Aikuinen äiti ?

Jos en osaa olla aikuinen nainen, niin miten sitten aikuinen äiti??? No, en mitenkään! Eilen se taas nähtiin ja koettiin.

Lupasin viedä lapset syömään, ihan vaan sen takia, että koulut loppuivat, kesä alkoi ja lasten todistukset olivat minusta ihan kelpo paperit. Vaan, helppoa ei ollut, sillä alkoi ihan julmettu riita siitä, mihin menemme. Pien mies olisi halunut ihan vaan jonnekin edulliseen pizzapaikkaan, mihin taas Tytsä ei missään tapauksessa halunut. Pelimiehelle olis kelvannut hakea kaupasta pakastepizzaa… Kaiken ajelun ja väännön jälkeen vein heidät ihan kivaan paikkaan, missä oli seisovan pöydän lisäksi kattava lista. Kun siellä mietimme, mitä syödä, niin Pelimies tuumaa, ettei hänellä ole nälkä ! Palo hihat! Käännyin kannoillani ja kävelin viereiseen kauppaan katselemaan postikortteja. Keskityin ihan kaikessa rauhassa niihin, sillä muutoin olisin räjähtänyt! Jonkin ajan kuluttua Pien mies tuli hakemaan ja kappas, olivat sittenkin saaneet valituksi, mitä syödä, oikein wau!

Otimme pöydän ja haimme salaatteja ja yritimme päästä tunnelmaan. Paikka oli siis kaunis ja ikkunasta oli upea maisema. Minusta kaikki oli aika lailla kohillaan, mutta lasten valitus jatkui. Jokaisen ruuassa oli jotain, mikä ei sinne sopinut. Törkkäsin tyhjää salaattilautasta aina kunkin eteen, että siihen vaan. Ruoka oli oikeasti todella hyvää, paitsi Tytsästä, joka pyöritteli ruokaa lautasella ja valitti. Kertoi syöneensä ja jättävänsä loput(yli puolet) siihen. Sanoin sitten ihan painokkaasti, että Kiitti vitusti lapset, minulla oli hyvä ja lämmin tarkoitus viedä teidät ulos syömään, mutta tein virheen! Nousin pöydästä, kävin vessassa laittamassa huulipunaa ja kävelin autoon. Istuin autossa yllättävän rauhallisena ja mietin, kuinka hiivatin aikuinen olen Jonkin ajan kuluttua ihmettelin, mihin lapset jäivät. En silti soittanut perään, koska nautin hetkestä olla itekseni ja koota hermojani(?). Sitten he saapuivat… Pojat vuolaasti kiittelivät ruuasta ja samaan syssyyn kertoivat, kuinka olivat laittaneet Tytsän syömään ruokansa. Yritin pysyä ihan coolina, vaikka hymyilin sisään päin ja sieluni huusi hurraata!

Lähdimme kauppaan, missä sitten näin sen Jerryn, kts. edellinen postaus. Illalla viestittelimme, minä ja Jerry. Se on yllättävän helppoa, sillä hänen kanssaan se vaan toimii. Juttelimme minun käytöksestä, siitä kuinka minulla tuntuu olevan jatkuva anteeksi pyytämisen tarve. Hän sanoi suoraan, että minun on lopetettava itsensä ruoskiminen, että kyllä hän ymmärtää. Kerroin hänelle, kuinka minua harmittaa olla tällänen ja vielä kun hänkin siitä kärsii Meillä on kuitenkin melko lailla samansuuntainen huumorintaju ja sen siivellä me päästään eteen päin. Hän illan päätteksi mietti, grillaisko makkaraa, jos se vaikka kajettuu lanteille… Kerroin, että hänellä on ihanat lanteet, niin kuin koko paketti Lisäsin siihen vielä, että jotenkin minä luulen, ett vaikka salaa, niin hän jotenkin nauttii siitä… Hän vastasi vain hymyllä Tiedän, että jos hän edellisessä suhteessa sai osakseen vain moitteita, niin kyllä hän nauttii siitä, kun minä häntä kehun. En mielistele, vaan sanon vain sen, miltä minusta tuntuu. Se ei ole keneltäkään pois. Kerkesimme vielä suunnitella kesän reissuakin, jolle hän on innokkaasti lähössä mukaan, jos se ei ole minulle tuskallista… Ensimmäistä kertaa se olin minä, joka lopetin, kertomalla, että menen nyt sänkyyn lukemaan ja sitten unelmoimaan sinusta, jolle sinä et vaan voi mitään

Aikuinen nainen ?

