Oman polkuni tallaaja


Kehityskeskustelu tulossa…. Miksi minusta tuntuu taas siltä, että saan siellä enimmäkseen puolustella itseäni???? Siksi, että se, mitä viime vuoden keskustelusta jäi mieleen, oli se, kuinka minusta oli valitettu, etten tee sitä niin vaan näin, yms. Aina palataan siihen, että minun tulisi muuttua, samankaltaisiksi kuin kaikki muut! Kulkea muiden viittoittamaa tietä… Vaan kun minä en vaan voi. Minä haluan kulkea ihan omaa polkuani, kaikki omat ryteiköt raivata ja kompastua niihin kiviin, mitä vastaan tulee. Se ei aina ole helppoa, mutta se on minun elämää.

Jos ehdottaisin esimiehelleni, että muutun samanlaiseksi kuin muut, olisikohan se kivaa? Tekisin kaiken samalla lailla kuin muut ja jättäisin muutaman minulle kuuluvan hommankin muille. Juoksisin aina tämän tästä itkemässä esimiehelle kun se ja se ei tee niin vaan näin. Mitenköhän se onnistuisi? Luulen, että minun kantiltani se peli olisi nopeasti pelattu.

Minusta on aina ollut kurjaa se, että oletetaan ihmisten asettuvan sellaiseen muottiin, mitä sanotaan normaaliksi, koska kaikki tekevät niin ja se on vaan yleisesti hyväksyttyä. Persoonallisuus ja luovuus siinä kuolee. Nostan aina hattua ja vedän lipun salkoon, kun tapaan ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta uskaltavat uida vastavirtaan. Se on ajoittain raskasta, mutta palkitsevaa, koska oman ittensä kuunteleminen ja sen kanssa toimeen tuleminen on vaan niin ihanaa.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi töitä ei voi tehdä eri lailla??? Kunhan vaan tulee työt tehdyksi, niin sen luulisi olevan pääasia. Ehei, kun pitäisi tehdä kuin robotti, mekaanisesti ja kaikki samalla lailla. Vartuhan jos teet saman homman tosin, niin pyhä viha laskeutuu päällesi! Silti, teen työni niin kuin se minusta hyvälle tuntuu. Reippaasti ja niin, että lopputulos on kiitettävä.

Niin, että aina, ihan koko ikäni olen saanut puolustaa oikeuttani olla minä itte. Pentele, varmaan vielä vanhainkodissakin joudun kaikkien silmätikuksi, kun haluan hernepussin heittelyn asemesta pelata silmäpeliä 🙂

Silti, annan muiden olla ja elää! Onko se paljon vaadittu, että saan vaan olla oma itteni? Miksi minun tapani elää on niin vaikea hyväksyä?

Eilen tein Otavan Kalevala-testin ja oliko yllätys, että olin Lemminkäinen 🙂

Sinussa on jotain samaa kuin Kalevalan Lemminkäisessä, tuossa vauhdikkaassa, huimapäisessä, kiivaassa, ennakkoluulottomassa ja pelottomassa soturissa. Lemminkäistyyppi lähtee innokkaasti mukaan seikkailuihin ja nauttii uusien paikkojen näkemisestä, riskien ottamisesta ja ihmisten tapaamisesta. Joskus Lemminkäistä muistuttavat ihmiset voivat olla myös ajattelemattomia ja äkkipikaisia. Kalevalassa Lemminkäinen saa koko Pohjolan vihat niskoilleen tapettuaan suutuspäissään Pohjolan isännän. Seikkailijan tie vie lopulta Tuonelan jokeen, josta äiti hänet onneksi vielä kursii kokoon.
Mainokset

5 thoughts on “Oman polkuni tallaaja

  1. Vallan innostuin tosta testistä. Pitää heti kohta pian käydä kuukkeloimassa se.

    Multa jäi kehityskeskustelu tänä vuonna sattuneesta syystä väliin, mutta en kyllä ole koskaan kokenut sitä puolustusasemaan asettumisena. No joo, kyllä mä olen käynyt läpi edellisen vuoden myyntiluvut ja oman asiakaskunnan kehittymisen ja rakenteen läpi, jotta mulla on hyvät selitykset valmiina, jos niihin puututaan. Mutta meidän kehityskeskustelut on yleensä sitä, että asetaan yhdessä seuraavan vuoden tavoitteet numeroina, keskustellaan menneestä vuodesta työhyvinvoinnin kantilta ja siitä kuinka koko liikettä voisi parantaa. Kovin henkilökohtaisiin asioihin ei yleensä mennä, ellei itse halua. Oikeastaan ne on meillä paljon enemmän kahden tai kolmen keskisiä tsemppaus tuokioita, jossa ideat lentää suuntaan ja toiseen. Tosi paljon siis riippuu siitä, millainen esimies on. Jos sen mielestä on olennaisempaa kuinka asiat tehdään kuin se, että asiat tehdään ja vieläpä kiitettävästi, niin onhan se nyt kummallinen tapa suhtautua.

    Eli yritän sanoa, että kehityskeskustelun tarkoituksena on kehittyä ja kehittää yhdessä eikä suinkaan torpata jotain yksittäistä työyhteisön jäsentä. Nih!

  2. Kehityskeskustelu tuntuu olevan meillä sellainen Leelian lepotuoli 🙂 Kun käsitellään osiota heikkoudet ja vahvuudet, niin siinä se tulee… Kerron itse mikä on heikkouteni ja se on se, etten ole mikään ryhmätyöskentelijä. Saan enemmän aikaseksi, kun saan tehdä itekseni. Vaan kun kaikki eivät pysty siihen ja tässä talossa pitäisi kaikki tehdä yhdessä ja plaaplaa… Mikä minun vinkkelistä on aivan outoa! Annan muiden häärätä kimppakivaa, jos saan itse tehdä itekseni 🙂

    Kerro, mikä Kalevalan hahmo olet???

  3. Heh! Ilmeisesti ovat sit kuitenkin olleet tyytyväisiä sun työpanokseen, vaikka kehityskeskusteluissa nuristaankin. 🙂

    Vastaus Kalevala hahmoon löytyy mun blogista hetkisen kuluttua.

  4. Tsemppiä kehityskeskusteluun! Minulla on ollut näitä vasta tässä uusimmassa työpaikassani ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Ei onneksi ole vielä ainakaan valitettu ja itselläkin on ollut vain kiittämistä.

  5. Neo – joo, osittain! Ainoastaan jotkut pikkuasiat hiertävät joitain…siis minun mielestä pikkuasiat 🙂

    Kiitti Sari! Minusta on aina valitettu….ihan lapsesta asti, joten olen kyllä tottunut siihen 🙂 Silti tiedän, etten ole paha, en ilkeä, ja teen kaikki vaan niin hyvin kuin pystyn, mutta silti, minä olen ihminen, joka ärsytän niin monia ihan vaan sillä, kun kuljen omia polkujani!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s