Ei voi kaikille olla ystävällinen !


Minä en ole koskaan ollut yksinäinen. Viihdyn tavattoman hyvin omassa seurassani, ollessani yksin. En siis kaipaa lähelleni ihmistä, ihmisiä. Ystäviä minulla kuitenkin on. Sellaisia ihan oikeita, aitoja ystäviä, joiden kanssa ei tarvitse olla koko ajan yhteydessä, koska se yhteys vaan on olemassa! Oikeat ystävät ovat niitä, jotka osaavat iloita kun minä olen iloinen ja lohduttaa kun olen surullinen.

Vuosien mittaan moni on jäänyt pois. Kenenkään ei tarvitse ylläpitää suhdetta, mikä uuvuttaa ja mikä pahinta, ei ole luotettava tai jos se on kilpailuhenkinen. Jos joku minua loukkaa tai aiheuttaa minulle harmia, se vaan jää pois minun elämästäni. Jonkun mielestä se on pitkävihaisuutta, minusta se on itsesuojelua.

Muutaman olen pudottanut kelkasta. Nämä sitten ovat yrittäneen pyrkiä takaisin, mutta en huoli. Voin olla kova ja kylmä, mutta miksi ottaa riskiä??? En siis tarvitse paljon ystäviä. Minulle riittää muutama helmi 🙂

Viime viikolla sain viestin eräältä entiseltä ystävältä. Hän aloitti sillä, miten on ikävä… Niinpä, ikävä syntyy muistoista. Niistä yhteisistä mukavista hetkistä, joita joskus oli. …hän jatkoi sillä, että ei edelleenkään tiedä mikä tuli ja miksi ystävyys loppui? Se sitten siitä. Siis, miten helppoa oli unohtaa, se kuinka hän tieten tahtoen loukkasi minua ja kuinka minä siitä hänelle silloin kerroin. Hän halusi tehdä asian, mistä tiesi, etten tykkää ja kerroin sen hänelle. Silti hän teki sen. Lisäksi oli monia muita, pieniäkin asioita, joista hän aina halusi kilpailla kanssani. Yritin sanoa, että tee sinä niitä asioita, mitä sinä osaat, onko aina pakko yrittää samaa kuin minä. Pahinta oli se, että jos kerroin olevani kiinnostunut jostain miehestä, niin toki hän jonkinlaisen kapulan rattaisiin viritti. Olkoonkin, että meillä oli sellainen hiukan kevytmielinen suhtautuminen miehiin, niin en silti tykännyt ajatuksesta, että jos minulla oli ollut joku, niin hänekin oli se saatava… Minusta hiukan vastenmielistä.

Niin, en sitten vastannut hänen viestiinsä. Lapset toki yllyttivät laittamaan ”suorat sanat”. Siitä se kirjeenvaihto sitten olisi alkanut ja en kuitenkaan halua olla ilkeä. Minusta on helpompaa vaan unohtaa.

Toinen juttu on sitten nämä ”sitkeät ystävät”, ihmiset, jotka vaan roikkuvat kimpussani ja laittavat sähköpostia, ovat jollain lailla vaan päättäneen olla ”ystäviäni”. Sanalla sanoen, rasittavaa! Olin tässä jokin aika sitten radiossa ja aivan oma itteni. No, eikös heti ohjelman päätyttyä eräs sitkeä miesasiakas(wanha!) laittanut sähköpostia, kuinka oli kuunnellut minua… (ounou…) ja ihmetellyt, kun en ole niin ystävällinen, kun hän käy asiakkaana! Juuri niin! Kun ei vaan voi, sillä en kestä niitä, jotka tunkevat ”iholle”. Tämä herra on sitten pyydellyt minua mukaansa ja voikiesus, niin kiusallista, että on aina vaan pakko ottaa askel taakse päin ja koittaa olla mahdollisimman viileä.

Olenhan minä kiltti ja ystävällinen, mutta on varmaan 1% sellaisia, joille en kykene. En siitäkään huolimatta, että arvostan kaikkia ihmisiä ja pyrin pitämään kaikki samalla viivalla.

Ainiin, ihan meinasi unohtua. Olen ajatellut Rinssiä… Sitä, miten ihana hän oli ja miten jumalainen rakastaja. Onneksi se kohtaus menee ohi, kun palauttaa mieliin sen viimeisen kerran, jolloin hän oli ihan kaikkea muuta. Siis kyllä minä ikävöin häntä, mutta jos hän tekisi ehdotuksen paluusta, en jaksa uskoa, että suostuisin.

Sen sijaan, minulla on melko lämpimiä tunteita erääseen toiseen mieheen. Hän ei ole työkaveri, vaikka olenkin hänen kanssaan työjuttuja hoidellut. Tapaamme aina silloin tällöin ja kun soitan tai laitan viestiä hänelle, niin hän melko nopeasti saapuu luokseni(hyvää käytöstä!). Meillä on tapaaminen ensi viikolla, sillä menemme erään ihmisen luokse, jonka haluan häneen tutustuttaa. Hän jopa ehdotti, että noutaa minut kotoa(ei uskalla olla minun kyydissä). Eilen hän soitti minulle… Ihmettelin miksi, mutta hänellä oli minulle hyvin vähäpätöinen kysymys. Hah, no sen puitteissa pikkasen haasteltiin. Kerroin hänelle samalla, että olisin halunut elokuviin, mutta ei ollut kaveria ja samaan hengenvetoon heti, että hänen kanssaan en uskaltaisi lähteä mihinkään pimeään paikkaan. Hän nauroi ja olin ymmärtävinäni, että hän käsitti sen eri lailla kuin minä 🙂 Minä heitän enimmäkseen aina läppää ja hän on välillä pikkasen tosissaan. On sanonut senkin, että jos olisi nuorempi, piirittäisi minua. Olen vain hymyillyt, sillä en ole viitsinyt sanoa, että jos hän ei olisi naimisissa, olisin otettu. No, se on vain leikkiä ja ihan piristävää.

Mainokset

2 thoughts on “Ei voi kaikille olla ystävällinen !

  1. Tosta ystäväjutusta oon aatellu aivan samoin. Ystävyys ei elä ylläpitämällä, se elää aivan luonnostaan siitä halusta, kun ihmiset haluavat keskenään ystäviä olla. Se kyllä näkyy onko joku ihminen oikea ystävä vaiko ei, eikä oikea ystävä tuota pahaa mieltä toiselle. Oon myös pudottanut semmosia ihmisiä elämästäni, jotka eivät mielestäni sitä mun ystävyyttäni oo sitten ns. ansainneet, eikä yhenkään kohalla oo tarvinnu jälkikäteen katua, vaikka eihän se semmonen mukavaakaan oo, niin paljon kun on yhdessä koettu ja välillä ois hauska vanhoja muistella.

  2. Bemary – Juuri tuota yritin sanoa, että ystävyys elää ihan luonnostaan 🙂
    Muistoja on, paljonkin, monenkin kanssa, voi niitä muistella, mutta aika entinen ei enää palaa….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s