Minun pitäisi olla aikuinen nainen, ikäni puolesta jo iät sitten. Miksi en ole??? Miksi käyttäydyn kuin nuori tytön hupakko? Siis, kyllä hävettää! Olen jo vuosia kuullut “vinkkejä”, miten tulisi elää, olla ja käyttäytyä. En ole ottanut kuuleviin korviinkaan. Olen vaan porskuttanut menemään. Kuvittelenko olevani joku nuori? No en, mutta kun en osaa elää sellaista aikuisen naisen elämää

Olen saanut noottia siitä, kuinka pitkät hiukset eivät sovi keski-ikäiselle naiselle. Pitäisi olla joku fiksu, lyhythiuksinen kampaus. No, en osaa kuvitella itteäni niin, vaan heilun pitkissä hiuksissa, joita en osaa edes kiinni pitää. No, kyllä minä ne yöksi laitan kiinni, mutta aamulla äkkiä auki.

Meikkamisestakin…ounou, kun olin viimeksi oppilaan meikattavana, niin herra varjele, että olin kamalan näköinen. Olisin halunut helmiäistä, mutta oppilaan ope kertoi heti, ettei aikuisen naisen meikkiin kuulu missään nimessä helmiäistä, koska se tuo rypyt esille ja vanhentaa. Minä, joka olen “ikäni” meikannut ja aina tykännyt kaikesta kiiltavästä sain kuulla, että se ei olekkaan sopivaa? Samoin kun huuleni maalattiin, näytin ihan huoralta! Itse tykkään maalata huuleni pehmeämmin ja pikkasen sillai, etten korosta niitten paksuutta. Näytti siltä kuin minulla olisi ollut huulipunat “yli”. Kamalan näköistä. Oppilas sai siitä kiitettävän? Huulien maalaamisesta?

Hyvä, sitten on tietysti pukeutuminen. En kykene pukeutumaan ikäisteni lailla. Olen jäänne jostain 70-luvun farkkutyylistä. Kyllä, edelleen minusta farkut ovat ihan paras vaate. Muutenkin haluan pukeutua sillai rock-henkisesti ja hametta en laita.

Niin, että huono homma, kun ei osaa olla aikuinen!

Pahinta oli se, mitä tapahtui tänään! Olin lasteni kanssa ollut syömässä ja sitten kävimme kaupoilla. Osuin erääseen kauppan poikain kanssa, kun Pien mies halusi halsterin. Niin, voi jumalauta, siellä oli Jerry! Yritin olla huomaamatta, mutta pojat huomasivat ja tietysti Jerry. Moikkasin vaan kaukaa ja sitten matka jatkui. Vielä kassalla me törmäsimme ja olin ihan paniikissa. Kun pääsin autoon, tuli itku! Näinkö käyttäytyy aikuinen nainen????

Kotona laitoin Jerrylle viestin, etten kestä sitä! En vaan voi, kun mieli olisi tehnyt juosta syliin ja sen mahdottomuuden tajuaminen veti mielen ihan sekaisin. Olin itelleni niin vihainen, että oikein hävetti.

Miksi en voi olla normaali, nainen joka hallitsee tilanteen????? Olen siis tyrinyt ihan kaiken! Yhtään en ihmettele, että niinkin fiksu mies, kuin Jerry, ei minulle lämmennyt.

Sydänvika!

