusten laitto kestää kauemmin kuin minulla…argh! Mies voi olla ihan minkä näköinen tahansa, jos vaan on minun silmissäni ihana! Lihavia en kestä! En voi millään koskettaa miestä joka on lihava. Jätän aivan suosiolla sellaiset kaikille muille. Ei ainoastaan se, että koen lihavan vastenmieliseksi, vaan myöskin se, että lihavuus kertoo huonosta itsekurista. Ruoka maistuu ja sohva. Ei silti tartte olla mikään sporttinen sikspäkkityyppi, vaan sellainen keskiverto, joka syö kun on nälkä, ei herkutellakseen ja lihakset on työllä saatu 🙂

Ihan tähän lopuksi on vielä avauduttava sen verran, etten todellakaan ole haku päällä. Pärjään edelleen vallan loistavasti ilmankin, etenkin kun saan jatkuvasti kuulla parisuhteista kuilun reunalla ja miten voikin olla puuduttavaa. Ollaan yhdessä vaikka ei ole enää mitään yhteistä ja kuinka se mies/vaimo on niin… Mies kertoo kuinka vaimo ei anna ja vaimo sitä, kuinka ei mies ei kiinnosta. Onneksi välillä näkee ja kuulee parisuhteista, jotka edelleen kukoistaa, vaikka yhteisiä vuosia on ihan huikea määrä – niistä tulee iloiseksi!

Mainokset

5 thoughts on “Ne ihanat miehet!

  1. Voi että tää oli hyvin kirjoitettu ja erityisesti nauratti tuo että ”lihavia miehiä en kestä” ja myös se itsekurin puute.
    Täytyy sanoa että voisin itsekin tuon kaiken allekirjoittaa!
    Paula

  2. Irwikissi – kiva!

    Paula – kivat sinullekkii, sillä olin satavarma, että ku kirjoittaa lihavuudesta, sataa paskaa niskaan, koska siitä ei vaan saa mainita, millään lailla.

  3. Ai miks ei lihavuutta saa mainita? Kai sen useimmat lihavatkin myöntää, että itsekuria puuttuu. En halua minäkään löperöä miestä: joku on itsekurin puutteen vuoksi lihava, joku toinen taas ei osaa elää yhtä naista kerralla vaan on vaimo tai morsian ja sitten vielä rakastajatar. Kyllä miehellä pitää olla sen verran itsekuria, että jos minä olen jonkun nainen, en ole toinen tai mikään muu järjestysnumero vaan ainoa. Ja kokemukseni mukaan kropan kunnossa pito ei vaadi läheskään niin paljon aivoa kuin seksielämän säätely 😀

  4. Kiitos Daniela! Nämä ovat kaikki aika lailla sellaisia kysymyksiä, että ”joka lyylin oma tyyli”. Joskus aikoinaan minulla oli illuusio olla jonkun se ainoa, vaan onpa se karissut vuosien myötä, kun on nähnyt ja kokenut yhtä sun toista. Pääsen helpommalla, kun en pyri kenenkään ainoaksi, joskaan en pyri muutenkaan kenenkään suosioon. Sitä vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s