Minä suojelen minua kaikelta…


Otan itseni syliin ja lohdutan. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Tunnen hurjasti läpättävän sydämeni ja koitan olla rauhallinen…

Minusta oli ihanaa tulla kotiin. Se valopilkku kaiken keskellä, oma koti ja lapset. Turvapaikka kaikelta pahalta. Seurasimme vaalivalvojaisia ja kävin ajoissa nukkumaan. Olin todella väsynyt! Pien mies tuli viereeni ja kuiskasi: Äiti, mie rakastan siua. Sitä ennen olin paininut Pelimiehen kanssa, joka pudotti minut sängystä. Kun minua sattui, tuli ja halasi, suukitti niskaan ja pyysi anteeksi.

Näin toimii teinipojat! Sen sijaan aikuinen mies ei ole antanut kuulua itsestään yhtään mitään! Vittuili ja nöyryytti, suorastaan ajoi minut lähtemään. Kertoi, kuinkaa hänen elämä ei siitä kaadu, jos lähden jne. Kuinka voin lähtiessäni ottaa mukaan ne mitä oli minulle tuonut… Oliko minulla vaihtoehtoja? Minun oli lähdettävä, suojellakseni itseäni. En ottanut mukaan mitään. Poistuin sanaa sanomatta.

Tänään laitoin viestin, että hän asetti minut jalustalle ja hän myös minut sieltä pudotti. Kerroin olevani pahoillani siitä, että olen sittenkin vain ihan tavallinen ihminen, haavoittuva…

Silti, taas jäin miettimään, että kerjäänkö minä jotenkin sitä huonoa kohtelua? Itse yritän aina kohdella ihmisiä ihmisinä, niin etten loukkaisi. Silti onnistun aina jotain ärsyttämään? Suojellakseni itseäni, yritän pysyä erossa sellaisista ihmisistä. On vaikeaa elää niin, että pitäisi kaiken aikaa vahtia itseään, ettei sano sitä tai tätä, tee niin tai näin, koska se ärsyttää. Siinä on syy, miksi käyn vanhempieni luona tosi harvoin. Heitä ärsyttää koko elämän tapani 🙂

Minä pidän nyt itsestäni huolta ja toivon, ettei Prinssini ainakaan soita. En kykene puhumaan hänen kanssaan. Voisi laittaa viestin, sähköpostia… mutta jotenkin minulla on sellanen tuntu, ettei ota yhteyttä. Hänen elämänsä ei kaadu… Onneksi en ihan täysillä luottanut häneen. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että miten voi sanoa ensin nätisti ja pian rumasti??? Mihin sitä uskoo???

Meillä oli suunnitelmissa kolmen päivän reissu pohjosiin ja liput valmiina. Varmaan ottaa sinne mukaansa jonkun toisen… Minä en, ihan rehellisesti sanottuna, edes tiedä, uskaltaisinko lähteä…

Mainokset

2 thoughts on “Minä suojelen minua kaikelta…

  1. On se niin ihanaa, että sulla on lapset. Jotenkin tuntuu, että prinssisi salailu alkoi saada kotona epäilyttäviä piirteitä ja hänen on ollut pakko tehdä ratkaisu kanssasi. Inhottavaa, että teki sen noin….

  2. Niin Sari – lapset ovat ihania! Olen yrittänyt olla kotona ihan coolisti, mutta olen ”tarkkailun” alaisena 🙂 Pien mies kyttää minua ja käy aina välillä halaamassa, vaikka en ole heille mitään kertonutkaan. Taisin ”kertoa” kaiken sillä kun palasin kesken kaiken kotiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s