Sataa! Just oikeanlainen sää minun olotilaani. Lähdin eilen töistä aiemmin ja pidin ylityötunteja. Tulin kotiin, sohvalle viltin alle. En noussut siitä kuin kuskatakseni Pelimiestä. Miten olinkin väsynyt. Luin ja torkuin ja olin iloinen vain siitä, etten juonut yhtään olutta. Jerrystä en kuullut enää mitään. Vain Tom laitteli viestiä…

Aamu alkoi jotenkin väsyneesti. Lasten päättäjäispäivä ja sataa, tuulee. Lupasin toimia kuskina. Kirkkoon en mene, enkä koululle. En ole niitä superäitejä, jotka tunkevat itsensä sinne tungokseen. En halua kuulla suvivirttä, sillä itku on kurkussa jo muutenkin. Enkä halua kuulla sitä, kuinka tärkeätä lapselle olisi, jos äiti olisi paikalla… Se on aikuisten visio! Meillä ainakin lapset tietävät tasan tarkkaan, että rakastan heitä, vaikka en ahtaudukkaan kirkkoon tai sinne luokkaan. Heille on tärkeämpää se, kun kuskaan ja menemme sitten myöhemmin yhdessä syömään.

Sydämeni on niin paskana. En enää tiedä mitä se on, kun niin ahdistaa. Eilisen aamun jälkeen Jerrystä ei siis kuulunut yhtään mitään. Kun aamulla tsekkasin naamiksen, hän oli yöllä klo 3:00 kommentoinut Tomin tilaa. Olen idiootti, kun vahin häntä ja saan entistä enemmän miettimisen aihetta. Missä hän oli eilisen illan, kun ei ollut paikalla ja miksi valvoi yöllä, kun ei ole mikään yövalvoja…

Pahinta on, kun niin tekisi mieli laittaa jonkinlainen viesti, vaan kun en voi. Mitään niin fiksua en keksi, ettenkö tekisi itsestäni hölmöä! Joten, kärvistelen vaan ja koitan pysyä kasassa.

Siis, kaksi viikkoa!!!! Emme ole nähneet kahteen viikkoon ja minä olen edelleen ihan romuna!

 

Murheen laakso

Kyllä on hankalaa, kun vaan menee entistä sotkusemmaksi. Eilen illalla taas Jerry alkoi viestittää. Juttelimme ihan tavanomaisia vaan ja minä olin niin väsynyt. Olin jo töistä tullessa ihan down, join oluen ja nukahdin. Herätäkseni entistä väsyneempänä ja haluttomampana yhtään mihinkään. Kävin saunassa ja avasin koneen ja siellähän se oli, Jerry. Millään en olisi jaksanut, kun tuntui, että yhtä saamarin teatteria, kun minussa ainakin kuohui…

Kun olimme lopettamassa, ilmoitin hänelle, että vaikka kielsi ittensä minulta, ei voi kieltää minua ajattelemasta häntä, sillä jotain kai saan itsekkin päättää. Hän taas ilmoitti, että kun ei halua minulle murhetta… Ei helevetti! Kerroin hänen olevan hölömö ja toivotin hyvää yötä!

Koko yön minä sitten kieriskelin sängyssä ja mietin, miksi minun piti tälläinen murheen laakso kulkea. Aamulla kun heräsin, niin heti aamukahvin jälkeen kirjoitin Jerrylle sellasen epistolan, että alko helpottaa. Kerroin, minkälaista paskaa tämä on ollut ja jos olisin tiennyt, niin ikinä en olisi tähän lähtenyt. Kerroin myös sen, kuinka Tom vaan kehottaa “lopettamaan”, niin kuin tämä nyt olisi sellainen asia, mikä tosta noin vaan vois lopettaa. Miehet taitavat olla tyhmiä? Vai minäkö se oon… Niin ja että kun nyt vuodatan, en enää jauha tästä!

Kun olin sen tarinan Jerrylle kirjoittanut, itsekkäästi vuodattanut, laitoin hänelle viestin, että käy sen sitten joutessaan lukemassa ja deletoimassa. Hänpä kävi sen heti tekemässä?! Laittoi viestin sydämillä, että oli lukenut. Sydämillä??? Vastasin, että no sepäs kiva, että nyt varmaa ajattelee, ettei minulle ole lääkitys ihan kuosissa? – Höpö, enpäs meinaa

Nyt minä en tiedä enää mistään mitään! Siis voiko enempää sekottaa?

