– Tauko –


Minulla on ollut yksi mies, joka oli lähes täydellinen, johon olin todella rakastunut ja jonka menetystä olen surrut enemmän kuin koskaan mitään muuta. Hän oli lasteni isä!

Hänen jälkeensä ei ole ollut ketään, jonka olisin päästänyt niin lähelle. En ole ketään rakastanut niin täysillä, enkä ketään ikävöinyt sellaisella tuskalla kuin häntä.  Kaikki sen jälkeen ovat olleet sellaisia, että minulla on ollut jalka oven välissä kaiken aikaa. Omalla tavalla ihania, mutta silti en ole ollut ihan maassa, kun suhde on päättynyt, joko minun tai hänen toimesta.

En usko, että pystyn enää rakastumaan ja suorastaan toivon sitä, ettei niin kävisi. Se ei ole kivaa! Ihan sukasta koko tunne 🙂 Ihastua saa, se on paljon vaarattomampaa ja se menee ohi kuitenkin. Pieniä ihastumisia aina silloin tällöin, niin pysyy vireessä. En usko myöskään, että minulle olisi sellaista miestä, mikä minulle sopisi. Olen niin saamarin kranttu.

En halua miestä, joka antaa kaiken periksi eikä osaa tehdä aloitteita. Hullaannun yleensä päätä pahkaa miehiin, jotka ottavat ohjakset käsiin ja minä saan vaan nauttia, ihanaa…. Mutta, mikä siinä sitten on, että juuri he ennen pitkää pajastuvat sellaisiksi, joiden on pakko saada määrätä kaikki ja olettavat että sen mukaan mennään. Kiivastuvat sitten siitä kun kaikki eivät menekkään niin kuin heille sopisi. Ovat hyväkäytöksisiä, mutta yht’äkkiä täysin kaikkea muuta. Käyttäytyvät niin huonosti, että sitä tuntee myötähäpeää ja suunnatonta pettymystä siitä, että on joutunut todistamaan sitä vaikkakin kohteena.

Nyt pidän taukoa, kaikista miehistä! Vaikka ihan pakko mainita, että Erttu soitti ja pyysi käymään. No, tuskinpa menen. Lisäksi Vertiltä tuli viesti, mikä alkoi Moi Muru!.. Hänen kanssaan saattaa olla vielä tänä keväänä työkuvioita, jos jaksan järkätä. Kevät alkaa pian ja minulta virta ehtyä… Jos joku haluaa nukkua talviunia, niin minä voisin uinahtaa koko kevään ohi

Mainokset

4 thoughts on “– Tauko –

  1. Laitoin sulle tänään kirjeen aamulla postiin ja just tuosta alkuosan tekstistäsi satuin vähän kirjoittamaan.
    Paula

  2. Minusta on hienoa, että nimenomaan lastesi isä on ollut juuri tuo mies, jota olet todella rakastanut. Olisihan se hirveää, jos lasten isä ei olisikaan ollut sellainen mies ja silti joutuisit jatkuvasti katselemaan lapsissasi hänen piirteitään ja niitä tapoja, jotka jostain kumman syystä periytyvät sukupolvelta toiselle ilman että kukaan niitä erikseen opettaa. Itse välillä mietin, että millaista se hullaannuttava rakkaus olisi, sillä häpeäkseni on myönnettävä, että oman mieheni olen alunperin ottanut itselleni ihan järkisyistä. Vuosien mittaan olen oppinut häntä rakastamaan, mutta sellaista hullaannuttavaa kokemusta minulla ei ole ollut hänen kanssaan.

  3. Niin Sari! Onneksi, sillä lapsissani on niin paljon isänsä piirteitä ja eleitä. Joskus oikein huvittaa, kun pojat tokaisevat jotain, niin on sanottava, että ihan isänne suulla 🙂 Tunnistan heistä todella hyvin kaiken sen mikää on heidän isäänsä ja se tuntuu vaan kivalta. Sekin vielä, että ilman heidän ihanaa isäänsä, minulla ei olisi niin ihania lapsia 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s