Leffassa kuultua


Olin eilen Pienen miehen kanssa elokuvissa. Lasten elokuvat ovat ihania, mutta karsastan niissä käyviä vanhempia. Etukäteen jo aina korpee ne kaikki superyyberhuippuäidit, jotka siellä ottavat pääosan. Kerran minulla oli kaikki lapset mukana ja saimme sitten nauttia eräästä äidistä, joka koko elokuvan ajan selitti lapselleen, mitä elokuvassa tapahtui, kato nyt se menee tonne ja kato nyt se tekee tollee…. Herra mun vereni, kun olis tehnyt mieli kumauttaa se hiljaseksi. Tytsä tuumasikin, että olisi sanonut sille jotain nasevaa, mutta kun oli niitä lapsia paikalla.

Eilen ei ollut selittäjää paikalla, mutta oli toisenlainen superyyberhuippuäiti. Tuli kahden lapsen kanssa meidän taakse. Alkoi töniminen ja sitä jatkui… Kun käännyin katsomaan, niin sain katsella suht leveää persettä. Mitä tämä äiti oikein teki? Riisui niitä lapsia. Lapset kävelivät ihan itse paikan päälle ja osasivat puhua, mutta eivät riisua? Uskomatonta! Niin, minusta on todella uskomatonta, ettei lapsi saa itse riisua vaatteitaan, saati pukea. Nämä hovipalvelvelijaäidit kun tekevät sen, ettei vaan pikkupiltin tarvitse itse tehdä mitään. Minusta se on lapsen aliarvioimista – onko lapsi niin pösilö ettei muka osaa itse riisua? En usko. Minä en ole näin tehnyt(niin, tässä tulee esille se itseriittoisuus). Lapseni ovat saaneet ihan itse pukea ja riisua. Tytsä oli tosi pieni, kun alkoi laittaa sukkahousujaan yms. ihan itse. Annoin vaatteet ja hän puki. Selvittiin aina helpommalla, kun piti pienempiä auttaa. Pojilla ei muuten sukkahousuja ollut! Siitäkin sain palautetta, että kunhan vien tarhaan, niin täytyy olla sukkahousut! Ei täytynyt. Pojilla oli pitkät kalsarit ja sukat ja osasivat itse pukea.

No, niin ja sitten takaisin elokuviin. Kun tämä huippuäiti pääsi vihdoinkin istumaan, elokuva ei siis ollut vielä alkanut, niin hänen lapset kysyivät, että miksi heillä ei ole mitään syötävää? Katselivat tietysti, kuinka kaikilla muilla oli jotain, enimmäkseen popcorneja. Koska meillä on sellainen tapa, että meillä syödään kotona pöydän ääressä, sanoi tämä äiti. – Otan osaa, niillä on varmaan ruokarukouskin, tuumasi Pien mies. Samalla mieleeni nousi kuva, missä tämä perhe kokoontuu pöydän äärelle ruokailemaan – popcorneja 🙂 Tuli jokseenkin rahvaanomainen olo ja koetimme piilotella omaa popparipänikkää. Muuten oli tosi kiva leffakeikka, sillä ketään selittäjä-äitiä ei ollut tällä kertaa paikalla.

Mainokset

4 thoughts on “Leffassa kuultua

  1. Minun neiti on myös saanut pukea itse heti kun on siihen kyennyt. Eli tosi pienenä. En muista, että kukaan muu olisi siihen puuttunut sen ihmeemmin, mutta mun oma äiti jaksaa vieläkin välillä sanoa, että kyllä hänen niin kävi sääliksi, kun sellainen nippa nappa vuoden ikäinen joutui ihan itse pukemaan. Ei se mitään joutunut vaan halusi. Kauemmin siinä olisi mennyt, jos mä oisin alkanut toista vastentahtoisesti pukemaan.

    Mulla tuli melkein tarve lähteä ostamaan niille tenaville popcornia. Olisivat sitten kotona voineet rukoilla niitä. 😀

  2. Neo – Se onkin hullua, että muilla on aina ollut ne säälin(?) tunteet, kun meidän lapset ovat itse tehneet… Voi kiesus! Minunkin äidilläni…vaikka kyllä minäkin sain pienenä pukea, miksi siis ei minun tyttäreni.
    Arvaa, ettei mieli tehnyt antaa sitä omaa isoa popparipänikkää niille lapsille! Vaan kun ajattelin, kuinka he olisivat ilahtuneet ja sitten se superäiti olisi varmaan tullut siihen väliin, mutta kun me syödään vaan kotona ja pöydän ääressä, ni olisi ollut lapsilla sitten paha mieli 😦

  3. Kauheeta, ma oon just tommonen saatanan helikopteriaiti joka porraa kakaransa ymparilla koko ajan ja koittaa tehda kaikkea niitten puolesta. Inhottavaa! Mista sekin johtuu???? Ne istuu lamaantuneena kuin buddhat ja odottaa tyyliin aiska pyyhkii pyllyn. Tarttis varmaan tehda jottain, sano Manu. Ainakin olen nyt tiedostanut asian…

  4. Hahaa Marianne – eihän??? Olisitko kiltti ja kertoisit miksi? Minua ihan oikeasti kiinnostaa miksi? Kukaan ei osaa selittää, kaikki vaan häärää niin pirusti ja sitten puhutaan kuinka äidit ovat lopen uupuneita? Minä olen ollut yli 12v yksinhuoltaja ja en ole vielä ollut uupunut, no ehkä joskus ihan hetkisen 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s