Kamalaa, olen raivoissani !

Olen taas hämmästynyt. Miksi, niin sen takia, että miten raivoissani ole siitä, että Jerry otti yhteyttä. Niin olen kiehunut ja kiukunut ja ajatuksissani hänelle raivonut, että oikein pahaa tekee. Itellenikin, siitä että minä samperin pöhkö menin paljastamaan sen, että olen tehnyt töitä ollakseni miettimättä häntä. Jerrylle sen takia, että ilmoitti minulle etten saisi miettiä. Kylläpäs saan, miettiä ketä haluan ja niin paljon kun lystään! Hittojakos otti yhteyttä Miksi ei voinut odottaa perjantaihin? Olisin saattanut olla silloin edes hiukan valmiimpi.

Nyt minä olen taas ihan sekaisin! Mietin Jerryä entistä enemmän. Mietin sitä, miksi tilitti minulle tehneensä vain töitä? Miksi ei kertonut sitä ihan jollee muulle. Halusiko vaan tietää, missä “kunnossa” minä olen Nauttiiko siitä, että olen niin koukussa häneen…

Tänään laitoin hänelle sitten viestin, että Olen ihan vilpittömästi iloinen siitä, mistä hän eilen minulle kertoi(erään tärkeän häntä koskettavana asian), mutta en vain saanut sitä kerrotuksi. Vastasi siihen hymynaamalla, että kyllä hän tiesi sen. Miksi helvetissä on minulle niin kiltti ja ystävällinen??? Jos ajattelisin itteäni, että joku olisi minuun oikein nyrjähtänyt ja ite haluis olla vaan ystävä, niin minusta olisi tosi kiusallista… No, minä ajattelen aina niin eri lailla kuin muut.

Hakkaanko päätä seinään ???

Minähän kerroin diilistä, minkä tein Jerryn kanssa. Siitä, kuinka ollaan viikko niin, ettei mitään viestiä, ei yhtään mitään! Paitsi, jos on hätä tai pakottava tarve. Tänään olin hakemassa Pelimiestä harkoista ja istuin autossa. Siinä samalla mietin, että olisipa ihan huikeaa, jos Jerry sittenkin ottaisi yhteyttä. Jos sillä olisi pakottava tarve, hätä…

Illan suussa menin koneelle tekemään kaikkia hommia ja olihan minulla face auki. Viestittelin samalla Tomin kanssa huomisesta, kun järkätään kesän juhlia. Yht äkkiä näin, että minulle tuli viesti! Jerry! Jumalauta, miten sydän heitti volttia! Luulin tukehtuvani.  Luin ja hän halusi kertoa minulle pari asiaa, ja oli pahoillaan, jos ei ollut sillai hätä. Ymmärsin toki miksi kertoi niistä asioita minulle, koska olimme niistä puhuneet. Sitten hän kertoi, kuinka on vaan painanut duunia. Minä kerroin, että minäkin olen ja lisäksi kaikkea mahdollista, etten miettisi häntä… (voi perse!) – Älä mieti!  oli hänen vastaus

Kylläpä helpotti. Miksi ei voinut olla ylihuomiseen??? Miksi piti minua taas härnätä Paska jätkä, tykkää minusta mutta ei tykkää!

Löydän oman tieni

Eilisen sain ihan kiitettävästi lusittua! Kyllä, minulla ei ollut itku kaukana, mutta sain nieltyä. Sairaalakeikka meni yli odotusten. Minua kohdeltiin siellä taas niin hyvin, että jo se piristi mieltäni ja oli balsamia sielulle. Toinen tutkimus oli heti ok eli saan elää ja toisen tutkimuksen tuloksia saan odottaa.

