”Vaarallisia” sanoja


Minulla on tapana antaa palautetta, positiivista palautetta, ihmisille, joista pidän. Jos joku on jossain hyvä, tuntuu kivalta kertoa se hänelle. Jos joku on hyvännäköinen, minusta on kiva kertoa siitäkin. Kun joku auttaa minua, voin vaikka halata, koska olen niin iloinen. Mutta – ihan pikkujuttu, en kaipaa itse sitä! Olen kertonut monia kertoja sen, että en kaipaa kehuja. Jos en kyllä moitteitakaan. Se ihanteellinen tila on se plusmiinusnolla.

Minulla on ollut sellaisia miehiä, jotka ovat kehuneet minua. Ulkonäköäni ja lähes kaikkea mitä teen, hyvä kun eivät ole suudelleet maata jalkojeni alla. Apua, miksi eivät ole varoituskellot kilkattaneet??? Sillä, suurin osa tälläisistä miehistä odottaa sitä samaa heitä kohtaan! Niin, minä todella osaan antaa palautetta, mutta vain kun se on lähtöisin minusta, vilpittömästi minun sydämestäni. En voi kehua siksi, että toinen odottaa sitä minulta ja paistattelee siinä, tarvitsee niitä kehuja. Valitettavasti, se on kamalaa, menee mielistelyksi ja arhg, en kykene siihen.

Olen surullinen, koska Prinssini oli sellainen. Uskoin niin, että hän olisi mies, jolla on vahva itsetunto, mutta erehdyin ja se murehduttaa  minua. Kun miehellä on vahva(=terve) itsetunto, sitä ei tarvitse pönkittää. Minulla on ollut joskus samantyylinen mies ja hän se suorastaan kalasteli niitä kehuja. Hänelle sanoin joskus, että minä en tarvitse kehuja! Ei uskonut, koska hänen mielestä kaikki ihmiset rakastavat kehuja? Minä en ole kaikki. Pärjään loistavasti ilmankin, sillä kuten sanottu, tiedän kyllä paikkani. Sitä vaan hämmentyy, jos kehutaan, koska se tuntuu menevän vähän yli ja aina on pelko, että mitä jos uskon olevani niin hyvä, niin silloin peli on menetetty. Aina pitää olla sellainen olo, ettei koskaan ole missään niin hyvä, etteikö olisi petraamisen varaa 🙂

Eilen tapasin useita ystäviäni… Eräs heistä(mies) sanoi minulle ihan suoraan, että olen kaunis! Voi kiesus, mie olin ihan pihalla, no olin fyysisestikin pihalla, mutta jotenkin menin niin hämmentyneeksi. Myöhemmin illalla viestittelimme vielä ja kehuja ropisi lisää. Niin, että pelko persiissä tässä ollaan, onko hän sitä samaa sarjaa? Odottaakohan hän sitä samaa minulta? Olenhan minä häntä kehunut, useinkin ja ihan syystä. Niin, ja eihän tässä nyt mitään suhdetta olla virittelemässä! Vaan… kuhan nyt sitten taas mietiskelin, vaikka pitäs jättää hevoselle, ku sillä on isompi pää.

 

Mainokset

2 thoughts on “”Vaarallisia” sanoja

  1. Todennäköisesti se mies yritti ”lämmitellä” sinua. 😉
    Ei se nyt silti automaattisesti tarkoita, että kyseessä on mainitsemiesi miesten kaltainen tapaus.

  2. Niinpä niin, Tiina… Saahan sitä yrittää 😉
    Tuttu mies se on ja annan mennä kaveruuden piikkiin.
    Silti, sitä tulee varovaiseksi ja alkaa tarkkailla mitä ihmiset puhuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s