Äiti lorvii


Oli tässä eräänä iltana varsin kiva tilanne. Olin juuri tullut Pelimiehen kanssa kaupasta ja olimme kaksin kotona. Tytsä ja Pien mies olivat jossain omilla teillään. Pelimies oli jo kaupassa kertonut tekevänsä ruokaa, kanapastaa?! Hiljaa mielessäni huusin eläköötä ja ostimme ruokatarpeet. Kun tulimme kotiin, minä avasin oluen, otin kirjan ja asettelin itseni hyvään asentoon sohvalle. Pelimies alkoi kokata! Teki siis todella hienoa jälkeä, paistoi kanafileitä, keitti pastaa, raastoi juustoraastetta yms. Olin ihan ”kauhuissani”. Kun tuli valmista, söi hyvällä ruokahalulla ja kehui miten on heekkua, kun itte tekee! Minähän en siis syönyt, koska olen niin ruokarajoitteinen :). No, vältän niitä valkoisia jauhoja ja en tykkää, jos ruuassa on juustoa. Tästä en kerro lapsille, mutta tosihan se on. Minusta oli huippuihanaa se, että poika teki itse ruokaa ja millaista ruokaa!

Kun sitten myöhemmin muut lapset tulivat kotiin, saunoimme. Saunan jälkeen, hahaa, menin taas nauttimaan saunaoluen(voi vaikuttaa hirveälle, muttei ole!). Pien mies alkoi tehdä iltapalaa. Paistoi munia ja teki niistä minulle voileivän, njam! Kyl kelpaa olla äiti ja yksinhuoltaja 🙂

Tästä kerroin sitten ihan vaan huvikseni töissä. Sain kuulla heti, kuinka muut äidit tekevät lapsilleen voileipiä yms. Kuuntelin monttu auki. Kun oikein pinnistin, niin en oikein edes muista, milloin olisin tehnyt lapsilleni voileipiä? Miksi tekisin? Jokainen haluaa itse tehdä, juuri sellaisen voikkoleivän, mistä tykkää ja silloin kun tekee mieli.

Tänään luin lehdestä, että on iso joukko syrjäytyneitä nuoria, jotka ovat sitä mieltä, että miksi pitäisi käydä töissä…. hmmm…. Onko heille aina tehty kaikki valmiiksi? Eikö heiltä ole koskaan vaadittu mitään? Vai miksi niin??? Tätä vaan aina mietin ja sitä, että on meitä erilaisia äitejä, ei kahta samanlaista!

Mainokset

5 thoughts on “Äiti lorvii

  1. Sulla on niin ihanat lapset. En lakkaa niitä koskaan kehumasta! Itsellänikin on ihanat pojat, kaikki kolme, mutta tuollaista omatoimisuutta heistä saa hakea. Vikaa on kyllä minussakin, kun aina haluan tehdä kaiken itse. Olen siis kuten äitini ja silti olen oppinut kotini hoitamaan kun omilleen muutin. Eli uskon lapsienkin oppivan. Minusta ei kuulosta yhtään pahalta, jos äiti ottaa illalla oluen tai kaksi. Lapsesi ovat niin isoja, etteivät ainakaan jää vaille huolenpitoa eikä kahdesta oluesta kukaan vielä tolkuttomaksi mene. Toivon teille ihania talvipäiviä, meillä vietetään nyt lomaa koko perheen kesken!

  2. Tosi hienoa!! Mä heräsin tähän samaan asiaan vuosi sitten kun ”muutuin” yksinhuoltajaksi.. Lakkasin tekemästä ja passaamasta. Tai ehkä joskus, kun haluan hellitellä…. Alkuun olivat kovasti ihmeissään, mutta nyt ovat jo tosi omatoimisia. Ja minä en ollut tuota avuttomuutta edes huomannut, ennekuin oli pakko… Reipas poika sulla!!

  3. Kiitos Sari! Sinä sen sanoit, äitin vika! Minun äitini ei passannut, jouduin pienestä asti tekemään perheelle ruokaa ja pesemään pyykkejä yms. Toisaalta, sainpahan ihan hyvät eväät 😉 kun opin, että mitään ei saanut!

    Kiva Hymytyttö kun tulit tänne. Ei tartte tehdä, ei passata, jää enemmän aikaa oll äiti, halia ja pusutella, puhua höpöjä ja rakastaa! Kiitti!

  4. Täten tunnustaudun lukijaksesi.

    Hyvin olet pärjännyt ”pesueesi” kanssa!
    Lapsesi saavat varmasti riittävästi turvaa ja huolenpitoa.
    Mutta toisaalta saavat onnistumisen elämyksiä! Ja siitä voimaa vastoinkäymisten kohdatessa.

    On hienoa, että rohkeasti kuljet omaa polkuasi, vaikka se ei ole ns. normi.
    Saattaapi olla hyvä vaihtoehto tässä elämäsi vaiheessa tuo sinun Prinssien kanssa seurustelu…
    Prinssit, eivätkä prinsessat, kestä, eivätkä osaa arkea elää. Kuten tiedät!

    Eikä se Prinssi/prinsessa- elämä myöhemminkään niin huono vaihtoehto ole.
    Katselen elämää täältä, missä horisontti tulee yhä lähemmäs, eikä ole enää vain jossain siellä kaukana.

    Kurkistelenpa jatkossakin elämäsi kulkua, jos sallit?

    Elämän makuisia päiviä sinulle ja lapsillesi!

  5. Kiitos Seija tunnustuksesta 🙂 Kommenttisi on ihana ja juuri sellainen suvaitseva, koska minun elämäni ei ole aina juuri sellaista normielämää. Mutta – lapset eivät ole valittaneet 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s