Olin sopinut Tomin kanssa kahville menosta. Tom pyysi minua vielä illaksi erääseen tilaisuuteen. Oli pyytänyt jo aiemmin, mutta olin kieltäytynyt. Kun hän nyt esitti asian uudelleen, kerroin etten uskalla, jos Jerrykin on siellä ja en kykene kohtamaan häntä. En niin, että säilyttäisin itteni kuosissa. Hän ilmoitti, että ei usko minun menettävän mitään, vaikka näkisinkin Jerryn ja jos yhtään lohduttaa, niin Jerry ei tule sinne, koska on ylitöissä. Huh! Niinpä lähdin sinne ja se kyllä kannatti, sillä oli kivaa. Olisin halunut tietää, mitä oli jutellut Jerryn kanssa, kun oli hänelle soittanut, mutta en sitten viitsinyt. En usko, että mitään minusta, mikäli se Jerrystä on kiinni.

Kun tapaamme Tomin kanssa, emme puhu Jerrystä. Kaikki Jerryyn liittyvä keskustelu käydään virtuaalisesti. Illalla myöhään se taas meni siihen… Minua ärsyttää, että Tom yrittää järkeistää koko jutun.  Ei halua minun jäävän “tälläseksi”. Minun oli pakko hänelle taas kerran selvittää, etten ole tieten tahtoen tähän tilaan halunut, vaan että oli minulle iso yllätys, että näin kävi. Selviä kyllä, sillä olenhan selvinnyt pahimmistakin! Tuntuu siltä, että en mitenkään voi kertoa Tomille, ei toiselle miehelle kerrota, kuinka hänen kaverinsa vaan on niin helvetin ihana! Kaikki tämä keskustelu oli niin raskasta, että minulla oli itku kurkussa. Niin kuin minun vain pitäisi nyt olla järkevä ja ohittaa kaikki, jatkaa elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aivan kuin olisin vaan jotenkin töpeksinyt ja nyt tarttisi vaan jatkaa entistä järkevää elämää.

Niinhän se on tehtävä, mutta minä olen rakastunut Jerryyn, eikä se ole hetkessä ohi! Haluan katsoa mitä tuleman mitää. Edelleen haluan tavata Jerryn ja katsoa, onko hän ihan ok, onko oikeasti niin, ettei hän halua minua. Löydän kyllä tien, mitä kulkea, Jerryn kanssa tai ilman.

Itsensä kiusaamisen mestari

Enää tämä päivä, huominen ja ylihuominen ja sitten se on ohi! Mikä? Kumpi ottaa yhteyttä? Yritän niin, että se en olisi minä. Kykenenkö siihen? Jos se en ole minä, onko se hänkään .

En ole pessyt paitaani vieläkään. Olen kyllä pöhkö. Paita on rutussa tyynyn alla ja välillä otan sen, painan vasten kasvojani ja tuntuu kuin uppoaisin Jerryn kainaloon. Voi kun olisin niin viisas ja panisin sen pesukoneeseen. Hah, ei sinne päinkään, en voi, koska… niin mitä? Kiusaan vaan itseäni! Typerä nainen!

Eilen Tom kävi töissä. Aika pikaisesti. Sen jälkeen eräs mies, asiakas, tuli luokseni ja jutteli kauan. Tiedän, että on jotenkin mieltynyt minuun, sillä on pyytänyt minua ulos, mutta en ole suostunut. Nytkin oli niin sen oloinen, että tunsin itseni kiusaantuneeksi. Rinssin kanssa vaihdoimme sähköposteja, ihan vaan kuulumisia, ei ehdotuksia, onneksi!

Eräs ystäväni heitti epäilyksen ilmaan, että jos Tomilla on jotain pelissä, kun  minun ja Jerryn kanssa ei lähtenyt käyntiin. Siksi, koska Jerry sanoi sen, että voimme lähteä reissuun, jos minulla ei ole silloin mustasukkaista miestä kierroksessa. Luuliko Jerry, että hänkin on vain yksi mies minun kierroksissa ja olisiko Tom voinut hänelle kertoa jotain sen suuntaista? Puhuihan Tom siitäkin minulle, kuinka Jerryllä on joku naapurin eukko… Mene ja tiedä?

