Minua surettaa naiset, jotka elävät parisuhteessa, mikä kaikkien juttujen mukaan on ihan perseestä! Saan kuulla, kuinka se mies on ihan kamala, tekisi mieli nukkua eri huoneessa ja kun se vaan ei koskis ja, ja, ja… Kuitenkin siinä vaan eletään päivästä päivään, kauheessa tuskassa ja kurimuksessa, mutta mitä ilmeisemmin erittäin tyytyväisinä!?
What!? Varmaan siksi, että on pakko elää parisuhteessa. Se vaan kuuluu asiaan. Hyvä sitten niin, mutta millään ei jaksais kuunnella kuinka se köntys ei tee mitään, juo kaljaa ja on vaan kavereitten kans. Asialle vois kuitenkin tehdä jotain? Elämä on lyhyt ja on se sitten kiva kitua tai ruikuttaa siitä ?
Toinen juttu mikä rassaa, on ns. sinkut, jotka itkevät, kun ei oo sitä kumppania? Kotoa ne rinssit ei tuu hakee. Ei ne ryömi sängyn alta kun sitä makaa sohvalla viltin alla mussuttamassa suklaata ja kattomassa jotain nyyhkyleffaa. Jos sitä joskus sitten lähtee johonkin, niin tuskin miehet tykkää jos on oikein tyrkyllä. Niin, tai on muuten sellainen nokkava ja luotaan työntävä…
Joka lyylin oma tyyli ja minun tyylinihän se taas poikkeaa näistä, koska
a) En elä parisuhteessa ja olen siitä erityisen iloinen!
b) En pidä itseäni sinkkuna, koska olen ollut naimisissa ja minulla on kolme lasta, en siis ole ihan vapaa. Silti olen hemmetin vapaa siinä mielessä, että pärjään loistavasti ilman sitä parisuhdetta! Ei sitten pienintäkään tarvetta ole hankkia meille mitään sohvanvaltaajaa ja minun ajan riistäjää. Voin tapailla ketä haluan ja mennä sänkyyn kenen kanssa huvittaa 
On sanottu, että parisuhteessa elävät ovat kateellisia vapaille? Otan osaa…. On myös väitetty, että vapaat ovat kateellisia parisuhteessa eläville. Miksi, niin sen takia, että heillä on seksiä koko ajan saatavilla. Juttujen mukaan ei…
Jos vielä pääsisi eroon siitä, ettei huomauteltais, miten mukavaa olisi kun minullakin olisi joku ja kuinka ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Nii, että jooko?
Minusta on jokaisen oma asia onko suhteessa vai vapaa. Jokainen on niin kuin itselle sopii. Itse välillä painin ajatuksen kanssa, että olisiko parempi olla lasten kanssa ilman miestä, mutta kun jotain siinä ukossa on sellaista, etten vain pysty lähtemään. Ehkä vielä jonain päivänä, kun lapset ovat omillaan, olen minäkin. Tosin silloin olen varmasti omillani vaikka olemmekin yhdessä, miehellä kun on niin eri mielenkiinnot kuin minulla. Eli yhdessä vaikka erikseen voi koskea joskus meitä.
Sari – Juuri näin, jokaisen oma valinta! Nämä ovat vain minun tarinoita, minun valinnoista ja ihmettelen kaikkea. Silti, tämän tarinan takia joku sai tarpeekseen näistä
Jotkut eivät vaan kestä minun valintoja.
Minä tykkäsin parisuhteesta, silloin kun olin suhteessa lasteni isän kanssa. Muuten en, elämäni ilman parisuhdetta on vaan niin ihanaa. Olen usein miettinyt, mistä kaikesta joutuisin luopumaan, jos olisin parisuhteessa ja en olisi siihen valmis. Siksi liputan vapauteni puolesta.
Tsemppia Sari sinulle, sillä jokin siinä vain on, pidä siitä kiinni!