Silti, olen miettinyt, jos näen Jerryn vielä sillai face to face, niin miten osaan olla? Kun meillä oli sellainen vapaa suhde, missä molempien oli niin helppo puhua kaikesta. Nyt se ei voi olla enää sellainen, koska miten minä voisin puhua vapaasti, etten koko ajan välittäisi sitä tunnetta, mitä tunnen Jerryä kohtaan? Voinko olla ajattelematta sitä, että minä annoin hänelle kaiken, oman sydämeni ja hän ei huolinut sitä…

Jos sais tämän päivän kunnialla hoidettua. Onhan minulla sentään sairaalakeikka, missä olisi kaksi tutkimusta. Joo, ei jännitä, enemmänkin muita. En vaan osaa oikein jännittää tai pelätä tai mitä se nyt olisi? Jos jotain löytyy, niin sitten löytyy ja sitten aletaan taas hoitamaan.

Korvaavaa tekemistä

Eiliseen päivään lisää toimintaa, kun lähdin Pienen miehen kanssa viettämään ihanaa kesäiltaa. Pakkasimme vermeet(Pienmies pakkasi) ja ei kun menoksi! Kun pääsimme rantaan, aloimme heti tehdä tulia. Roudasin mettästä rankoja ja pilkoin niitä, ilman kirvestä, sillai kiveä vasten. Kaikkihan tietää, kun laittaa rangan sillai kiveä vasten ja polkasee tai hyppää päälle, niin saa sen poikki. Aurinko paistoi ja tuli hirmu hiki. Viritittelimme kalavehkeitä ja paistoimme makkaraa tulilla. Niin kuuma oli, että sen kummemmin miettimättä, riisuin vaatteet ja pulahdin veteen. Pienmies mietti, että nyt kun joku tulisi, vaan eipä tullut. Yksinäinen kalamies ajeli järvellä ja pohdin, mahtoiko hänellä olla kiikarit No, nahkaahan se vaan oli. Kyllä teki ihanaa!

Kalaahan en saanut eli uittelin vaan matoa, ihailin maisemia, istuin ja olin vaan. Olin jotenkin onnellinen siitä, että voin lähteä sinne rantaan, olla luonnossa. Pienmies sen sijaan sai kalan, ison kalan ja siitähän se riemu repesi! Sitä hehkutettiin vielä tänä aamunakin!

Sitten eräs ystäväni soitti ja mistäpä muustakaan puhuin kuin Jerrystä. Manasin kaikki sydänsurut ja niistä potemisen niin kellariin, että en haluu kitua vaan nauttia. Kaikki rakastamisen ihanuuden oisin voinut upottaa sinne järveen. Ystäväni oli ihana, lohdutti minua paljon vanhemman naisen kokemuksella. Kertoi, että ei se rakkaus katso ikää, sillä onhan hänkin kokenut sydänsuruja vanhemmalla iällä, eikä se ole mikään kiva kokemus. Hän kannatti ajatusta siitä, että emme ole missään yhteyksissä Jerryn kanssa viikkoon. Vuodatin hänelle kaiken, senkin miten vaikeaa on olla erossa Jerrystä

Kun tulimme kotiin, naapurini piipahti vielä meillä ja toi minulle saunaoluet. Kävin saunassa. Sitten istuskelin sohvalla ja latasin kuvia illasta naamakirjaan. Valvoin aika myöhään. Ajattelin, että tämä toinen päivä meni jo paremmin.

Tänä aamuna, aamukahvia nauttiessani, avasin koneen ja menin naamakirjaan. Jerry oli käynyt tykkäämässä minun kuvista…. Voi hemmetti, eikös meillä ollu sopimus, ettei mitään viestiä Kun en siis olisi halunut mitään tietoa, en elon merkkiäkkään koko miehestä! Oma vika, olisin voinut jättää kuvat laittamatta, vaan kun olivat jotenkin niin kivoja.

Kun sitten olen niin kova miettimään kaikken, niin se tuli mieleen, miksi Jerry oli niin myöhään siellä ollut, naamakirjassa… Hänellä on tänään työpäivä ja menee yleensä ennen puolta yötä nukkumaan. Minä valvoin tosi myöhään ja silloin hän ei ollut tykännyt mistään. Minä olen kamala huolestumaan…

Tänään lähtee kolmas Jerrytön päivä käyntiin. Tiedossa lounas ystävän kanssa ja iltavuoro. Tom lupasi tulla käymään duunissa.

Lohtureissu!

Nukuin kohtuullisesti, vaikka olin illalla viestitellyt Tomin kanssa. Hän lupasi tulla ottamaan korvasta kiinni, jollen piristy! Silti, jotenkin jäi sellainen olo, että olen todella sekaisin, kun menin sillai rakastumaan(en voi edes käyttää koko sanaa). Niin, että tähän ikään mennessä olisi jo luullut oppivan? Silti, olen edelleen sitä mieltä, että rakastaminen on vahvojen oikeus, heikot vihaavat…

No, aamulla oli paska olo, melkein kuin olisi ollut darra. Vaikka eilen oli eka ilta, kun en ottanut yömyssyä. Join aamukahvin ja makasin sohvalla ja ei huvittanut mikään Mietin vain Jerryä! Perhana, miten voi ottaa pattiin, että ajatukset kiertävät kehää ja pohdin kaikkea… Miksi hän oli niin ihana minulle, jos ei tuntenut sillai? Teinkö jotain väärin, että hän käänsi kelkkansa? Paskamaista kiduttaa itteesä miettimällä yhtään mitään. Menin koneelle.

Tom oli siellä ja aloimme jutella. Pyysin anteeksi, että kaadoin kaiken paskan taas hänen niskaansa(sitä varten minulla on tämä blogi!). Hah, hän tuumasi, että sitähän vartenhan hän on, kuuntelee akkoin murheit. Niin, mutta kun en minä pidä häntä minään roskatynnyrinä ja pitäs olla jokin muu keino, ku kaataa kaikki toisten niskoihin. Sitä vartenhan toiset ovat, sanoi hän. Sitten hän teki ehdotuksen, että tulee hakee minua ja lähdemme toiseen kaupunkiin! Olin ihan “kauhuissani”, että uskaltaako ottaa hysteerisen eukon mukaan, jos vaikka alan parkumaan… Ei pelkää minua ja jättää matkalle, jos alan kovasti märisee.

Niin hän tuli ja meillä oli upea reissu, enkä minä itkenyt! Päivä oli kaunis ja hän ajelutti minua upeissa paikoissa. Tapasimme pari hänen kaveriaan, jotka olen ennenkin tavannut ja koska he luulevat meillä olevan suhteen, niin se taas vaan naurattaa meitä. Istuimme kahvilla ja taas ajelimme. Emme puhuneet juurikaan Jerrystä, vaikka se olikin koko ajan mielessä. Mainitsin muutamaan kertaan jonkun asian, mistä oli Jerryn kanssa puhetta ja mitä olimme tehneet, tai missä olleet.  Tom taas tolkutti minulle sitä, että elämä on tällästä, että on niitä huonoja päiviä. Kyllähän minä sen tiesin ja sen, että mitään ei saa ilmaksiksi, kaikesta on maksettava. Muutamasta ihanasta päivästä oli kova hinta. Olikohan se sen väärtti??? Keikkua onnen kukkuloilla ja sitten murehtia… Ihan ei aina ymmärrä, miksi ihmeessä?

Kolme tuntia me olimme yhdessä ja vakuutan, että se teki hyvää. Tom oli juuri palannut naisystävänsä luota(jota nimitti koppeloksi?) ja huomasin, että sillä oli ollut ikävä minua tai siis sitä, kun yhdessä liikumme ja puhumme kaikesta. Olemme aina puhuneet kaikesta, paitsi Jerry on nyt niin arka aihe. Enkä voi siitä kunnolla puhuakkaan, koska heti tulee itku. Hän sanoi, että haki minut mukaan, koska halusi piristää minua ja onnistui siinä. Niin kuin tosi ystävä !

Silti en voi olla miettimättä, mitä Jerry tekee? Kun tapasimme niin usein ja jos ei, niin vaihtelimme viestejä kaiken aikaa. Onko hän kivuttomasti voinut palata aikaan, ennen minua? Kumpi meistä ottaa perjantaina yhteyttä ensin?

Kuva on otettu tänään